Vienti vetää Pohjoismaissa, mutta Suomi takamatkalla

Olin viime viikolla pitämässä makrokatsausta erään asiakkaamme tilaisuudessa. Esitin ao. kuvion, jossa näkyy selvästi Yhdysvaltain ja Ruotsin hyvä suoritus talouskasvussa 2000-luvulla, kun etenkin Suomen talous on lähinnä junnannut paikallaan. Tämä kirvoitti yleisön joukosta kysymyksen siitä, miksi Ruotsi on sitten menestynyt niin hyvin. Siinä hetkessä perustelin eroa mm. talouden rakenteellisilla eroilla ja ruotsalaisten yritysten erinomaisella menestyksellä rakentaa globaalisti menestyviä brändejä.

Erinomaisen kulman aiheeseen antoi myös tuore Kauppapolitiikka-lehden artikkeli, jossa aiheestakin nostettiin esiin Suomen kova velkaantumistahti ja takamatka muihin Pohjoismaihin. Etenkin viennin kehityksen luvut ovat siinä ankeaa luettavaa. Vuosituhannen alussa kaikissa Pohjoismaissa viennin osuus bkt:sta oli noin 40 %. Toissa vuonna Suomi ei ollut onnistunut kasvattamaan osuuttaan lainkaan, mutta Ruotsissa se oli kasvanut 45:een ja Tanskassa 59:ään prosenttiin. Tavaravienti on täällä supistunut vuoden 2008 jälkeen 10 %, ja palveluvienti ei ole onnistunut paikkaamaan romahdusta.

Osa ongelmista selittyy artikkelin mukaan juuri viennin rakenteella. Nokia-huuma ja siitä seurannut romahdus aiheutti shokin, jonka vaikutukset tuottavuuteen näkyvät edelleen. Samalla ulkomaankauppa tuo yhä vähemmän arvonlisäystä Suomen talouteen: matalan jalostusasteen tuotantoa viedään ulkomaille entiseen malliin, ja selvä enemmistö – noin ¾ viennistä on välituotteita. Korkean jalostusasteen ns. high tech -tuotantoa kuitenkin tarvittaisiin arvonlisän – ja samalla mm. palkkatulojen – kasvattamiseksi. Ehkä sitten takamatkaa Ruotsiin saataisiin kurottua kiinni.