Ostaisin yhden start-upin, kiitos!

Moni varmastikin ihmettelee, miten on mahdollista, että yritys, joka ei ole tehnyt yhtään valmista tuotetta, voi saada miljoonia euroja rahoitusta?

Supercellin kerrottiin alkuvuonna keränneen 100 miljoonan dollarin rahoituksen rahoituskierrokselta, joka määritti yhtiön arvon 800 miljoonaan dollariin. Ei hassummin vuonna 2010 perustetulta yhtiöltä. Angry Birds –brändistään tunnetun Rovion markkina-arvon arvellaan puolestaan olevan reilusti yli miljardi dollaria. Ei hassummin aiemmin lähes konkurssiin ajautuneelta yritykseltä. Maailmalla puolestaan Facebookin arvoksi tuli listautumisen yhteydessä tähtitieteellinen 100 miljardia dollaria. Ei hassummin Harvardin opintonsa keskeyttäneeltä perustajalta. Yahoo puolestaan osti toukokuussa mikroblogipalvelua tarjoavan Thumblr-yhtiön yli miljardilla dollarilla. Ei hassummin 26-vuotiaalta perustajalta David Karpilta.

Viimeksi heinäkuun lopussa saimme lukea jälleen kerran yhdestä menestystarinasta, kun Helsingin Sanomat kertoi suomalaisen peliyhtiö Grand Crun saaneen 8,5 miljoonaa euroa rahoitusta mm. Qualcomm Venturesilta ja Nokia Growth Partnersilta. Mielenkiintoiseksi uutisen tekee se, ettei yhtiö ole vielä kehittänyt yhtäkään valmista tuotetta eli peliä valmiiksi. Lisäksi Grand Crulla oli jo 12 miljoonan euron rahapotti takataskussa.

Moni varmastikin ihmettelee, miten on mahdollista, että yritys, joka ei ole tehnyt yhtään valmista tuotetta, voi saada miljoonia euroja rahoitusta? Maksavatko sijoittajat siis yhtiön lupauksille rahaa? Ovatko sijoittajat sokeutuneet muiden peliyritysten, kuten Rovion ja Supercellin menestyksestä, ja haluavat hinnalla millä hyvänsä mukaan karkeloihin, ettei vain naapurin Pena ehdi mukaan ensin?

Startup-yritysten eritysominaispiirteiden takia ns. klassiset arvonmääritysmenetelmät eivät välttämättä ole parhaita mahdollisia menetelmiä.

Voi olla, että osa näistä kysymyksistä pitää paikkaansa enemmän tai vähemmän jonkun yrityksen kohdalla. Onneksi on kuitenkin olemassa lukuisia erilaisia keinoja ja menetelmiä, joiden avulla voidaan yrittää valuoida startup-yrityksen arvoa ja siten esim. sijoituksen kokoluokan järkevyyttä saatavaan omistusosuuteen suhteutettuna. On kuitenkin syytä muistaa, että startup-yritysten eritysominaispiirteiden takia ns. klassiset arvonmääritysmenetelmät eivät välttämättä ole parhaita mahdollisia menetelmiä. Lähdetään siis selvittämään, minkälaisia menetelmiä voi ja kannattaa käyttää startupin arvonmäärityksessä.

Perinteisiä arvonmääritysmenetelmiä, joita sijoittajat suosivat ovat esim. DCF, markkina-arvo, substanssiarvo ja multippelit.

• DCF eli diskonttatujen kassavirtojen nykyarvo lasketaan diskonttaamalla yrityksen budjetoidut tai ennustetut tulevien vuosien kassavirrat nykyhetkeen rahan aika-arvo huomioiden (1 euron arvo huomenna on vähemmän kuin tänään). DCF on simppeli menetelmä, kunhan vain osaa hakata numeroita Exceliin. Haastavaksi sen tekee se, että tulevaisuuden kassavirtoja on hankala ennustaa. Pörssiyhtiöiden kohdalla tämä on astetta helpompaa kuin startupeilla, koska pörssiyhtiöillä on jo historiaa takana. Startup-yrityksen pitäisikin pystyä perustelemaan sijoittajille, millä perusteilla startup esimerkiksi luo viiden vuoden päästä 10 miljoonan euron kassavirran eikä esim. 1 miljoonan euron (tai huonoimmassa tapauksessa tuottaa negatiivista kassavirtaa).
• Substanssiarvo saadaan kun lasketaan yrityksen omaisuuden arvo ja vähennetään siitä yrityksen vastuut. Tätäkin metodia hyödynnetään enemmän isompien yritysten ja varsinkin pääomavaltaisten alojen kohdilla. Sen sijaan startup-maailmassa tämän menetelmän merkitys on lähes olematon, kuten on startup-yrityksen omaisuuden arvokin.
• Arvostuskertoimet ovat myös etenkin pörssisijoittajien suosiossa niiden helppouden vuoksi. Esimerkiksi jos yhtiö tekee 100 MEUR liikevoittoa (EBIT), on yhtiön arvo 5x EBIT-kertoimella 500 MEUR. Startup-yritysten kohdalla niiden käyttö on kuitenkin turhaa, koska yleensä alkuvaiheen yritykset ovat vielä raskaasti tappiolla, eikä siten kunnon track-recordia ole vielä ehtinyt muodostua.

Mikä siis avuksi, jos kerta perinteiset arvonmääritysmenetelmät eivät toimi startup-maailmassa?

Järkevää on ottaa huomioon maalaisjärjenkin sanovat asiat: jokainen omaisuuslaji lisää arvoa (tietokoneet, huonekalut, toimisto, tehdas yms.), immateriaalioikeuksilla on arvoa (patentit, tavaremerkit), työntekijöillä on arvoa, kuten myös asiakkailla ja sopimuksilla, ja muilla liikearvoa (goodwill) kasvattavilla tekijöillä. Lisäksi samanlaisen startup-yrityksen rakentaminen tyhjästä maksaisi rahaa. Myös benchmarking on kätevä keino arvioida yrityksen arvoa. Tällöin kannattaa etsiä markkinoilta samankaltaisia startup-yrityksiä, jotka ovat jo saaneet rahoituksia ja suhteuttaa tarkastelun kohteena olevaa startup-yritystä siihen.

• Kaikille fyysisille omaisuuserille voidaan siis antaa arvoa. Vaikkei startupeissa ole yleisesti ottaen kovin paljoa omaisuutta, lisää jokainen tietokone, huonekalu, työkalu, laite, toimisto, tehdas tms. ainakin teoriassa yrityksen arvoa.
• Immateriaalioikeudet, kuten patentit ja tavaramerkit lisäävät yrityksen arvoa. Viime aikoina etenkin teknologiayhtiöt, kuten Nokia ja Apple ovat olleet paljon julkisuudessa patenttisalkkuunsa liittyen, tosin lähinnä oikeudessa käräjöinnin takia. Googlen 5,5 miljardin dollarin Motorola-ostoksen taustalla oli pitkälti Googlen halu saada haltuunsa Motorolan matkapuhelinliiketoimintaan liittyvät patentit. Startup-yritysten kohdalla patentit ovat usein esimerkkinä siitä, että yhtiö on pystynyt kehittämään jotakin uutta, josta voi koitua myöhemmin taloudellista hyötyä. Lisäksi patentit estävät kilpailijoita astumasta yhtiön reviirille, vaikkakin joissakin kehittyvissä maissa immateriaalioikeuksien noudattaminen on valitettavan vähäistä.
• Työntekijät ovat usein elintärkeä startup-yritykselle, jossa alkuvaiheessa on usein pelkästään perustajat ja muutama työntekijä. Startup-yritykset rakentuvat usein vahvasti nimenomaan työntekijöihinsä, ja heidän kyvykkyyksiin, kuten luovuuteen ja ohjelmointitaitoon, jotka on hankittu esim. koulutuksen ja työ-/oman kokemuksen kautta. Esimerkiksi ohjelmistoalalla jokainen pätevä koodaaja lisää yrityksen arvoa. Tämän lisäksi monet startup-yritykset henkilöityvät vahvasti perustajaansa tai perustajiinsa, kuten esim. Facebook (Mark Zuckerberg), Rovio (Hedit) ja Supercell (Ilkka Paananen).
• Ilman maksavia asiakkaita yrityksiä ei olisi olemassa. Siksi jokainen asiakassuhde on arvokas. Erityisen arvokkaita startup-yrityksille ovat toistuvaa liikevaihtoa tuottavat sopimukset, kuten tilaukset, koska silloin yrityksen ei tarvitse uhrata niin paljoa varsinkin alussa hyvin rajallisia myyntipanostuksia samaan asiakkaaseen, vaan tulovirtaa tulee automaattisesti, jolloin resursseja voi käyttää muihin tarkoituksiin. Esim. Spotify luottaa nimenomaan tällaiseen ansaintamalliin.
• Mikäli joku haluaisi rakentaa samanlaisen startup-yrityksen alusta alkaen, aiheuttaisi tämä luonnollisesti kustannuksia. Jälleenrakentamisen kustannus onkin yksi tapa arvioida yrityksen arvoa, tosin se ei anna yksiselitteistä vastausta startupin arvoon.
• Liikearvo (goodwill) on usein harhaanjohtava kirjanpidollinen tekijä pörssiyhtiöiden taseessa. Liikearvolla tarkoitetaan startup-kentässä jotakin premium-tekijää, joka voi lisätä yrityksen arvoa jopa huomattavasti. Se voi olla esim. brändi, kyvykäs johto, hyvät suhteet asiakkaisiin ja alihankkijoihin tai korkeat alalle tulon esteet. Tällaiset aineettomat tekijät ovat luonnollisesti hyvin vaikea arvottaa.
• Benchmarking on yksinkertainen, mutta tehokas keino arvioida startupin arvoa. Etsimällä samankaltaisia yrityksiä, jotka ovat jo saaneet rahoitusta, auttaa arvioimaan startup-yrityksen hintahaarukkaa. Tällaisessa markkinanäkökulmassa logiikka on sama kuin ostaisi talon: luultavasti ostaja haluaa vertailla ostokohteena olevaa taloa samanlaisiin taloihin samalla alueella.

Arvonmäärityksen tekijältä edellytetäänkin vankkaa kokemusta sekä ymmärrystä kohdeyrityksen liiketoiminnan historiasta, nykytilasta ja tulevaisuuden suunnasta.

Startup-yrityksen arvonmääritykseen on siis olemassa monenlaisia menetelmiä. Suositeltavaa on käyttää useaa eri menetelmää oikean hintahaarukan selvittämiseksi. Vaikka klassiset arvonmääritysmenetelmät, kuten DCF, substanssiarvo ja multippelit, eivät olekaan käyttökelpoisimpia menetelmiä startup-yritysten kohdalla, mahdollistaa etenkin DCF-mallin rakentaminen arvon tarkastelun uudesta näkökulmasta. Tällöin arvonmäärityksen tekijän osaaminen korostuu, kun yrityksen koko liiketoimintamalli, jota usein ei vielä ole kunnolla edes olemassakaan, täytyy pystyä mallintamaan tulevaisuuden kassavirtoja silmälläpitäen. Arvonmäärityksen tekijältä edellytetäänkin vankkaa kokemusta sekä ymmärrystä kohdeyrityksen liiketoiminnan historiasta, nykytilasta ja tulevaisuuden suunnasta.

Klassisten menetelmien rinnalla kannattaa käyttää startup-maailmaan paremmin sopivia menetelmiä, jotka ottavat paremmin huomioon esim. työntekijöiden, osaamisen, luovuuden, asiakkaiden ja brändin arvon. Lisäksi kannatta vertailla muihin samanlaisiin startup-yrityksiin, jotka ovat jo saaneet rahoitusta tietyllä valuaatiolla. On kuitenkin aina muistettava, että arvonmääritys on aina subjektiivinen näkemys, ei kiveen hakattu totuus. Huolellisella valmistautumisella esim. perustaja pärjää paremmin rahoitusneuvotteluissa kokeneita sijoittajia vastaan, jolloin oman yrityksen arvon perusteleminen on helpompaa.

Ennen kuin startup-yrittäjä lähtee rahoitusneuvotteluihin, kannattaa kotiläksyt tehdä huolella. Ensisijaista on miettiä, miksi yritys tarvitsee rahoitusta ja kuinka paljon. Kannattaa pyrkiä löytämään sellaisia sijoittajia, jotka ovat kiinnostuneita startup-yrityksen liiketoiminnasta kokonaisvaltaisesti, ja mahdollisesti voivat auttaa liiketoiminnan viemisestä uudelle tasolle. Lisäksi on syytä muistaa, että rahoituksen hankkiminen voi viedä paljon aikaa, helposti useita kuukausia. Kannattaa siis aloittaa valmistelut jo tänään eikä huomenna!