Onko analyytikkoseurannalla väliä?
Grant Thorntonin vuonna 2009 tekemän tutkimuksen mukaan pörssiyhtiöiden määrä putosi Yhdysvalloissa vuosien 1991-2008 välillä noin 7000:sta 5400:aan, mikä tarkoittaa noin 20 %:n laskua. Yhdeksi tärkeimmistä syistä pörssin kuihtumiselle mainittiin se, ettei analyytikoilla ollut enää riittäviä kannusteita seurata pörssin pieniä ja keskisuuria yhtiöitä ja yhtiöt pitävät analyytikkoseurantaa (tai sen puutetta) tärkeänä tekijänä listautumisesta päätettäessä. Vuosikymmenen vaihteessa noin kolmasosalla Yhdysvalloissa listatuista yhtiöistä ei ollut lainkaan analyytikkoseurantaa ja muun muassa Yhdysvaltojen arvopaperimarkkinoita valvova Securities and Exchange Commission (SEC) alkoi osoittaa huolestumisen merkkejä laadukkaan tutkimuksen katoamisesta osakemarkkinoilta. Pelkästään vuosien 2002-2005 välillä noin 700 yhtiötä Yhdysvalloissa menetti analyytikkoseurannan kokonaan.
Vuonna 2013 SEC:n apulaisjohtaja Simona Mola julkaisi kahden taloustieteen professorin kanssa artikkelin ”Is there life after total loss of analyst coverage?”, jonka tarkoituksena oli tutkia osakekurssien reaktiota vuosien 1984-2008 välillä sellaisissa tapauksissa, joissa pörssiyhtiö menetti analyytikkoseurannan kokonaan. Tutkimustulosten mukaan nämä yhtiöt kärsivät osakkeen likviditeetin heikkenemisestä, osto- ja myyntitoimeksiantojen välin (bid-ask spread) laajenemisesta, institutionaalisten omistajien määrän vähenemisestä ja markkina-arvon heikkenemisestä suhteessa pörssin yleisindeksin kehitykseen. Näiden negatiivisten seurausten lisäksi yhtiöt olivat myös selvästi taipuvaisempia poistumaan pörssistä kuin niiden seuratut verrokkiyhtiöt. Noin 24 % seurannan menettäneistä yhtiöistä eivät olleet pörssissä enää kaksi vuotta seurannan menettämisen jälkeen ja viisi vuotta myöhemmin noin 45 % yhtiöistä oli poistunut pörssilistalta. Tutkimuksen johtopäätöksissä todettiin, että analyytikoilla on keskeinen rooli rahoitusmarkkinoiden tehokkaan toimimisen kannalta vaadittavan informaation tuottajana ja levittäjänä.
Vuonna 2005 Nasdaq-OMX konsernin toimitusjohtaja Robert Greifeld totesi lehdistötiedotteessa, että ”Osaketutkimuksen puute vaikuttaa pörssiyhtiöiden arvostukseen, likviditeettiin ja lopulta niiden hyvinvointiin ja kasvumahdollisuuksiin”. Lauseen taustalla oli ajatus siitä, että jos sijoittajilla ei ole käytössään riittävää informaatiota päätöksenteon tueksi, voi se johtaa siihen, ettei kauppoja joko synny tai niitä syntyy puutteellisen tiedon varassa, jolloin rahoitusmarkkinoiden tehokkuus kärsii. Jos osakkeen likviditeetti on heikko, eikä markkinoilla ei ole riittävää tietoa yhtiöstä ja/tai sen tulevaisuuden näkymistä, vaativat oman ja vieraan pääoman sijoittajat tällöin suurempaa riskipreemiota sijoitetulle pääomalle. Rahoitusteorian mukaan tämä nostaa yhtiön rahoituskustannuksia ja laskee osakkeen hintaa. Yhtiön liiketoiminta voi olla hyvinkin kannattavaa, mutta pienen koon, heikon likviditeetin ja korkean riskipreemion vuoksi osakkeen hinnoittelu voi olla räikeästikin pielessä. Yhtenä analyytikon tärkeimpänä tehtävä on löytää pörssistä juuri tämän tyyppisiä ”väärinhinnoiteltuja” osakkeita ja tuoda niitä markkinoiden tietoisuuteen. Parhaassa tapauksessa osakkeen likviditeetti tehostuu merkittävästi seurannan aloituksen jälkeen, sijoittajien vaatima riskipreemio pienenee informaation lisääntymisen ansiosta ja pörssiyhtiön liiketoiminta sekä osakkeen hinnanmuodostus tehostuvat tästä syntyvän positiivisen kierteen avulla.
Financial Management -lehdessä julkaistiin vuonna 2010 artikkeli ”The first analyst coverage of neglected stocks”, jonka kirjoittajina olivat taloustieteen professorit Cem Demiroglu ja Michael Ryngaert. He tutkivat juuri tätä edellä mainittua positiivisen kierteen ilmiötä 549 osakkeen otoksella sen hetken ympärillä, kun ensimmäinen analyytikko ottaa yhtiön seurantaan. Tutkimuksen yhtiöt olivat sellaisia, jotka olivat olleet pörssissä vähintään 12 kuukautta ilman analyytikkoseurantaa. Tulokset osoittivat, että [-1,+1] päivää seurannan aloituksen ympärillä, nämä osakkeet tuottivat keskimäärin 4,86 %:n ylituoton markkinaindeksiin verrattuna. Ylituotto korreloi vahvasti analyytikon suosituksen kanssa, sillä osta-suositukset (strong buy) tuottivat keskimäärin 7,13 %:n ylituoton indeksiin nähden, kun taas neutraali pidä-suositus (hold) tuotti vain 0,75 %:n ylituoton indeksiin nähden. Tulosten mukaan näiden osakkeiden likviditeetti sekä osto-ja myyntitoimeksiantojen väli (bid-ask spread) tehostuivat merkittävästi seurannan aloituksen jälkeen. Seurannan aloituksilla oli positiivinen vaikutus markkinoilla vallitsevan informaation määrään, mikä näkyi kaupankäynnin lisääntymisenä ja sijoittajien vaatiman riskipreemion supistumisena. Molemmat näistä ovat tärkeitä ajureita yhtiön markkina-arvon positiivisen kehittymisen kannalta. Ilmiö ei jäänyt pelkästään lyhytaikaiseksi, sillä vielä kuusi kuukautta seurannan aloituksen jälkeen nämä osakkeet tarjosivat keskimäärin 9,44 %:n ylituoton markkinaindeksiin nähden ja vielä vuosi seurannan aloituksen jälkeen 4,69 %:n ylituoton.
On täysin intuitiivista ajatella, että markkinoiden reaktio on suurempi ensimmäisen analyytikon aloittaessa seurannan pienen yhtiön kohdalla, jolla ei ole lainkaan aiempaa analyytikkoseurantaa kuin että 36:s analyytikko julkaisee seurannanaloitusraportin Nokiasta. Tämän on todistanut myös Paul Irvine vuonna 2003 ilmestyneessä artikkelissaan, missä analyytikkoseurannan aloituksessa havaitun kurssireaktion huomattiin olevan yhteydessä jo vallitsevan analyytikkoseurannan määrään. Tämä tarkoittaa sitä, että mitä enemmän yhtiöllä on analyytikkoseurantaa jo valmiiksi, sitä pienempi markkinareaktio on, kun uusi analyytikko aloittaa osakkeen seurannan
Helsingin pörssissä (ml. First North) on tällä hetkellä yhteensä 134 yhtiötä, joista Bloombergin tietokannasta löytyy vähintään yksi analyytikkosuositus 94 yhtiölle. Helsingin pörssissä on siis 40 yhtiötä, joista yksikään analyytikko ei tee sijoitussuositukseen johtavaa tutkimusta. Lähes kaikki näistä yhtiöistä ovat pieniä alle 150 miljoonan euron markkina-arvon yhtiöitä, joilla ei välttämättä käydä pörssissä joinain päivinä lainkaan kauppaa. Näiden joukosta voi löytyä tulevia menestystarinoita, kunhan joku viitsii nähdä vaivaa pureskella yhtiön toimialan, tulevaisuuden näkymät ja kilpailuedut auki ja tuoda näkemyksensä rohkeasti muiden sijoittajien tietoisuuteen ja koko pörssin hyväksikäytettäväksi. Näillä pienillä ja hyljeksityillä yhtiöillä on mahdollisuus saavuttaa merkittäviä etuja analyytikkoseurannasta koskien osakekurssiin heijastuvan informaation määrää ja sitä kautta yhtiön markkina-arvon tehokasta määräytymistä.
Lähteet:
1) Weild, D., and Kim. E. (2009) “A wake-up call for America” Grant Thornton Capital Market Series (November).
2) Mola. S., Rau. P. R., and Khorana. A., (2013) “Is there life after the complete loss of analyst coverage?” The Accounting Review. Vol. 88. No. 2, pp. 667-705.
3) Nasdaq Inc. press release, June 7, 2005. (http://ir.nasdaqomx.com/releasedetail.cfm?releaseid=176841).
4) Demiroglu, C., and Ryngaert, M. (2010) “The first analyst coverage of neglected stocks” Financial Management, Vol. 39, pp. 555-584.
5) Irvine, P., (2003) “The incremental impact of analyst initiation of coverage” Journal of Corporate Finance. Vol. 9 (4) pp. 431-451.
6) Analyytikkoseurannan määrät: Bloomberg 19.5.2015
Kirjoitus julkaistu alunperin 20.5.2015