Copyright © 2019. Inderes Oy. All rights reserved.

Muistan lukeneeni jostain oppikirjasta(?), että sijoittajat vaativat suurempaa riskipreemiota osakkeista, jotka raportoivat taloudellista tulostaan vain kaksi kertaa vuodessa. Samoin näiden likviditeetti on heikompi kuin Q-raportoijilla. Olisiko teillä analyytikkonäkemystä ja tutkimustietoa, että onko asia näin? Ihmettelen, minkä hyödyn esimerkiksi Avidly tai Heeros saavat siitä, että julkaisevat vain puolivuosikatsaukset. Näkemyksiä?

Inderesin kommentti 

Hei,

Asia on hieman kaksipiippuinen. Lähtökohtaisestihan tiheämpi raportointitahti (neljä kertaa vuodessa tai jopa 12 kertaa kuten esim. Gofore tekee mm. liikevaihdon osalta) on sijoittajille hyvästä: odotukset pysyvät paremmin hanskassa ja epävarmuus vähenee. Helsingin pörssissähän kieltämättä näkee ilmiötä etenkin pienissä yhtiöissä, että tuloskatsauksien välissä kurssit väsähtävät ikään kuin sijoittajat unohtaisivat koko firman olemassaolon ilman lisätietoa. Tiheämpi tahti pitää sijoittajat paremmin hereillä. Lähtökohtaisestihan pienet kurssiliikkeet tulosjulkkareiden yhteydessähän kertoo siitä, että on osattu viestiä odotukset kohdalleen markkinalle! Tämä viestiminen voi vaikeutua, jos raportoi vain kaksi kertaa vuodessa.

Sijoittajat ja yrityksen johto pysyvät myös paremmin samassa veneessä, kun tieto on suhteellisen ajantasaista molemmilla osapuolilla. Sisäpiirillä on melkoinen etulyöntiasema, jos firmat raportoisi vaikkapa vain kerran vuodessa, kuten joskus kauan sitten on tehty (ns. agentti-päämies-ongelma kuten kaupallisen koulutuksen saaneet ihmiset tykkäävät sitä kutsua!). Kahlattuani muutamia tutkimuksia aiheesta vaikuttaa tosiaan siltä, että riskipreemio laskee tiheämmän raportoinnin myötä. Analyytikotkin täällä tykkäävät lähtökohtaisesti tiheämmästä tahdista, koska se pitää odotukset/ennusteet paremmin hallussa.

Tähän kuitenkin vaikuttaa se, kuinka informatiivisia raportit lopulta ovat. Monilla firmoilla Q1 ja Q3 -raportithan ovat suht laihoja.

Vaikka sijoittajille lisätieto on mukavaa, sillä voi olla myös negatiivisia vaikutuksia. Ensinnäkin, se voi lisätä johdon painetta tehdä lyhytnäköisiä, nopeasti tulosta kasvattavia liikkeitä pitkäjänteisten investointien kustannuksella. Toki moni yhtiö raportoi neljä kertaa ja silti onnistuu painottamaan pitkää perspektiiviä sijoittajille, eli kyse on myös muusta viestinnästä sijoittajien suuntaan (Amazon kenties räikein esimerkki, kotimaassa esim. Qt:n omistajakunta näyttää muotoutuneen vallan pitkäjänteiseksi, samalla kun yhtiö painaa kaasua ja horisontti on usean vuoden päässä).

Toisekseen, kvartaaliraporttien tekeminen vie aikaa. Etenkin pienissä yhtiöissä tämä korostuu: sen sijaan että toimari ja talousjohtaja olisivat myymässä ja hankkimassa uusia asiakkaita, istutaankin väsäämään sijoittajille uutta kvartaaliraporttia otsat rypyssä. Sen lisäksi joillakin firmoilla yksi kvartaali ei oikein kerro mistään mitään, jolloin lisätieto voi olla jopa ”haitallista” sijoittajille. Mietitään vaikkapa Remedya, joka muutenkin on suhteellisen vähäsanainen pelialan viestinnän luonteesta johtuen ja jonka tulovirrat voivat heitellä voimakkaasti lyhyellä välillä. Todennäköisesti kvartaaliraportointiin siirtymisestä olisi enemmän haittaa, kuin iloa niin sijoittajille kuin yhtiölle itselleenkin.

Tässä muutama ajatus aiheesta, toivottavasti näistä on iloa!

 

Tässä vielä jatkolukemista päälle, jos aihe kiinnostaa enemmän:

https://faculty.chicagobooth.edu/Haresh.Sapra/research/docs_WP/Frequency_paper_2013.pdf

 

https://www.researchgate.net/publication/271316428_Frequency_of_Financial_Reports

 

https://link.springer.com/content/pdf/10.1186%2Fs11782-018-0031-0.pdf

Terveisin,

Verneri