Löytyykö EKP:n massiivisille velkakirjaostoille tarpeeksi myyjiä?
Euroopan keskuspankki yllätti markkinat kertomalla massiivisten velkakirjaostojen aloittamisesta. Keskuspankin suunnitelmissa on ostaa valtionlainoja ja jatkaa vakuudellisten velkakirjojen ostoja yhteensä 60 miljardilla eurolla kuussa maaliskuusta lähtien. Kokonaisostoista velkakirjat tulevat nielemään valtaosan, keskuspankkilähteiden mukaan n. 45 miljardia euroa kuukaudessa. Ostot jaetaan jäsenmaittain EKP:n pääomien mukaan, mikä tarkoittaa että suurten jäsenmaiden velkakirjoja ostetaan suhteessa enemmän pieniin maihin verrattuna. Suurin yksittäinen ostokohde on Saksan velkakirjat, joissa korko on jo nyt laskenut historiallisen matalalle tasolle. Nyt kysymys kuuluukin, toteutuuko kysynnän ja tarjonnan laki enää markkinalla ostojen jälkeen.
EKP:n osto-ohjelman suhteita on helppo havainnollistaa yksinkertaisella laskutoimituksella. EKP ja kansalliset keskuspankit ovat sitoutuneet tekemään velkakirjaostoja ainakin vuoden 2016 syyskuuhun asti. Mikäli ostojen yhteismäärä on 45 miljardia kuussa, tästä kohdistuu Saksan velkakirjoihin n. 26 %, kun osuuden määrittäjänä käytetään pääomaosuuksia EKP:n taseessa. Saksan velkakirjaostoihin käytettävä kuukausittainen osuus olisi siis n. 11,7 miljardia, mikä tekee vuodessa 140,4 miljardia.
Tämä on merkittävä summa, kun ostoja verrataan historiallisiin lukuihin. Esimerkiksi vuonna 2013 keskuspankit olivat hyvin aktiivinen toimija Saksan velkakirjamarkkinoilla n. 140 miljardin euron kaupankäyntivolyymilla, kun yksityisten pankkien volyymit jäivät 40 miljardiin euroon (lähde: Bundesrepublik Deutschland - Finanzagentur). EKP:n ostot kaksinkertaistaisivat keskuspankkien aktiivisuuden. Edellisen kaltainen kasvu asettaa todellisia haasteita mm. Saksan bondimarkkinalle, sillä nykyisten velkakirjojen hallussapitäjien eli mm. muiden alueiden keskuspankkien ja yksityisten pankkien pitäisi siirtyä selvästi myyntilaidalle. Hyvin matalariskisinä pidetyt Saksan velkakirjat ovat kuitenkin tärkeä lisä mm. pankkien ja eläkerahastojen portfolioissa, ja niiden tilalle pitäisi löytää muita matalariskisiä "turvasatamia", joka nykyisessä markkinaympäristössä on edelleen melko haastavaa.
Ennen aloitustaan EKP:n osto-ohjelma on synnyttänyt enemmän kysymyksiä kuin selviä vastauksia. Yksi keskuspankin keskeisimmistä haasteista on lisätä keskuspankkirahan määrää ilman, että se aiheuttaa häiriöitä markkinoilla. Toinen ongelma liittyy elvytysrahan tehokkaaseen allokoitumiseen, sillä keskuspankit ovat jo nyt merkittävä toimija velkakirjamarkkinalla mm. Saksassa kaupankäyntivolyymein mitattuna. EKP:n sinänsä hyvältä kuulostava tavoite siirtää velkakirjoista vapautuvia varoja yksityisen sektorin lainanantoon ja tällä tavalla vauhdittaa euroalueen talouskasvua ei todennäköisesti tule täysin toteutumaan, koska myyntilaidalle voi olla vaikea löytää lisää aktiivisuutta.