Copyright © 2019. Inderes Oy. All rights reserved.

Mikä osa kaivosyhtiöiden kuluista on normaaleja louhinnan kuluja ja mitkä ovat investointeja? Ja onko kaivosyhtiöiden välillä eroja näiden määritelmissä?

Inderesin kommentti 

Kaivosyhtiöiden kirjanpitoa ohjaavat muiden yhtiöiden tavoin kirjanpitostandardit (Helsingin Pörssin päälistan yhtiöillä IFRS), joissa kulujen ja investointien jaotteluun on otettu yleisellä tasolla kantaa.

Lyhyesti investointeihin sisällytetään suuret ja pitkäaikaiset (useilla tilikausilla käytössä olevat) tuotantopanokset. Ne kirjataan taseeseen ja niitä poistetaan tuotantopanosten elinkaarten aikana (lisätietoa poistoperiaatteista löytyy yhtiöiden tilinpäätöksistä). Vastaavasti kuluja ovat pienet ja lyhyen aikaa käytössä olevat hankinnat. Ne kirjataan suoraan tuloslaskelmaan. Kassaa sekä kulut että investoinnit rasittavat luonnollisesti hankinnan maksuhetkellä, mutta rahavirtalaskelmaan ne kirjataan eri kohtiin (investoinnit investointien rahavirtaan ja kulut liiketoiminnan rahavirtaan). Lisäksi kirjaukset vaikutettavat verotettavaan tulokseen, joten kirjanpitostandardien lisäksi verottajalla on sanansa sanottavana yhtiöiden tekemiin kirjauksiin.

Kirjanpidon perusperiaate investointien ja kulujen välillä on melko selkeä, mutta yksityiskohdissa johdolle jää tiettyä tulkinnan varaa kirjausten suhteen, vaikka johdon menettelytapoja valvovat toki myös vastuulliset tilintarkastajat. Tämä koskee sekä kaivosyhtiöitä että kaikkia muita yhtiöitä. Esimerkiksi osa kaivosyhtiöiden louhinnan työvaiheista voi juurikin osua tälle jossain määrin subjektiiviselle alueelle (esim. tunneli, jota käytetään vuosia, mutta jonka rakentamisen kustannus on vähäinen suhteessa koko toiminnan laajuuteen). Siten yhtiöiden kirjauskäytäntöjen välillä voi olla tiettyyn mittakaavaan asti eroja. Hyvän kirjanpitotavan mukaan kulujen ja investointien kirjausperiaatteiden ei kuitenkaan pitäisi muuttua tilikaudesta toiseen. Myös varovaisuuden periaatetta on noudatettava (ml. esim. tuottamattomaksi osoittautunut omaisuus on kirjattava taseesta alas).

Sijoittajan kannalta olennaista mielestäni on, että isossa kuvassa tulos- ja rahavirtalaskelma kertovat samaa tarinaa (ts. tulos on käteistä rahaa eikä sitoudu johonkin muuhun tase-erään). Tilannetta täytyy seurata pidemmällä perspektiivillä, sillä lyhyellä aikavälillä tietty heilunta on varsinkin kaivossektorilla väistämätöntä. Tuloksen ja kassavirran kroonisten ristiriitojen lisäksi merkkejä ongelmista voivat olla myös esimerkiksi velkaantuminen (liiketoiminnasta ei kerry kassavirtaa investointien rahoittamiseen) ja taseen toistuvat alaskirjaukset (investointi on voinut osoittautua tuottamattomaksi).

 

t: Antti