Tavoiteltu velkaantumisaste
Kysymys
Hei, DCF-kassavirtalaskelmissa käytätte tavoiteltua velkaantumisastetta WACC% laskemiseen. Miten ja millä perusteella päädytte tähän tavoiteltuun lukuun? Miksi käytätte tavoiteltua velkaantumisastetta, ettekä taseesta saatavia arvoilla D ja E laskettua? Kiitos myös todella hyvästä palvelusta, viestinnästä, mediatuotannosta sekä analyyseista!
Vastaus
Hei,
Kiitos!
Rahoitusteorian mukaan koko pääoman keskimääräisen kustannuksen laskennassa tulisi käyttää oman ja vieraan pääoman kirja-arvojen sijasta niiden markkina-arvoja. Asettavathan sijoittajatkin tuottovaatimuksen todelliselle (markkina-arvoin tehdylle) sijoitukselleen, eivätkä esimerkiksi oman pääoman kirja-arvolle. Markkina-arvojen käyttöön liittyy kuitenkin useita käytännön ongelmia. Yksi ongelma koskee muun muassa vieraan pääoman markkina-arvon määrittämistä. Taseessa olevan vieraan pääoman kirjanpitoarvo ei välttämättä heijastele täysin sen tämän hetken markkina-arvoa. Tämä voi olla tilanne, jos yhtiöllä on taseessaan pankkilainaa, jonka myöntämisen jälkeen yhtiön luottoriskissä tai yleisessä korkotasossa on tapahtunut muutoksia. Mikäli yhtiön vieras pääoma koostuisi täysin jälkimarkkinoilla noteeratuista velkakirjoista, olisi vieraan pääoman markkina-arvon määrittäminen suoraviivaista. Näin ei kuitenkaan yleensä ole, vaan yhtiöt käyttävät rahoitustarpeiden kattamisen useita erilaisia rahoitusinstrumentteja. Markkina-arvojen käyttöön liittyy tavallaan myös kehäpäättelyongelma: Kassavirtaperusteisessa arvonmäärityksessä pyritään määrittämään yhtiön markkina-arvo (käypä arvo) ja tässä yhtenä laskentaparametrina käytetään markkina-arvoa (WACC-%:n laskennassa pääomarakenteessa).
Koska markkina-arvojen käyttöön liittyy useita ongelmia, määritetään pääoman keskimääräinen kustannus pääsääntöisesti kirjanpitoarvoihin perustuvan tavoitepääomarakenteen perusteella. Myös yhtiöt antavat pääomarakennetta koskevat taloudelliset tavoitteet (esim. gearing-%) lähes järjestään kirja-arvoihin perustuen, sillä markkina-arvoperusteiseen pääomarakenteeseen yhtiöt eivät pysty vaikuttamaan. Tavoitepääomarakenne tai optimaalinen pääomarakenne kuvastaa eräänlaista optimipistettä, jossa yrityksen keskimääräinen pääoman kustannus minimoituu (ts. yrityksen arvo maksimoituu). Mikäli elettäisiin maailmassa, jossa konkurssiriskiä ei olisi, yritys minimoisi pääoman keskimääräisen kustannuksen rahoittamalla liiketoiminnan puhtaasti edullisemmalla vieraalla pääomalla. Maailmassa, jossa konkurssiriski on läsnä, optimaalinen pääomarakenne löytyy pisteestä, jonka jälkeen velkaantumisen kasvattaminen johtaisi tilanteeseen, jossa konkurssikustannukset (cost of financial distress) ylittävät edullisemman vieraan pääoman lisähyödyn.
Tavoitepääomarakenteeseen tai optimaaliseen pääomarakenteeseen vaikuttaa luonnollisesti se, millä toimialalla yhtiö toimii ja myös yhtiökohtaiset tekijät. Esimerkiksi pääomaintensiivisessä perusteollisuudessa yhtiöt operoivat yleensä kohtuullisen suurella velkavivulla, kun pääomakevyillä toimialoilla (esim IT-talot) yhtiöt saattavat olla usein täysin nettovelattomia.
Huomautan, että emme uhraa tuottovaatimuksen määrittämisessä loputtomasti tunteja yksittäisten laskentaparametrien hinkkaamiseen, vaan keskitymme ensisijaisesti siihen, että oman pääoman ja koko pääoman tuottovaatimus (WACC) ovat järkevällä tasolla yhtiön riskitasoon ja seurannassamme olevaan yhtiöjoukkoon suhteutettuna.
-Matias