Saksan tuottajahintojen nousu ei helpota, inflaation dynamiikkaa rautalangasta väännettynä
Saksan tuottajahinnat jatkoivat helmikuussa reipasta nousuaan. Tuottajahinnat nousivat 25,9 % vuodentakaisesta ja 1,4 % kuukausitasolla. Energiahinnat olivat (+68 %) pääsyy tuottajahintojen nousuun, mutta nousu on tarttunut myös välituotteisiin (+21 %) ja pääomahyödykkeisiin (+5,5 %), jossa hintojen nousu oli rajuinta vuoden 1982 jälkeen. Vaikka vauhti hieman rauhoittui tammikuusta, eilen julkaistut luvut osoittavat, etteivät inflaatiopaineet ole helpottamassa.
Lähde: Bloomberg
Inflaation dynamiikka yhdessä kuviossa
Inflaation dynamiikkaa on viime vuosien aikana ollut poikkeuksellisen vaikea hahmottaa, mutta olen pyrkinyt yksinkertaistamaan asiaa alla olevaan kuvioon ja hieman erittelemään tekijöitä inflaation takana. Pandemian ensimmäisten kuukausien ajan elettiin jopa deflatorisessa ympäristössä, mutta sen jälkeen sektorikohtainen kysyntäinflaatio (tavarat vs. palvelut) löi nopeasti läpi yhdessä toipuvan talouden kanssa. Samaan aikaan kustannuspaineet alkoivat lisääntyä, mikä ilmeni nousseina raaka-aineiden hintoina. Yhdysvaltain erityispiirteenä oli valtion antama tuki kotitalouksille, joka kattoi merkittävissä määrin koronapandemian aikana nähtyjä tulojen menetyksiä – ja lisäsi kysyntäinflaatiopaineita entisestään taloudessa. Tämän vuoksi Yhdysvalloissa myös bkt:n nousun kulmakerroin olisi jyrkempi, jos sitä kuvattaisiin erikseen. Viimeisimpänä ja yllätyksellisempänä tekijänä on Ukrainan sodan ja siitä aiheutuvien pakotteiden aiheuttama kustannusinflaatio (nousseet öljyn, metallien, viljan hinnat), joka entisestään kuumentaa inflaatiolukuja.
Inflaatioimpulssit eriteltynä (EZ, US)
Lähde: TS Lombard, Inderes
Luonnollisesti ongelmana on, että näiden inflaation eri komponenttien vaikutusta on vaikea eritellä. On mahdotonta sanoa, kuinka kauan talous kantaa Ukrainan sodan seurauksia ja kuinka vakaviksi pakotteet muodostuvat (tällä hetkellä EU-keskusteluissa on etenkin raakaöljyn tuontikielto Venäjältä). Yhdysvalloissa kysymysmerkkinä on kysyntäinflaation vahvuus. Se on komponentti, johon Federal Reserve on lähtenyt reagoimaan. Mutta mikäli kustannusinflaatio stimuloi nyt taloutta, keskuspankkien kädet ovat melko sidotut ja riski politiikkavirheeseenkin (rahapolitiikan raju kiristäminen jo muutoinkin laskevaan taloussykliin) siksi kasvanut. EKP:n osalta inflaation kysyntäkomponentti on selvästi vaimeampi ja lähinnä epäily kohdistuu siihen, kuinka kaukana todellisuudesta euroalueen 3,7 %:n talouskasvuennuste on.