Copyright © 2021. Inderes Oyj. All rights reserved.

Neutraali korko on rahapolitiikan kiistelty mysteeri, jonka varaan uskotaan paljon

Neutraali korko on rahapolitiikan kiistelty mysteeri, jonka varaan uskotaan paljon

Artikkeli 06.04.2022 7:03 TalousMakroanalyysiFederal ReserveEKP

Maailmantaloudessa on herätty hiljalleen kiristyvään rahapolitiikkaan. Keskuspankit säätelevät rahapolitiikkaansa suhteessa valitsevaan talousympäristöön ja tavoitteisiinsa, ja siinä suhteessa viime vuosina on tapahtunut perustavanlaatuinen muutos. Se, mikä on ”sopiva” tai neutraali korkotaso, on nykyään selvästi alempi kuin esimerkiksi ennen finanssikriisiä.

Neutraali korkotaso on keskuspankkiireille tärkeä työkalu, sillä sen avulla luokitellaan rahapolitiikkaa joko kiristävään, neutraaliin tai elvyttävään. Neutraalilla korkotasolla keskuspankki ei vaikuta mm. inflaatioon sitä kiihdyttäen tai hidastaen. Neutraalin koron määräytymiseen vaikuttavat muutokset keskuspankin tavoitteiden taustalla: euroalueella inflaatiokehitys ja USA:ssa tämän lisäksi myös työllisyyskehitys. Näiden muodostumiseen vaikuttavat lähinnä muutokset talouden potentiaalisessa kasvussa, työn tuottavuudessa, väestön (ja samalla työvoiman) kasvussa ja korkojen aikapalkkiossa (sijoittajien vaatimassa epävarmuus- tai riskilisässä) eli osaltaan samoissa tekijöissä, jotka määrittelevät talouskasvua pitkällä aikavälillä.

Määrittely hankala tehtävä

Neutraalin koron taustalla olevia tekijöitä ei ole helppo arvioida, joten itse korkotason määritteleminenkin on hyvin hankalaa. Keskuspankkiirien puheita tarkastellessa näyttää siltä, että neutraali korkotaso on tullut sekä euroalueella että USA:ssa selvästi alaspäin viimeisen kymmenen vuoden aikana. Osaltaan tähän on vaikuttanut heikentynyt työn tuottavuuskehitys, osaltaan ennusteet väestönkasvun hidastumisesta. Esimerkiksi Federal Reserven pääjohtaja Jerome Powell on myöntänyt, että neutraalin koron määritteleminen on vaikeaa ja konsensus taitaa olla yksimielinen ainoastaan siitä, että korko on takavuosina laskenut. Näkemykset neutraalista pitkän aikavälin tasapainokorosta vaihtelevat myös keskuspankin sisällä kahdesta kolmeen prosenttiin, ja mediaani oli maaliskuussa 2,4 %. Konsensus taitaa olla yksimielinen vain siitä, että korko ei ole sama mitä takavuosina on totuttu näkemään. Mielipiteiden kirjo keskuspankin sisällä lisää rahapolitiikkavirheen riskiä: koska neutraalia korkoa ei onnistuta täysin määrittelemään, rahapolitiikasta voi tulla liian nopeasti liian kiristävää tai elvyttävää.

 

Euroalueella neutraali korko USA:ta alhaisempi

Euroalueella neutraali korkotaso on USA:ta alhaisempi johtuen mm. demografisista tekijöistä. EKP harjoittaa edelleen rahapolitiikkaa, jota se luonnehtii elvyttäväksi, mutta neutraalin raja voi tulla vastaan yllättävän nopeasti Ennen 2000-lukua neutraali korko oli 2-3 prosentin tasoilla, joidenkin tutkimusten mukaan jopa sen yli, mutta tutkimusten mukaan se viime vuosien aikana ollut jopa lähellä nollaa. EKP:n pääekonomisti Philip Lane toi vuonna 2020 pitämässään puheessaan esiin sitä, että arviot neutraalista korosta ovat valahtaneet jo negatiivisenkin puolelle. Puheen jälkeen talousympäristö on muuttunut, mutta pitkän aikavälin tekijöissä tuskin on tapahtunut perustavanlaatuisia muutoksia, jotta neutraali korko olisi takavuosien tasosta selvästi noussut.

Kuvio: Euroalueen neutraali korko. Lähde täällä.

Miksi tärkeää sijoittajalle? Neutraali korko on vaikeasti laskettava käsite, mutta sen takana on tärkeä ajatus rahapolitiikan neutraaliudesta. Nykytietojen perusteella selvää on ainakin se, että tarvittaisiin merkittävä ja pysyvä inflaatiosokki, jotta esimerkiksi euroalueella jouduttaisiin nostamaan korkoja samoille tasoille kuin 10 vuotta sitten, koska rahapolitiikka on nykyisin kiristävää jo alhaisemmilla ohjauskoron tasoilla. Esimerkiksi asuntovelalliselle muutos korkoympäristössä voi olla hyvä asia, sillä se laskee painetta korkojen merkittävälle nousulle lähivuosina. Toisaalta matala neutraali korko indikoi samalla hitaan talouskasvun ja tuottavuuden taloutta. Koronnostoja on euroalueella näköpiirissä, mutta huoleksi muodostunut myös se, ehtiikö keskuspankki normalisoimaan rahapolitiikkaansa ennen seuraavaa laskukautta tälläkään kertaa.

 

Marianne Palmu