Kääntynyt korkokäyrä eli pitkien ja lyhyiden korkojen erotus on tyypillisesti ollut todella hyvä taantuman ennustaja. Kokosimme alle keskeisimmät kysymykset korkokäyrän tulkintaan liittyen.
Onko korkokäyrä erehtymätön taantumamittari?
Historiallisesti kyllä. Korkokäyrä on onnistuneesti ennustanut jokaisen USA:n taantuman 1960-luvun jälkeen ja antanut yllättävän vähän vääriä signaaleja. 1998 on vuosi, jolloin korkokäyrä kääntyi, eikä taantumaa kuulunut ainakaan välittömästi vaan ”vasta” 2000-luvun puolella. Korkokäyrää tulkitessa pitääkin muistaa, että tänään kääntynyt korkokäyrä ei merkitse, että taantumassa oltaisiin huomenna tai ensi vuonnakaan, vaan aikajana voi olla pitkäkin. Historiassa taantumaan on vajottu kahden vuoden sisällä korkokäyrän taittumisesta. Toinen tärkeä seikka on, että kääntynyt korkokäyrä ei helpota osakemarkkinan kehityksen ennustamisessa seuraavan 12-18 kuukauden ajalta, sillä sen jälkeenkin voidaan elää nousumarkkinassa.
Minkä korkojen erotus on se paras mittari?
Perinteisesti korkokäyrää tarkastellessa on keskitytty 10 vuoden ja 2 vuoden koron erotukseen, mutta viimeisimpien tutkimusten perusteella 10 vuoden ja kolmen kuukauden erotus olisi parempi taantumamittari. Erot eivät kuitenkaan ole merkittäviä, mutta tulkinnasta riippuen tällä hetkellä ollaan mielenkiintoisessa tilanteessa, sillä 10v-2v-erotus on edelleen niukasti positiivinen, kun taas 10v-3kk-erotus painunut jo negatiiviseksi. Mikäli näkee lasin puoliksi täynnä, voi siis edelleen luottaa 10 vuoden ja 2 vuoden koron erotukseen parempana taantumaennustajana (ja siihen, ettei tämäkään lipsahda negatiiviseksi).
Entä Euroopan tai Japanin korkokäyrät?
Olisi helppo laajentaa taantumaindikaattori koskemaan myös muita talouksia, kuten Japania tai euroalueen maita. Kuitenkaan teoria ei ole muualla yhtä pitävä, ja esimerkiksi korkokäyrä ei olisi onnistunut ennakoimaan Saksan tai Suomen edellisiä taantumia. Todennäköisesti ero johtuu USA:n vahvasta roolista maailman talous- ja rahoitussykleissä.
Voiko tämäkin olla väärä signaali?
Luonnollisesti on syytä epäillä, näemmekö nytkin korkokäyrässä vuoden 1998 kaltaisen väärän signaalin. Nykytilanteessa on tosiaan yhdenmukaisuuksia parinkymmenen vuoden takaiseen: tuolloinkin sarja kehittyvien markkinoiden kriisejä levittäytyi maailmantalouteen ja herätti huolia talouden tilasta. Teollisuuden ostopäällikköindeksit painuivat reilusti - enemmän kuin mitä viime kuukausina on nähty. Kun kasvunäkymä vaarantui myös USA:ssa, Federal Reserven johto vastasi tilanteeseen aggressiivisesti ja leikkasi ohjauskorkoa kolmen kuukauden aikana 0,75 %-yksiköllä. Tämä rauhoitti tilanteen ja taantumalta vältyttiin. Nykypäivänä tilanne on kuitenkin erilainen, sillä 1) USA:n talous on riippuvampi muiden talouksien kehityksestä, 2) kehittyvät taloudet näyttelevät merkittävästi suurempaa roolia maailmantaloudessa ja 3) yritysten velkaantuminen on historiallisesti korkealla tasolla, mikä lisää riskejä.
Ennakoiko korkokäyrä taantumaa vai aiheuttaako se taantuman?
Kysymys siitä, onko korkokäyrä vain taantuman signaali vai sen lähde, on vaikea. Yksi selitys on, että korkokäyrän kääntyessä pankkien ottolainakorko, eli lyhyt korko, jolla ne lainaavat rahaa keskuspankilta, ylittää niiden antolainakoron, eli koron, jolla ne tarjoavat pitkäaikaista rahoitusta yrityksille. Tällöin pankkien insentiivi lainata rahaa, eli lisätä likviditeettiä markkinalla, laskee. Kun tämän yhdistää odotuksiin heikkenevästä talousympäristöstä, ovat rakennuspalikat suhdannekäänteelle kasassa. Mikäli aihetta tarkastelee tästä näkökulmasta, korkokäyrä voi olla myös taantuman lähde. Lähinnä sen itseään toteuttava vaikutus perustuu psykologiaan ja siihen, missä määrin rahoitusmarkkinoilla uskotaan merkkeihin taantuman toteutumisesta.