Osakkeet ja velkakirjat kulkevat eri tahtia, mutta kumman askel vie oikeaan suuntaan?

Osakkeet ja velkakirjat kulkevat eri tahtia, mutta kumman askel vie oikeaan suuntaan?

Artikkeli 25.06.2019 8:06 MakroanalyysiUSA:n talousKorotTalous

Osake- ja velkakirjamarkkinan kulku on eriytynyt selvästi viime aikoina, mikä kertoo kahden omaisuusluokan selkeästi eroavista näkemyksistä tulevaisuuden suhteen. Pääindeksit kurkottelevat USA:ssa kaikkien aikojen huippuihin ja Euroopassakin kuluva vuosi on ollut vahva. Yritysten tulosennusteetkin ovat elpyneet. Samalla velkakirjamarkkina hinnoittelee jo tulevaa taantumaa ja yli viidennes velkakirjamarkkinalta tarjoaa negatiivista korkoa.

Kumpi on oikeassa?

Talouden kristallipallon ympärillä kuhisee tällä hetkellä poikkeuksellisen paljon kiinnostuneita, mutta pallon näkymä on edelleen mysteeri. USA:n ja Kiinan väliset kauppaneuvottelut sekoittavat edelleen pakkaa, joskin jonkinlaista päivitystä niihin odotetaan loppuviikon aikana.

Perinteisesti velkakirjamarkkina on ollut osakemarkkinaa ”enemmän” oikeassa talouden tulevaisuuden suhteen, osakemarkkina kun tyypillisesti elää talouden nykytilan sykkeessä ja velkakirjamarkkina pyrkii luotaamaan tulevaisuuteen ja pidemmälle aikavälille. Näin ollen velkakirjamarkkinan ennustevoima on ollut parempi etenkin taantuman kynnyksellä, kuten USA:n korkokäyrän käyttämisestä taantumaindikaattorina tiedetään (keskimäärin korkokäyrän kääntyminen on tapahtunut 18 kuukautta ennen taantumaa, artikkelimme korkokäyrästä luettavissa täällä). Intuitiivisesti korkokäyrän kääntyminen on helppo ymmärtää: se tarkoittaa, että sijoittajat odottavat korkojen laskevan ajan mittaan, mitä usein käykin kun talous ajaantuu taantumaan. Osakemarkkinalla ei ole löydetty yhtä vedenpitävää indikaattoria.

Vai onko kumpikin oikeassa?

On kuitenkin skenaario, jonka käydessä toteen sekä osake- että velkakirjamarkkina hinnoittelisi talousnäkymää oikein. Siinä 1) keskuspankki siirtyisi elvyttävämpään rahapolitiikkaan ”varmuuden vuoksi”, eli varautuisi mahdolliseen taantumaan jo varhaisessa vaiheessa, ennen kuin kaikki talousindikaattorit kääntyvät kaakkoon ja 2) onnistuisi toimillaan luomaan ympäristön, jossa taantuma vältettäisiin. Luonnollisesti tässäkin skenaariossa katseet kohdistuisivat Federal Reserveen, jolta jo odotetaan useampaa kuin yhtä ohjauskoron laskua tälle vuodelle.

Vahvasti ennakoivaan elvyttävään rahapolitiikkaan siirtyminen ei olisi Fediltä täysin uusi toimi, sillä keskuspankki toimi samalla lailla kahdesti 1990-luvulla, ja kullakin kerralla keskuspankki leikkasi ohjauskorkoaan yhteensä 0,75 %-yksiköllä. Näissä tapauksissa myös osakemarkkina pärjäsi hyvin, toisin kuin esimerkiksi finanssikriisin aikoihin: tuolloin ohjauskorkoa laskettiin paljon ja nopeasti ja taantuma oli syvä.

Yhtäläisyydet 1990-lukuun ovat nytkin ainakin odotuksissa suuria. Ensimmäinen skenaarion ehto varmasti tarvittaessa saadaan täytettyä, mutta se, pystytäänkö rahapolitiikan keinoin välttämään poliittisista riskeistä kantautuva talouden alamäki, nähdään vasta ajan mittaan.