HCP: Keskitetyn osakesalkun riskit ja mahdollisuudet
Tässä kirjoituksessa käyn läpi osakesijoitusten hajauttamisen teoriaa, keskitetyn osakesalkun riskejä, sekä syitä, miksi tällainen voi olla sijoittamisessa perusteltu.
Hajauttamisen teoriaa ja käytäntöä
Modernin rahoitusteorian mukaan osakesijoittamisen riskin voi jakaa epäsystemaattiseen ja systemaattiseen riskiin. Systemaattista riskiä kutsutaan yleisemmin markkinariskiksi. Systemaattinen riski on luonteeltaan sellaista, ettei sitä pysty hajauttamaan. Siihen kuuluvat esimerkiksi muutokset bruttokansantuotteessa, inflaatio, korkotaso ja niin edelleen. Siis sellaisia riskejä, jotka eivät ole sijoittajan hallittavissa. Mikäli sijoittaja omistaa yhtäkin osaketta kantaa hän väkisinkin markkinariskiä, eikä pääse kyseisestä riskistä eroon mitenkään.
Epäsystemaattinen riski eli yritysriski on puolestaan hajautettavissa oleva riski. Yritysriskeihin kuuluvat esimerkiksi yksittäisen yhtiön toimialaan liittyvät riskit, yrityksen toimitusvaikeudet, henkilöstön lakot ja niin edelleen. Koska epäsystemaattinen riski on luonteeltaan sellaista, että siitä voi päästä hajauttamalla eroon, näin kannattaa myös tehdä. Hajauttamalla yritysriskiä keskihajonta alenee eli vuosittaisten tuottojen heilunta laidasta toiseen kapenee keskituoton pysyessä silti samana. Tästä syystä hajautuksen sanotaan myös olevan sijoittajan ainut ilmainen lounas.
Sijoittajan kokonaisriski on systemaattisen ja epäsystemaattisen riskin summa. Tätä riskiä mitataan käyttäen tuottojen keskihajontaa eli volatiliteettia.
Lähde: James Montier, Value Investing: Tools and Techniques for Intelligent Investment, 2009
Suurimmat hyödyt osakesalkun hajauttamisessa tulevat jo muutamalla yhtiöllä. Salkun hajautuksen kasvattaminen esimerkiksi 20:stä osakkeesta 100:aan osakkeeseen ei kasvata hajautushyötyä kuin marginaalisesti.
Yogi Berran sanoin, teoriassa teorialla ja käytännöllä ei ole eroa, mutta käytännössä on. (”In theory there is no difference between theory and practice. In practice there is.”) Volatiliteettia eli arvonheiluntaa pidetään riskin mittarina. Se ei kuitenkaan ota huomioon sitä, onko osakkeen hinta nouseva vai laskeva. Sijoittaja luonnollisesti pitää enemmän salkun nousevista, kuin laskevista osakkeista. Molemmilla voi kuitenkin olla sama volatiliteetti. Siksi mielestäni esimerkiksi Sortino on parempi riskin mittari kuin Sharpe.
Warren Buffettin mielestä keskihajonta joutaa riskin mittarina ylipäätään roskakoriin. Hän määrittää riskin pääoman pysyvän menettämisen kautta. Buffett ei ole hajautetun salkun ystävä. Hänestä hajautus suojaa tietämättömyydeltä ja käy vain vähän järkeen, kun tietää mitä tekee. Buffett kehottaa kasaamaan keskitetyn salkun ja pitämään sitä haukan lailla silmällä.
HCP Focus-rahastossa olemme päätyneet hajautushyötyjen näkökulmasta 8-12 yhtiön salkkuun. Tämänkokoisella salkulla saa riittävän hajautuksen pitäen salkun kuitenkin sen verran terävänä, että yksittäisillä yhtiöillä on merkitystä. Kun salkkuyhtiöiden määrä on kohtuullinen, niiden analysointiin ja seuraamiseen jää myös aikaa.
Vain riittävällä erottautumisella eli salkun keskittämisellä ja näkemyksenotolla osakepoiminnoissa voi saada aikaiseksi markkinasta poikkeavia tuloksia.
Keskitetyn osakesalkun riskit ja mahdollisuudet
Heivataan keskihajonta hetkeksi sivuun riskeistä puhuttaessa ja katsotaan sen sijaan Buffettia myötäillen tilastoja tappioiden ja tuottojen näkökulmasta.
The Agony & The Ecstacy on J.P.Morgan pankin tutkimuspaperi keskitetystä osakesalkusta. Ensimmäinen julkaistiin vuonna 2004, 2.0 versio 2014 ja uusin nyt maaliskuussa. Se antaa mielenkiintoisia näkökulmia keskitetyn osakesijoittamisen maailmaan.
Lähde: J.P. Morgan
Osakepoiminta on haastavaa. 42 % kaikista osakkeista vuonna 1980-2020 oli huonompi vaihtoehto, kuin pitää seteleitä tyynyn alla tuottamatta mitään. Huimaavat 66 % osakkeista jäi jälkeen laajasti hajautetusta Russell 3000 -osakeindeksistä.
Runsaan alituottavan yhtiömäärän toisella puolella oli 10% yhtiöistä, joiden tuotot laittavat nuolemaan huulia. Nämä megavoittajiksi ristityt yhtiöt antoivat yli 500 % paremman tuoton kuin Russell 3000 -indeksi. Tällaisten yhtiöiden löytäminen ja tunnistaminen on keskitetyn osakestrategian ytimessä. Helpommin sanottu, kuin tehty.
Lähde: J.P. Morgan
Yllä olevasta kuvaajasta voi nähdä miten tuotot jakautuivat yhtiöiden osalta. Tuotot on ilmoitettu vuosituottona suhteessa Russell 3000-indeksiin. Oikeassa laidassa ovat kaikki megavoittajat. Mediaaniyhtiön tuotto jäi selvästi Russell 3000 -indeksistä jälkeen. Megavoittajat yhdessä nostivat selvästi indeksin tuottoa.
Miksi niin moni yhtiö ajautuu vaikeuksiin? Yhtiön johto, hallitus, analyytikot, työntekijät ja niin edelleen useimmissa tapauksissa uskoivat yhtiön pitkäaikaiseen menestykseen. J.P. Morganin mukaan useimmat epäonnistumiset johtuivat ulkoisista syistä ja eivät olleet johdon hallittavissa. Näitä syitä olivat muun muassa:
- Petos. SEC:n tutkimusten mukaan ei-johtohenkilöiden tekemät petokset olivat syynä ~30% kaikista tapauksista. Muita petostapauksia olivat henkilöstön ja johdon tekemät petokset ostavissa tai oston kohteena olevissa yhtiöissä.
- Valtion harjoittama politiikka. Yksityistämiset, uusiutuvan energian tuet, valtiontuet, muutokset kilpailunrajoituksen tulkinnassa jne.
- Ulkomainen kilpailu, jossa toinen valtio tuki toimintaa. Esimerkiksi Kiinan valtionapu terästeollisuudelle, autoteollisuudelle, paperiteollisuudelle ja lasiteollisuudelle.
- Kotimaisten tai ulkomaisten yritysten tekemät immateriaalioikeuksien loukkaukset.
- Patenttitrollit, joiden kustannukset yhtiöille Yhdysvalloissa on 20 miljardin dollarin luokkaa vuosittain.
- Muutokset maiden välisessä tulli- ja kauppapolitiikassa.
- Kilpailijoiden rajoittamaton laajentuminen, mikä johti hinnoitteluvoiman romahtamiseen.
Keskitetty osakesijoitusstrategia vaatii paljon työtä. Mikäli kotiläksyjä ei tee huolellisesti on hyvin mahdollista, että tulee poimittua indeksiä heikommin tuottava yhtiö salkkuun. Tikkaa heittämällä todennäköisyys jäädä indeksille on kaksi kolmasosaa!
Hedelmien poimintaa
Fokusoitu osakesijoitusstrategia ei sovellu kaikille. Strategian hedelmät roikkuvat kuvaajan oikean reunan yhtiöissä ja jos sinne osuu useamman sijoituksen kanssa, on myös jälki erinomaista.
Riski olla osumatta on kuitenkin korkea. Riskiä voi alentaa ottamalla salkkuun useampia yhtiöitä. Useampi yhtiö tarkoittaa puolestaan lisää seurattavaa. Kuinka montaa yhtiötä salkunhoitaja ehtii perinpohjaisesti seuraamaan ja samaan aikaan etsimään uusia sijoitusideoita? Mitä vähemmän yhtiöitä salkussa on, sitä paremmin niistä pysyy kärryillä.
Esimerkiksi HCP Focus-rahastossa pyrimme parhaamme mukaan tunnistamaan pitkän aikavälin moninkertaistujia. Keskitymme sijoitusprosessissa niin tuottopotentiaalin arviointiin käyttämällä EVA-mallia, katsomalla yhtiön verkostovaikutuksia, kestävää kilpailuetua ja markkina-asemaa, sekä alla olevia megatrendejä. Sijoitusprosessiin kuuluu myös riskien arviointi laatimalla analyysi toimivan johdon laadusta ja yhtiön ESG asioista.
Keskitymme 8-12 parhaaseen kulloiseenkin sijoitusideaan, joita katsomme pitkäjänteisesti. Tämä on paras löytämämme tasapaino riskin, yhtiöiden lukumäärän ja käytössä olevien resurssien välillä. Valituista yhtiöistä annamme vuosittain kahden yhtiön mennä ylipainoon. Aina vuoden vaihteessa tasapainotamme salkun, jonka jälkeen annamme markkinoiden päättää, mitkä kaksi yhtiötä menevät ylipainoon. Kaksi vuoden aikana parhaiten tuottanutta yhtiötä pidetään ylipainossa ja muiden painot rajataan rahaston sääntöjen mukaisesti 10%:iin.
Voimakkaasti keskitetyissä sijoitusstrategioissa on omat huomattavat riskinsä. Sinnikkäällä työllä voidaan kuitenkin pyrkiä tunnistamaan ja kurottamaan kohti oikean laidan megavoittajia ja poimimaan niitä hedelmiä salkkuun. Tämän eteen töitä on tehtävä sinnikkäästi.
Terveisin,
Pasi Havia
HCP Focus-salkunhoitaja
---
Helsinki Capital Partnersin artikkelit ja analyysit täydentävät Inderesin analyysipalvelun sisältöjä. Niissä esitetyt näkemykset eivät luonnollisestikaan edusta Inderesin näkemystä, eikä niitä ole syytä tulkita myöskään sijoitussuosituksina.
Lue lisää