"Minun täytyy myydä osakkeeni, koska en kuitenkaan ostaisi sitä osaketta tällä hetkellä"
Kysymys
Todistakaapa tuo väite vääräksi. En missään nimessä aio myydä alhaisella hankintahinnalla ostettuja Admicomeja, vaikken juuri tällä hetkellä/tällä hinnalla ostaisikaan Admicomin osakkeita. Miksi ihmeessä? Koska, (sen lisäksi että näen ADMCM olevan edelleen hyvä sijoitus pidemmälle katsottaessa)...tulen kuitenkin saamaan isomman tuoton ADMCMstä, kuin sijoittaja, joka ostaisi osaketta nyt. Ettehän tekään myy Talenomejanne kaikkia pois mallisalkustanne heti, kun annatte vähennä-suosituksen (ettekä Reveniota, Remedyä jne jne.). Selittäkääpä tämä nyt niin pitkän kaavan mukaan kuin mahdollista; minkä takia sijoittajan pitäisi/ei pitäisi omistaa osaketta, jos hän ei suostuisi kuitenkaan ostamaan tällä hetkellä uutena/(tai lisää nykyisten päälle) samaa osaketta?
Vastaus
Hyvä kysymys!
Pitkässä juoksussa sijoittajan tuottojen pahimpia vihollisia ovat, hänen oman ailahtelevan mielen lisäksi, kaupankäyntikustannukset sekä verot. Veroihin voi ideologisessa mielessä suhtautua monella tapaa, mutta tuottojen kannalta ne ovat yhtä kaikki jarruttava tekijä. Osakesäästötili siirtää verot hamaan tulevaisuuteen kylläkin, jos sijoittajalla tällainen tili löytyy.
Jos sijoittaja myisi osakkeet aina, kun "hän ei ostaisi osaketta" eli se ei täyttäisi hänen tuottovaatimustaan, salkussa kävisi aikamoinen kuhina (olettaen tietysti, että sijoittaja vaatii osakkeista yli 5-10 % tuottovaatimuksen). Osakevälittäjälle ja verottajalle tämä olisi unelma, mutta sijoittajan omiin tuottoihin se tekisi pitkässä juoksussa melkoisen loven. Pienetkin summat kumuloituu sijoittamisessa suuriksi vuosikymmenten kuluessa, joten hiirenkokoisetkin kulut tekevät reikänsä tuottoihin nopeasi.
Sijoittamisessa on tyylejä lukematon määrä, mutta käsittääkseni parhaat hillot pitkässä juoksussa tehdään silloin, kun osutaan aikaisessa vaiheessa skaalautuvaan kasvuyhtiöön. Oikean arvonluojan kanssa istutaan kyydissä pitkään, ellei osakkeen arvostus repeä stratofäärisille tasoille tai itse yhtiössä ala kehitys kääntymään väärään suuntaan. Tämä tarkoittaa, että välillä osakkeen tuotto-odotus lähivuosille näyttää heikolta, mutta pitkässä juoksussa tuloskasvu kuroo arvostuksen kiinni ja alkaa nostamaan kurssia.
Toisin sanoen, maltti on valttia. Kuten sanotaan, anna voittojen juosta ja katkaise tappiot nopeasti. Jos aina myisi osakkeen mainitsemillasi kriteereillä, katkaisisi sijoittaja itse omat voittoputkensa tämän tästä.
Ostot kannattaa ajoittaa oman tuottovaatimuksen mukaan, mutta ostoissa kannattanee katsoa osakkeen arvioitua tuotto-odotusta (se on todella vaikeaa, koska tulevaisuutta on todella vaikea ennustaa...). Tämä palautuu taas tuohon yllämainittuun: miksi myydä, ellei osakkeen arvostus repeä täysin irti fundamenteista?
Haluan vielä korostaa, että tämä ajattelu sopii parhaiten sijoittajalle joka oikeasti ei osta salkkuunsa kuin hyvin tietyntyyppisiä kasvavia ja laadukkaita yhtiöitä. Esimerkiksi kivenkovalle arvosijoittajalle, joka ostaa diplomaattisesti ilmaistuna halpaa osaketta laatuun liikaa katsomatta salkkuun, osakkeiden myynti niiden käyvässä arvossa pois on hyvin perusteltua, jos/kun sellaisten yhtiöiden tulos ei juuri kasva yli ajan.
Sijoittajan yksittäinen sijoitus ei tietysikään koskaan elä tyhjiössä: se on osa portfoliota ja se on osa osakeuniversumia jossa tuhansia osakkeita. Jos yhtiön paino portfoliossa kasvaa liian suureksi sijoittajan makuun vaikuttaen yöuniin, lienee oikea hetki keventää. Toisaalta, jos oman erinomaisen firman tilalle löytää edullisemmin hinnoitellun viekä paremman firman, voi ensimmäisen vaihtaminen toiseen olla hyvinkin fiksusti perusteltavissa.
Tässä muutamia ajatuksia. Tiivistäen voisi sanoa, että kulut, verot ja muiden vaihtoehtojen puute ovat hyvä syy olla myymättä osaketta heti, kun se ei enää täytä omaa tuottovaatimusta.
Terveisin,
Verneri