Listattujen yhtiöiden omistus on mielenkiintoinen ja tärkeä asia, sillä omistajat kantavat vastuun yrityksen pitkän aikavälin elinvoimaisuudesta. Minkälainen omistajakunta ja -rakenne sitten on hyvä tai määrittää hyvän sijoituskohteen? Yhtä oikeaa vastausta kysymykseen on mahdotonta antaa, sillä yritys tarvitsee sen kulloiseenkin strategiaan ja kehitysvaiheeseen sopivan omistajakunnan. Esimerkiksi kasvuyhtiö tarvitsee sijoittajia, jotka eivät odota sijoitukselleen välitöntä tuottoa ja ovat tarpeen vaatiessa valmiita jopa lisäämään pääomasijoituksiaan. Useasti on nähty, että jos yrityksen strategia ja omistajakunta ovat ristiriidassa keskenään, on yhtiö todennäköisesti pitkällä aikavälillä huono sijoitus.
Varsin moni listayhtiö on asettanut tavoitteekseen ulkomaisen omistuksen lisäämisen. Ulkomaalaisomistus Helsingin pörssin yhtiöissä on vaihdellut melko paljon viimeisten parin vuosikymmenen aikana. Korkeimmillaan ulkomaalaisomistus oli vuosituhannen alussa, jolloin se oli yli 70 prosenttia. Tätä selittää pitkälti Nokia, joka kuului tuolloin maailman arvokkaimpiin yhtiöihin ja josta ulkomaiset sijoittajat omistivat suuren osan. Viime vuoden lopussa Helsingin pörssin yhtiöiden osakekannasta 45 prosenttia oli ulkomaalaisomistuksessa.
Ylipäätään voidaan todeta, että kansainvälinen osakesijoittaminen on helpompaa kuin koskaan, koska tiedonsaanti ja välittäjien palvelut ovat parantuneet. Kilpailu on koventunut: kotimaisille yksityissijoittajillekin ulkomaiset osakkeet ovat yhtä lailla vaihtoehto kuin Helsingin pörssissä listatut yhtiöt. Toisaalta kansainväliset sijoittajat ovat kiinnostuneita pohjoismaisesta markkinasta, koska se on hyvässä maineessa. Pohjoismaisia yhtiöitä tai niiden johtoa pidetään rehellisinä ja luotettavina. Ne pääsääntöisesti tekevät, mitä sanovat. Täällä on myös teknologiaosaamista sekä monia menestystarinoita muun muassa pelialan ja terveysteknologioiden saroilla.
Millainen yhtiö saa ulkomaisen sijoittajan mielenkiinnon heräämään?
Omistuspohjan laajentaminen ja monimuotoistaminen ovat ylipäätään tavoiteltavia asioita, mutta missä vaiheessa yhtiön on järkevää tavoitella ulkomaisia sijoittajia ja mitä se tarkoittaa käytännössä?
Ulkomaisia sijoittajia tavoittelevan yhtiön koon on oltava riittävä. Markkina-arvon on oltava käytännössä yli 100 miljoonaa euroa. Jos näin ei ole, ulkomaisia rahastoja on vaikea saada kiinnostumaan.
Vapaasti vaihdettavissa olevien osakkeiden määrän eli niin sanotun free floatin on oltava yli 50 prosenttia. Liian keskittynyt omistus on yksi keskeisimmistä sijoittamisen esteistä ulkomaisille sijoittajille. Omistuksen keskittyneisyys korreloi voimakkaasti yrityksen kaupankäyntivolyymin kanssa; mitä hajautuneemmin omistettu yritys on, sitä suurempi on kaupankäyntivolyymi osakkeilla. Kun yksittäisillä omistajilla on suuri osuus osakkeista, he eivät yleensä ole valmiita luopumaan niistä, eivätkä heidän osakkeensa näin ollen ole kaupankäynnin kohteena.
Osakkeen tulee olla riittävän likvidi. Likviditeetti kuvastavaa kykyä ostaa ja myydä riittäviä määriä osakkeita nopeasti, alhaisilla kustannuksilla ja vaikuttamatta osakkeen hintaan. Joidenkin isojen jenkkisijoittajien kriteereissä osakkeen päivävaihdon pitäisi olla 5 miljoonaa euroa. Tähän ei yllä juuri mikään suomalainen pörssiyhtiö, eikä sääntö ole kiveen hakattu – huomattavasti pienempikin vaihto riittää. Teoreettista likviditeettiä pitää kuitenkin olla ja se on mahdollista vain, jos omistajakunta on riittävän laaja. Mitä pienempiin yhtiöihin sijoitetaan, sitä pidempiaikainen omistajan on pakko olla, koska pienten yhtiöiden osakkeiden alhainen vaihtuvuus ei anna mahdollisuuksia nopeisiin liikkeisiin suurilla määrillä.
Yhtiön liikevaihdon pitää tulla muualtakin kuin Suomesta tai yhtiöllä pitää olla selkeät askelmerkit kansainväliseen laajentumiseen. Suomi ei houkuttele ulkomaisia sijoittajia kansantaloutena, mutta kansainvälisillä tai edes pohjoismaisilla markkinoilla toimivat suomalaisyritykset sen sijaan kiinnostavat ulkomaisia sijoittajia.
Yhtiön omistuspohjan tulisi jo valmiiksi olla riittävän monipuolinen. Kotimaisten omistajien joukossa olisi hyvä olla eläkeyhtiöitä ja rahastoja.
Vaikka osasta edellä mainituista seikoista saattaa muodostua sijoittamisen este, tullaan seuraavassa kuitenkin tärkeimpään tekijään ulkomaisten sijoittajien kiinnostuksen herättämisessä.
Yhtiöllä on oltava erottuva tarina. Erottuminen ei aina ole helppoa, kun isommatkaan suomalaiset yhtiöt eivät välttämättä ole globaalisti sadan suurimman yhtiön joukossa omalla sektorillaan. Yrityksen pitää pystyä kertomaan selkeästi, mitä se tekee ja kenelle. Ja ennen kaikkea, miksi se on kiinnostavampi kuin muut yhtiöt, mikä tekee siitä ainutlaatuisen? Musti Group kiinnostaa ulkomailla, koska se ratsastaa lemmikkieläintrendin harjalla. Qt Group kiinnostaa, koska se tekee todistetusti kilpailukykyistä softaa ja sillä on vahvat näytöt strategian toteutuksesta. Qt:n tapauksessa ulkomaisen kiinnostuksen saavuttaminen vei vuosia, sillä sen skaalautuvaa liiketoimintamallia ei avattu riittävästi tai ainakaan sitä ei ymmärretty.
Prosessin eteneminen tiivistetysti yhtiön näkökulmasta:
1. Laita sijoitustarina ja materiaalit kuntoon. Miten erotumme muista yhtiöistä ja hyödymme trendeistä?
2. Huolehdi, että yhtiöstä on saatavilla kolmannen osapuolen tekemää riippumatonta analyysiä.
3. Herätä myyjän kiinnostus eli myy ensin tarinasi myyjälle (yleensä pankkiiriliikkeessä toimiva equity sales). Myyjällä on paremmat mahdollisuudet saada ulkomaiset sijoittajat kiinnostumaan yhtiöstä.
4. Ulkomaiset varainhoitoyhtiöt haluavat lähtökohtaisesti aina tavata yhtiön johdon ennen lopullisen sijoituspäätöksen tekemistä.
5. Varaudu siihen, että ulkomaisten sijoittajien mukaan saaminen vie aikaa helposti yhdestä kahteen vuotta.
6. Ulkomaisten sijoittajien mukaan tulo asettaa uusia vaatimuksia sijoittajasuhteiden hoidolle ja vaatii enemmän johdon aikaa.
Ulkomaisten sijoittajien kiinnostus johtaa yleensä osakekurssin nousuun
Ulkomaiset sijoittajat kirittävät ja haastavat johtoa. Ulkomaiset institutionaaliset sijoittajat ovat usein vaativia ja aktiivisia. Kovin tuoreita tutkimuksia aiheesta ei ole, mutta aiemmissa selvityksissä on käynyt ilmi, että yhtiöt, joissa oli ulkomaalaisomistusta, pärjäsivät muita paremmin kannattavuudella ja tuotetulla lisäarvolla mitattuna. Ulkomaiset sijoittajat ovat usein omistajina saman alan muissa yhtiöissä, jolloin he tuntevat pelikentän ja liiketoiminnan lainalaisuudet hyvin. Ulkomaisilta sijoittajilta voi saada ajatuksia, jotka edesauttavat firman johtamisessa ja kehittämisessä.
Osakemarkkinoilla kysyntä ja tarjonta kohtaavat. Ulkomaisten institutionaalisten sijoittajien mukaantulo lisää kysyntää, mikä johtaa osakkeen kurssinousuun.
Ulkomaisten sijoittajien kiinnostuksen herääminen johtaa usein positiiviseen kierteeseen. Ulkomaisia ja institutionaalisia sijoittajia ylipäätään pidetään usein viisaana rahana. Heidän voidaan olettaa olevan tehokkaita keräämään ja prosessoimaan informaatiota. Etenkin tiettyjen hyvämaineisten ulkomaisten sijoittajien mukaantulo houkuttelee yleensä lisää uusia sijoittajia.
Ulkomaiset sijoittajat ovat vaativia ja luopuvat omistuksistaan nopeasti, mikäli menettävät uskonsa yhtiöön. Tällöin edellä kuvattu markkinareaktio tapahtuu luonnollisesti käänteisenä. Tälle voi tosin olla esteenä osakkeen riittämätön likviditeetti, jolloin ulkomaiset omistajat eivät pääse osakkeesta eroon ainakaan niin nopeasti kuin haluaisivat.
On siis hyvä muistaa, että pitkällä aikavälillä yhtiön ja sen osakkeen kehitykseen vaikuttaa etupäässä yhtiön liiketoiminnan kehitys eli tulokset ja sijoittajien odotukset siitä, miten tulokset tulevat kehittymään jatkossa. Pitkässä juoksussa markkina palkitsee hyviä, tulostaan kasvattavia yhtiöitä ja niitä omistavia sijoittajia.