Tämän viikon lopussa julkaistaan tukku tärkeitä talousindikaattoreita helmikuun kehityksestä. Odotukset helmikuun osalta ovat matalat, ja lähes järjestäen sekä teollisuudessa että palvelualoilla odotetaan laskua sekä euroalueella että USA:ssa tammikuusta. Näin ollen vuodenvaihteen elpyminen saisi osakseen pienen takapakin, joskin talouskasvuennusteet odottavat edelleen maltillista kasvua vuodelle 2020, eli elpymistäkin olisi luvassa myöhemmin.
Kiinassa leviävä koronavirus on tuonut merkittävän epävarmuustekijän Q1:lle, ja luonnollisesti haetaan vihjeitä myös sille, koska USA:ssa pitkään jatkunut nousukausi alkaa lähennellä loppuaan. Osakesijoittajan kannalta on nyt seurattava kahta eri tarinaa: toisessa juonen rungon muodostaa hitaasti etenevän talouskasvun polku, jossa kulkijaa uhkaavat puun takana vaanivat erilaiset metsän otukset ja uhat. Toisessa taas on kyseessä iloisempi farssi, jossa pääosassa ovat markkinoille likviditeettiä lisäävät ja tätä kautta osakemarkkinalle pelastusrenkaan tarjoavat keskuspankit. Ensimmäisessä tarinassa tunnelma on pysähtynyt kuin melankolisessa Suomi-draamassa, jälkimmäisessä taas mieleen tulee 1920-luvun Pariisi iloisine juhlineen. Näyttää siltä, että korkomarkkinalla on alkuvuonna seurattu enemmän ensimmäistä tarinaa ja osakemarkkinalla jälkimmäistä. Pitkät korot ovat jälleen olleet laskussa, mikä heijastelee odotuksia matalasta inflaatiosta ja hitaasta talouskasvusta. Toisaalta osakemarkkinalla alkuvuosi on ollut vahva (S&P 500 +4,6 %, OMXH +7,5 % vuoden alusta), ja keskuspankkien elvytystä on hinnoiteltu indekseihin.
Keskuspankkien kaikkivoipaisuuteen uskotaan siis edelleen vankasti. Nykyisen rahapolitiikan uskottavuutta testataan kunnolla seuraavan taloussokin aikana. Tuolloin ollaan suurien haasteiden edessä, sillä rahapolitiikan liikkumavara on mm. euroalueella edellisiä kriisejä selvästi kapeampi.