Viime viikko oli USA:n ja Euroopan osakemarkkinalla laskupainotteinen. Italian hallituksen perjantaina esittelemä budjettisuunnitelma osoitti, ettei Euroopassa voida vielä hengähtää poliittisten riskien osalta ja USA:ssa Fedin kolmas koronnosto tänä vuonna sekä ennusteet tahdin jatkumisesta olivat merkki likviditeettitilanteen kiristymisestä globaalilla markkinalla.
Italialaisosakkeet olivat Euroopassa suurimpia kärsijöitä. Maan FTSE MIB -indeksi painui perjantaina reilusti yli 3 % sen jälkeen, kun Italian hallitus esitteli pahasti alijäämäisen budjettisuunnitelmansa. Markkinoiden harmiksi näyttää siltä, että hallitus on lunastamassa vaalilupauksiaan mm. tasaverosta ja julkisten menojen lisäyksistä, mikä painaisi budjetin 2,4 % alijäämäiseksi suhteessa BKT:hen vuodesta 2019 eteenpäin. Esitys on Reutersin mukaan vastoin valtiovarainministeri Giovanni Trian lupauksia, joissa alijäämä olisi jäänyt maksimissaan kahteen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Hallituksen aikomukset ovat erityisen riskisiä, kun otetaan huomioon talouden taustat. Italian valtion velka suhteessa BKT:hen on kehittyneiden talouksien suurimpia (yli 130 % BKT:sta) ja tuottavuus alhaista, minkä vuoksi talouskasvukin on jäänyt jälkeen muista euromaista viimeisen 10 vuoden aikana (ks. kuvio alla).
Maan talouden rakenteissa (mm. työmarkkinat) olisi reilusti parannettavaa, mutta uusi hallitus näyttää keskittyvän kivuliaidenkin uudistusten sijaan kansansuosion lisäämiseen. Julkisen alijäämän reilu lisäys tulee huonoon aikaan, sillä markkinoiden luottamus on vaalien jälkeen ollut muutenkin koetuksella Italiaa kohtaan, mikä on näkynyt laventuneena riskipreemiona korkomarkkinoilla. Italian korkoero turvasatamana pidettyyn Saksaan kasvoi perjantaina kolmen viikon huippuihin (ks. kuvio alla) ja maan velkakirjojen myyntiaalto oli suurin toukokuun lopun jälkeen. Se ja osakemarkkinan alamäki kuvastaa markkinan suhtautumista uuteen budjettiin: saapasmaan tulevaisuus näyttää sen myötä entistä epävarmemmalta ja erimielisyydet muiden EU-maiden kanssa budjettisäännöistä ovat kärjistymässä.
Systeemikriisiä ei voi sulkea pois
Italian tilanne tuo mieleen Kreikan muutaman vuoden takaisin velkakriisin, kuitenkin sillä erotuksella, että nyt kyseessä on yksi euromaiden suurimmista talouksista. Pelko systeemikriisin leviämisestä esimerkiksi pankkijärjestelmän kautta on aiheellinen, sillä useilla euromailla, Ranska ja Espanja kärkipäässä, on hallussaan Italian velkaa. Velkakirjojen myyntiaallot painavat niiden arvoa myös eurooppalaispankkien pääomissa, mikä on luonnollisesti huono asia. Tosin ulkomaisen pääoman virtaus maasta on voimistunut viime kuukausina. Oma lukunsa sen sijaan ovat italialaispankit, jotka ovat lisänneet osuuttaan valtion velkakirjojen omistajana ja samalla kasvattaneet riskiään. Italialaispankit ovatkin nousseet EKP:n ohella suurimmiksi omistuksen lisääjiksi Italian velkakirjamarkkinoilla.
Italialla rahaliiton suurin velanottotarve
Epäluottamuksen kasvu ja korkojen nousu näkyy pankkisektorin huolena, mutta myös Italian valtiontalous kärsii kohonneista velkakirjakoroista. Maan on otettava lisää velkaa kovaa tahtia valtiontalouden lisämenoja ja korkoja maksaakseen: esimerkiksi seuraavan vuoden sisällä Italian velkaa arvolta 29 % BKT:sta erääntyy, kun osuus on keskimäärin euroalueella 16 %. Myös tulevina vuosina Italia on kärkipäässä rahoituksen hakijana velkakirjamarkkinalla, kuten alla olevasta kuviosta näkyy. Heikosti suunniteltu julkisen talouden rahankäyttö heikentää maksukykyä lainaajien silmissä, minkä vuoksi Italia joutuu maksamaan velastaan yhä suurempia kustannuksia korkojen muodossa. Koska talouskasvustakaan ei ole oikein parantamaan velka/BKT-suhdetta, vaipunee Italia yhä pahempaan velkasuohon. Viimeaikainen koronnousu on osoittanut, että Italia on jälleen markkinoiden keskipisteessä. Kun EKP on lopettamassa nettomääräisiä velkakirjaostoja, poistuu markkinalta yksi elementti, joka on pitänyt korkoja alhaalla. Uskommekin, että Italian velka on ensimmäisenä tulilinjalla, kun paluu kohti markkinaehtoista hinnoittelua etenee markkinalla. Mielestämme Italian tapahtumat ovat liian suuri riski ohitettavaksi, ja maa on edelleen suurin uhka yhteiselle rahaliitolle.