Miten toimia osakkeen arvostuksen noustessa yli ostamiselle hyväksytyn tason?
Kysymys
Hei, Olisin aloitettelevana sijoittajana kiinnostunut kuulemaan näkemyksiänne siitä, miten sijoittajan tulisi toimia, kun hänen omistamansa osakkeen arvostuskertoimet nousevat merkittävästi ostamiselle hyväksytyn rajan yläpuolelle. Taustalla on ristiriita, joka mielestäni liittyy yleisesti osakepoiminnassa vallitsevaan ajatteluun osakkeiden "oikeista" osto- ja myyntihinnoista.
Tarkoitan sitä, että osakepoimijan suositellaan käyttävän osakkeiden ostamisessa jonkinasteista turvamarginaalia, minkä ymmärrän tarkoittavan osakkeiden ostamista alle sijoittajan itse määrittelemän käyvän arvon tai esimerkiksi tavoitehinnan. Kääntöpuolena sijoittajan kehotetaan välttävän osakkeiden ostamista, jos osakkeen arvostustaso selvästi ylittää käyvän arvon tai tavoitehinnan, olipa yhtiö kuinka laadukas hyvänsä.
Yllä mainittu on täysin ymmärrettävä ja selkeä lähtökohta osakkeiden ostamiselle, mutta epäjohdonmukaisuus syntyy mielestäni siitä, kun em. neuvoa katsoo "oikean" myyntihetken ajoittamisen kautta. Käsittääkseni suuri osa osakepoimijoista noudattaa ajattelua, jossa varsinkin voittajaosakkeita myydään vasta silloin, jos yhtiön toiminnassa tapahtuu negatiivinen käänne tai yhtiön liiketoiminta ei jostakin muusta syystä näytä enää lupaavalta. Sen sijaan kertoimien nousua, jos se ei ole täysin suhteeton, ei käsittääkseni yleisesti pidetä hyvänä syynä myydä osaketta, vaan sijoittajan tulisi istua kyydissä ja odottaa tuloskasvun kurovan nousseet arvostuskertoimet kiinni.
Tiivistäen, mielestäni on epäjohdonmukaista holdata osaketta, jonka arvostus on noussut selkeästi yli sen käyvän arvon, jos sijoittaja ei olisi samaan aikaan valmis ostamaan kyseistä osaketta sen nykyisellä kurssilla. Osakkeen sijoittajalle jo tuottama arvonnousu ei ole mielestäni asia, joka toisi mahdolliselle kurssilaskulle minkäänlaista turvamarginaalia, vaikka rivi salkussa olisikin edelleen vihreä. Näin olen tulkinnut osan sijoittajista kuitenkin ajattelevan. Mahdollinen kurssin laskeminen kuitenkin kirpaisee salkussa samalla tavalla olipa osaketta hankkinut alle käyvän arvon tai sen ollessa jo ylihintainen.
Aloittelevana sijoittajana olen kipuillut sen kanssa, milloin minun tulisi myydä osaketta, jonka kurssi on lyhyessä ajassa tuplaantunut ilman liiketoimintaan tai tulokseen liittyvää syytä. Olen useammin päätynyt myymään nämä osakkeet perustellen itselleni, että en olisi valmis ostamaan osaketta samaan hintaan. Tällä tavalla varmaankin tulee hypättyä liian aikaisin voittajien kyydistä, jos sellaisen on onnistunut salkkuunsa poimimaan, mutta en ole onnistunut keksimään perustelua holdaamiselle mainitsemastani syystä. Kuulisin mielelläni teidän ajatuksianne tästä, sillä oma sijoitusstrategiani on varsinkin myyntien ajoittamisen osalta toistaiseksi melko hapuileva ja ne jäävät jälkikäteen mietityttämään.
Vastaus
Hei,
Hyvinkin ajankohtainen ja tärkeä kysymys useiden sijoittajien painiessa massiivisten paperivoittojen kanssa viimeisen 12 kuukauden rallin jälkeen.
Voin antaa tähän muutamia ajatuksia osakkeiden myymisestä, mutta lopultahan sijoittaminen on yksilölaji ja kukin tekee tätä tyylillä mikä itselleen parhaiten sopii. Jo sijoittajien poikkeavat aikajänteet, tavoitteet ja riskinsietokyky vaikuttaa siihen, mikä tässä tilanteessa olisi "oikea" vastaus. Inderes ei anna sijoitusneuvontaa, joten sellaisena tätä ei pidä tulkita.
Se, että aloittelijana pureskelet jo tällaisia kysymyksiä on varsin lupaavaa :)
Mainitsit, että moni sijoitaja vaikuttaa noudattavan tyyliä jossa osakkeen myymistä harkitaan vasta, kun yhtiön liiketoiminta ei kehitykään suotuisasti vaikka arvostus olisi sellainen ettei lisääkään tee mieli ostaa. Tässä ei sinänsä ole ristiriitaa, koska oleellistahan ostamisessa on se, että ostohetkellä osakkeen tuotto-odotus on itselleen riittävä. Esimerkiksi itse yritän usein nähdä jonkinlaisen polun >20 % vuosituottoon, kun heitän roposia johonkin osakkeeseen kiinni. Mutta jos vaatisin sitä koko ajan osakkeiltani, salkustahan lentäisi jatkuvasti hyvää tavaraa ulos kurssien noustessa! Tällöin sijoittajalle lankeaisi myös voitoista mukavia veroja sekä kaupankäynnistä kustannuksia, mitkä söisivät tuottoja.
Tällaisessa tyylissä on myös se vahvuus, että on olemassa pieni prosentti pörssiyhtiöitä jotka pystyvät antamaan sijoittajille jopa vuosikymmeniä 20 % vuosituottoja. Vaikka sellaiseen osusi vahingossa edes muutamalla tuhannella eurolla, maksaa se melkein yksistään koko eläkkeen myöhemmin jos sen antaa rauhassa kumuloitua. Nämä tapaukset ovat siis hyvin harvinaisia, mutta ymmärrän kutkuttavan logiikan yrittää etsiä tällaisia harvinaisuuksia ja sitten pitää kiinni niistä kynsin hampain välittämättä siitä, että ne usein lyhyellä välillä näyttävät sairaalloisin kalliilta. Pitkän aikavälin eksponentiaalisen kasvun arviointi on meille ihmisille myös hyvin vaikeaa, siksi usein aliarvioimme superkasvajia pitkässä juoksussa (ei niitä hyviä vuosituottoja muuten tulisikaan).
Toisekseen, erityisesti laadukkaissa yhtiöissä on monesti sisällä ns. "optionalisuutta" eli kykyä vetää kaneja hatuista. Helsingin pörssissä esimerkiksi Revenio on onnistunut vuosien varrella kiskomaan hatusta uusia kasvuajureita aina, kun bisneksen vauhti näyttää hidastuvan. Yhtäkkiä kalliilta näyttävä osake onkin parantuneiden näkymien valossa ollut taas kohtuuhintaisempi. En itse ole vieläkään tosin sisäistänyt tätä, koska olen aina keventänyt virheellisesti Reveniota mutta ehkä sinä opit tämän nopeammin. ;D
Tuo yllämainittu ominaisuus koskee vain hyvin harvoja helmiä. Ehkäpä viime vuosien nousumarkkinan aikana on tuntunut, että yhä useampi yhtiö olisi tällainen helmi ja siksi myös tällaisten holdaaminen on ollut helpompaa. Katsotaan seuraavassa laskumarkkinassa, moniko sankari täällä ui ilman uikkareita kun vesi häviää altaasta.
Kuten usein on todettu, suurin osa yhtiöistä ei juuri kasva: ne lähinnä mörnii pörssissä, maksaa osinkoja ja sitten lopulta kuihtuu pois. Ja se on luonnollista: ei metsässäkään jokainen kasvi voi kasvaa männyn kokokoiseksi, koska kaikille ei riitä valoa tai ravintoa tarpeeksi. Varsinkin klassisissa ns. "arvoyhtiöissä" joiden käypä arvo muuttuu hissukseen jos ollenkaan, voi olla ihan perusteltua harrastaa sinun kuvailemaasi veivailua missä osake myydään aina kun se kolahtaa lähelle sijoittajan arvioimaa käypää arvoa.
Olen itse sijoittanut nyt n. 12 vuotta ja tehnyt usein sen virheen, että olen myynyt voittajia liian aikaisin. Toisaalta olen joskus myynyt voittajia, jotka ovatkin seuraavina vuosina menneet konkurssiin. Joskus olen holdannut "voittajaa", josta tulikin 90 % turskat. Toisin sanoen, ennustaminen on todella vaikeaa ja tässä lajissa on aina helppo jälkikäteen jossitella. Tekemällä oppii tuntemaan itseään sijoittajana paremmin, ja silloin lopulta se itselleen sopiva tyyli loksahtaa paikalleen. :)
Tässä muutamia ajatuksia aiheesta. Onnea matkaan, lue analyysia ja tee monsterimaisia osakepoimintoaj! ;-)
Terveisin,
Verneri