Kinnusen jorinat: Paljon on muuttunut kuukaudessa
Edellisistä jorinoista on kulunut vajaa kuukausi, mutta maailma on ehtinyt muuttua radikaalisti. Kirjoitin 17.3. pelon vallitsevan markkinaa ja olevani itse ostolaidalla. Silloin siellä ei ollut ruuhkaa ja Helsingin pörssin yleisindeksi noteerattiin 7000 pisteen pinnassa (17.3. päätös 7020 pistettä). Sattumalta edelliset pohjat tehtiin seuraavana päivänä indeksin oltua 6833 pisteessä eli noin 36 % helmikuun huippuja alempana. Tähän jälkeen indeksi on noussut pohjilta noin 20 % tähän päivään, ja markkinoiden ilmapiiri on muuttunut ratkaisevasti. Kriisin hetkellä pitää olla pitkän tähtäimen optimisti, ja sitä olen edelleen. Tällä hetkellä ruuhkaa on kuitenkin enemmän ostolaidalla, vaikka reaalitalous on ennennäkemättömän syvissä vaikeuksissa eikä nopeasta paluusta ole mitään varmuutta. Mielestäni lyhyen aikavälin optimismi on ylittänyt realismin rajat, mikä saa minut jälleen pelokkaaksi Q1-tuloskauden käynnistyessä.
Onnistuinko ajoittamaan pohjat mestarillisesti?
Jottei nyt ajatella, että olisin oikeasti osannut ajoittaa pohjat, niin selvennetään asiaa heti. En onnistunut, enkä sitä kyllä yrittänytkään. Osa ostoistani osui kyllä lähelle pohjia, mutta aloitin ne liian aikaisin ja toisaalta, jos käynnissä oleva nousu kestää, ostot olivat liian varovaisia. Tein ostot ajallisesti hajauttaen, koska en tiennyt milloin ja missä pohjat tulevat. Näin ollen kuivaa ruutia on varastossa paljon ja nyt ostolaidalla on taas minun makuuni turhan paljon ruuhkaa. Elpymisralli on ollut odotuksiani selvästi voimakkaampi, vaikka pidin kyllä selvänä sitä, etteivät osakekurssit laske suorassa viivassa kuten tuohon mennessä. Yksi karhumarkkinoiden oleellinen osa on voimakkaat rallit ylöspäin.
En siis tiennyt pohjien ajankohtaa, vaikka edellinen kirjoitukseni osui erittäin lähelle pohjia. Tiesin vain, että markkinoilla oli nähty täysin poikkeuksellinen romahdus ja että pelko vallitsi markkinalla. Silloin oli aika kerätä oma rohkeus ja ostaa osakkeita laadukkaissa yhtiöissä, joita muut eivät siinä tilanteessa halunneet omistaa. En tiedä edelleenkään missä pohjat ovat, koska ei ole mitenkään varmaa, että olisimme jo pohjat nähneet. Nyt osakemarkkinoilla on vahvistunut tunne siitä, että pohjat olisi jo nähty. Goldman Sachs, Morgan Stanley ja JPMorgan Chase julistavat jo erittäin härkämäistä tarinaa. Tällä hetkellä suhteellisen laaja konsensus vaikuttaisi olevan se, että taloudet saadaan aukaistua lähikuukausina ilman pysyviä vahinkoja ja korona poistuisi suunnilleen yhtä nopeasti, kuin se ilmestyikin. Kuulostaa hyvinkin optimiselta.
Sentimentissä on tapahtunut voimakas muutos
Osakemarkkinoiden pahimmilla hetkillä toivo elpymisestä vaikutti kaukaiselta, mikä antaa nousulle aina hyvät edellytykset – synkimmällä hetkellä kaikki ”tiesivät” markkinan laskevan ja myivät, jolloin myyjät ainakin väliaikaisesti loppuivat. Kurssien käännyttyä nousuun paine ostaa osakkeita on ollut suuri sekä sijoitukset myyneille että markkinaa shortanneille. Jokainen pienikin positiivinen uutinen on yhtäkkiä ollut epätoivoon vajonneille markkinoille syy nousta, ja yhä useampi karhu on kääntynyt neutraaliksi tai jopa häräksi - eli he ovat ostaneet osakkeita. Ja näin nousu on saanut koko ajan lisää polttoainetta.
Sentimentin voimakas muutos vaikuttaa merkittävästi sijoittajien ajatusmalliin. Kun pelko vallitsee, sijoittajien ensimmäinen ajatus on välttää tappioita ja sijoitushorisontti muuttuu äärimmäisen lyhyeksi. Jos sijoitushorisontti on lyhyt, fundamenttien pohjalta ostoja on ollut vaikea perustella – maailmantalous on painumassa ennennäkemättömän syvään taantumaan, tuloskasvu tulee olemaan voimakkaan negatiivista eikä arvostukset ole missään tapauksessa näihin suhteessa houkuttelevia. Toisin sanoen lyhyt sijoitushorisontti ajaisi myyntilaidalle, ja näin myös tapahtui pelon ottaessa vallan markkinalla.
Nyt markkinoilla vallitseva voima ei enää ole pelko. Yhdysvalloissa ja Helsingin pörssissä osakemarkkinat ovat jo nousseet jo yli 20 % pohjilta, mitä ei tapahdu pelonilmapiirissä. Toivo ja ahneus ovat heränneet, jolloin sijoittajat ovat optimistisempia ja horisontit pidempiä. Toiveikkaat sijoittajat uskaltavat katsoa koronapandemian aiheuttaman tulostaantuman yli, jolloin maailma näyttää paljon paremmalta kuin seuraavalle muutamalle kuukaudelle. Ajallaan talous ja tulokset elpyvät, jolloin nykyinen arvostustaso näyttääkin huomattavan paljon paremmalta. Näin sentimentin muutos on ollut kriittinen tekijä osakemarkkinoiden nousussa – ja sentimenttiä ajaa voimakkaasti hintakehitys. Vaikka laumasuojasta ei ole koronan suhteen toivoa ainakaan vielä, lauma-ajattelu on voimissaan ja määrittää markkinoiden narratiivin.
Keskuspankkien ja valtioiden elvytykset ovat tukeneet rallia
Nousu alkoi jälleen yllättäen sentimentin ollessa surkeimmillaan, minkä jälkeen se on saanut tukea keskuspankkien ja valtioiden elvytyksestä. Osakemarkkinoiden kannalta kovat fundamentit eli talouskasvu ja tuloskasvu eivät ole vielä virallisesti edes ottaneet koronaosumia vastaan, mutta markkina vaikuttaisi jo hinnoittelevan uutta nousua. Nämä fundamentit ovat hitaita, mutta lopulta määräävät pitkän aikavälin suunnan. On toki vaikea sanoa, minkälaista skenaariota markkinat ovat missäkin vaiheessa hinnoitelleet. Rehellisesti sanottuna epäilen, että paniikissa hinnoittelumekanismi oli ”huomenna on halvempaa” ja nyt rallissa ”huomenna on kalliimpaa”. Silti ei pidä missään nimessä väheksyä sitä, miten voimakas muutos fundamenteissa on tapahtunut kuukauden aikana. Tämä muutos ei ole tapahtunut talous- tai tulosnäkymissä, vaan riskipuolella ja likviditeetissä (eli rahassa ja pääomavirroissa).
Talouden romahdus on jo fakta, mutta romahduksen aiheuttamat pitkän aikavälin vaikutukset ovat epäselviä. Näitä keskuspankkien ja valtioiden tukitoimet pyrkivät minimoimaan, ja erityisesti Yhdysvalloissa toimet ovat olleet todella massiivisia. Kokoluokat ovat ennenkuulumattomia, ja jo tehtyjen elvytystoimien rinnalla finanssikriisin (silloin valtavat) paketit näyttävät pikkuruiselta puuhastelulta. Voimakkain nousukäyrä onkin nähty keskuspankkien taseissa, kun ne ovat laittaneet likviditeettiä liikkeelle. Eri maat ja keskuspankit ovat tehneet niin paljon erilaisia toimia, etten voi avata niitä tässä pitääkseni kirjoituksen pituuden aisoissa. Koska suurimmat ja merkityksellisimmät toimet on tehty Yhdysvalloissa, keskityn nyt niihin. Euroopassa reaktioajat ovat pidempiä, mutta finanssikriisin jälkeen seurasimme kuitenkin Fedin ohjenuoria viiveellä. Senkin takia kannattaa mielestäni keskittyä Yhdysvaltoihin.
Yhdysvaltain keskuspankki Federal Reserve (”Fed”) aloitti kriisin hallinnan massiivisilla repo-ostoilla (kokoluokat kasvoivat) ja jatkoi sitä poikkeuksellisilla ohjauskoronlaskuilla (nyt nollassa). Nämä toimet markkinat totesivat täysin riittämättömiksi, ja osakemarkkinat jatkoivat voimakasta laskuaan. Tämän jälkeen Fed siirtyi rakentamaan Yhdysvaltojen hallinnon kanssa pelastuspaketteja. Osakemarkkinoiden kannalta suurin huolenaihe oli tässä vaiheessa velkamarkkinoiden mahdollinen romahtaminen, mikä heijastui riskipreemioiden voimakkaana nousuna – nämä ovat hälytysmerkkejä osakemarkkinoille ja koko rahoitusjärjestelmälle. Euroopassa ongelmamaiden (kuten Italia) valtionlainojen korot lähtivät nousemaan ja Yhdysvalloissa vastaava ongelma nähtiin yrityslainamarkkinoilla. Osakemarkkinoiden romahtaminen on lopulta suhteellisen pieni huoli talousjärjestelmän kannalta, mutta velka- ja korkomarkkinoiden pitkittynyt häiriötilanne voisi teoriassa viedä mukanaan koko talousjärjestelmän. Raha ja velka (likviditeetti) on verta talousjärjestelmän suonissa, eikä se liiku ilman toimivaa velkamarkkinaa.
Fed otti haltuun riskit velkamarkkinoilta
Fedin seuraava liike kohdistuikin velkamarkkinoiden rauhoittamiseen, ja keskuspankki siirtyi ostamaan valtavilla summilla ns. investment grade -yrityslainoja. Nämä ”laadukkaat” yrityslainat, joiden luottoluokitukset ovat vähintään BBB-, eivät ole vielä kovin suuri hyppäys tuntemattomaan Fedin kannalta. Fedin kaksoismandaattiin kuuluu työllisyys, ja elinkelpoisten yrityksien mahdollinen konkurssiaalto rahoituksen poistuessa voidaan perustella koronapandemian aiheuttamassa täysin poikkeuksellisessa tilanteessa. Moral Hazard -huolet ovat jo läsnä, mutta tässä vaiheessa voitiin hyvin sanoa, että kyseessä oli muuten täysin elinkelpoiset ja terveet yritykset, eikä mikään surkimuksien pelastusoperaatio (”bail out”).
Markkinat reagoivat Fedin toimeen perustellusti, ja investment grade -lainojen korot laskivat. Samalla markkinoilla tehtiin kuitenkin jako korkealaatuisien ja heikkolaatuisien lainojen välillä, ja investment grade -lainojen alapuolella tilanne oli edelleen synkkä. Junk bond - ja investment grade -kategorioiden välinen korkoero kasvoi, eli riskipreemiot nousivat. Näin ollen Fed oli pelastanut osan yrityksistä, mutta markkinat odottivat edelleen merkittäviä määriä konkursseja heikommassa asemissa olevissa yhtiöissä.
Seuraava valinta olikin vaikeampi: roskalainojen ostamisen yhteydessä moral hazard täytyy ottaa jo tosissaan, koska nämä yhtiöt voisivat kaatua velkavuorensa alle ilmankin koronaa. Silti ei ollut varsinaisesti yllättävää, että Fed päätyi lopulta ostamaan myös roskalainoja (ennakoin tätä itsekin Twitterissä viikkoa ennen Fedin päätöksiä), vaikka alustavasti nämä ostot kohdistuvat ilmeisesti pääosin vasta roskalainakategoriaan tippuneisiin yhtiöihin. Tämä ”pudonneiden enkeleiden” -ryhmä tulee olemaan suuri, jos luottoluokittajat tekevät työnsä koronapandemian keskellä. Tämän jälkeen velkamarkkinat ovat rauhoittuneet myös riskipreemioiden osalta - luottamus Fedin painokoneeseen on suuri.
Kriittinen tekijä myös osakemarkkinoiden kannalta
Fedin ja Yhdysvaltain valtion toimet ovat vahvistaneet, että ne ovat hereillä ja valmiita poikkeuksellisiin toimiin. Riskit merkittävän konkurssiaallon toteutumiseen ovat pienentyneet merkittävästi, mikä on myös elpymisen kannalta kriittistä. Talous ei voi elpyä ilman tervettä yrityssektoria. Osakemarkkinoiden kannalta Fed on poistanut merkittävän ja poikkeustilassa oleellisen riskin yhtiöiden rahoituksen jäätymisestä. Fed on laittanut rahaa valtavan määrän pääomia suoraan yrityslainamarkkinoille, mutta vielä oleellisempaa on toimien antama indikaatio markkinoille. Fed pitää yrityslainamarkkinoiden riskit hallinnassa, mikä on tärkeä lausunto keskuspankilta, jolla on käytännössä rajattomat resurssit. Tämä tarkoittaa, että yrityslainamarkkinalla on ”takaaja”, mikä taas ohjaa sijoittajien pääomia sinne.
Yritysrahoituksen ”vakauttaminen” on erittäin positiivinen signaali yhtiöiden ja osakemarkkinoiden kannalta. Fedin välillinen tuki on ollut mielestäni suurin syy siihen, että osakemarkkinoiden nousu on toistaiseksi kestänyt reaalitalouden heikkenevän uutisvirran Yhdysvalloissa ja sitä kautta maailmalla. Vaikka Yhdysvallat ei tietenkään ole maailma, rahoitusmarkkinoiden kannalta sen merkitystä ei voi väheksyä.
Osakemarkkinat katsovat kuitenkin eteenpäin ja monet spekuloivat jo sillä, tuleeko Fed ostamaan lopulta myös osakkeita. Jos ja kun Fed ostaa nyt jo roskalainoja, on raja-aidat osakemarkkinoille osallistumiseen jo vähissä – onhan oma pääoma myös kriittinen osa yritysrahoitusta. Ja onhan Yhdysvaltain valtio jo käytännössä ilmoittanut monista pelastuspaketeista ja kertonut, ettei esimerkiksi Boeing saa kaatua. Olen jo pitkän aikaa sitten oppinut, ettei nykymaailmassa mitään keinoja kannata sulkea pois, joten miksipä Fed ei voisi ostaa myös osakkeita. Japanin keskuspankki on jo suurimpien omistajien joukossa maan suurissa yhtiöissä, ja Japanin tietä monet länsimaat näyttävät tallaavan. Toki tässä on ikävä kaiku, koska Japanin osakemarkkinoiden kehitys on ollut surkeaa viimeiset vuosikymmenet. Mielestäni Fedin mahdolliset osakeostot olisivat kuitenkin mahdollisia vain silloin, jos osakemarkkinat lähtisivät jälleen laskuun. Mitään järkisyitä sille, että Fed kaikkien muiden toimien lisäksi päättäisi nostaa osakemarkkinat takaisin huippulukemiinsa, ei mielestäni ole. Tässäkin toki voin olla väärässä.
Ongelmana kaikissa näissä operaatioissa on se, että ne kohdistuvat valtaosin yhtiöihin. Kansalaiset eli kuluttajat ovat toki saaneet myös kipurahoja, mutta kriisi iskee tavalliseen kansaan todella voimakkaasti työpaikkojen kadotessa. Yhdysvalloissa ei ole Suomen tapaista turvaverkkoa, ja terveydenhuolto on kallista. Main Streetin ja Wall Streetin erotus on jälleen erittäin suuri, ja suuri osa kansasta on tyytymätöntä syystä voimakkaasti kahtiajakautuneessa maassa. Tästä voi tulla vielä merkittävä tekijä myös osakemarkkinoiden kannalta, mutta en lähde nyt spekuloimaan mahdollisilla tulevaisuuden vaikutuksilla.
Reaalitalouden korjaaminen ei ole yhtä helppoa
Reaalitalous on käytännössä romahtanut, mutta keskuspankit ovat onnistuneet rajaamaan vahingot osakemarkkinoilla. Jos keskuspankit kerta tukevat markkinoita aina tarvittaessa, eikös tämä ole sitten ostomahdollisuus? ”Don’t fight the Fed” on ollut viimeisen vuosikymmenen härkämarkkinan tärkeimpiä oppeja, ja se on tässäkin kriisissä toistaiseksi todistettu.
Keskuspankeillakin on kuitenkin rajansa. Koronapandemian ja valtioiden vastatoimien vaikutukset iskevät suoraan reaalitalouteen ja yksityiseen kulutukseen, mitä keskuspankkien on edelleen vaikea kontrolloida. Harkinnan varainen kulutus on noin 1/3 bruttokansantuotteesta kehittyneillä markkinoilla, ja korona jättää tähän ainakin lähikuukausina valtavan aukon. Samoin investoinnit ovat todennäköisesti jäissä, kun kaikki odottavat rajoituksien poistumista ja paluuta normaaliin. Käytännössä ihmiset ja yritykset odottavat varmistusta siitä, että talous saadaan jälleen pyörimään. Ketään ei voi pakottaa kuluttamaan, ja epävarmassa tilanteessa säästämisaste yleensä nousee merkittävästi. Se on täysin luonnollista.
Kuluttajien jättämää aukkoa on tullut paikkaamaan valtioiden elvytys, missä siinäkin Yhdysvallat on ollut nopea. Rahaa jaetaan suoraan kuluttajille, mutta vaikka summat ovat absoluuttisesti valtavia, ne ovat pieniä suhteessa kokonaiselvytykseen. Ne ovat myös pieniä ajatellen sitä, millaisen isku korona on aiheuttanut monien tuloihin. Kaikista toimista huolimatta on siis epäselvää, elpyykö talous nopeasti koronan aiheuttamista vahingoista. Yhdysvalloissa kuluttajaluottamus oli käytännössä kaikkien aikojen huippulukemissa kriisiin lähdettäessä, ja monet innostuivat kuluttamaan myös velaksi. Työttömyys on noussut historiallisen nopeasti, ja monet ovatkin jo syvissä ongelmissa. Palaavatko työpaikat yhtä nopeasti kuin ne poistuivat, siinäpä hyvä kysymys. En itse oikein usko tähän.
Tyytymättömyys kasvaa väkisin, mutta palaako kulutus koronatilanteen purkautuessa? Kriisi voi jättää jälkensä monien kulutuskäyttäytymiseen, jolloin paluusta normaaliin tulisi hidas. Yksityinen kulutus on kuitenkin Yhdysvaltain talouden moottori, mikä taas on ollut kriittinen tekijä koko maailmantalouden kasvun kannalta. Ei Kiinankaan talous nouse ilman tervettä vientikysyntää.
Mitä markkinat tällä hetkellä lopulta odottavat?
Kokonaisuuden kannalta liikkuvia osia on kuitenkin paljon enemmän ja on vaikea arvioida, mikä tällä hetkellä vaikuttaa eniten markkinoiden suuntaan. Yksi merkittävä tekijä on tietysti talouksien avautumisnopeus, koska jokainen ”karanteenipäivä” on taloudelle tuhoisa. Tällä hetkellä osakemarkkinoilla hinnoitellaan oletettavasti suhteellisen nopeaa avautumista ja tämän jälkeistä elpymistä, sillä muuten nykyiset tasot olisivat mielestäni erittäin optimistisia.
Ekonomistien papereissa U-muotoinen elpyminen on saanut suurimman suosion, mutta eriäviä mielipiteitä on toki paljon. Markkinat vaikuttaisivat tällä hetkellä lyövän vetoa V-muotoisen elpymisen puolesta, kun katsomme nykyisiä erittäin korkeita arvostuksia Yhdysvalloissa. Tämän vuoden ennusteilla P/E-luvut ovat nousseet korkeammalle kuin kriisiin lähdettäessä, vaikka ennusteissa on edelleen voimakasta laskupainetta. On vaikeaa sanoa, miten markkinoiden hinnoittelumekanismit tällä hetkellä toimivat. Fed ja EKP ovat toimillaan poistaneet riskejä velkamarkkinoilta, joten riskien hinnoittelu ei tapahdu enää varsinaisesti ”vapailla markkinoilla”. Tätä toimenpidettä ennen velkamarkkinat ja osittain myös osakemarkkinat hinnoittelivat varsin negatiivista skenaariota, joten voimmeko nyt luottaa siihen, että markkinavoimien mielipide tulevasta on muuttunut?
Jos katsomme raaka-ainemarkkinoita, kysyntänäkymä on edelleen synkkä. Fed ei ole toistaiseksi lähtenyt ostamaan öljyä, vaikka Trump yrittää toki puhua sitä ylös. Näin ollen raaka-ainemarkkinat voivat mahdollisesti antaa realistisemman kuvan markkinavoimien mielipiteestä. Kulta on noussut voimakkaasti alkushokin jälkeen, mikä heijastelee poikkeuksellisiin elvytystoimiin liittyviä tuntemattomia riskejä. Voiko markkinaliikkeistä lopulta päätellä muuta kuin sen, että luottamus keskuspankkeihin on edelleen vahva? Itse olen aina kunnioittanut markkinoita, koska olisi ylimielistä sanoa, että itse tietäisin niitä paremmin. Tämäkin on vain pohdiskelua siitä, miten markkinat tässä tilanteessa toimivat.
Joka tapauksessa valtioiden voimakkaat elvytystoimet näkyvät taloudessa viiveellä, joten voimakas elpyminen loppuvuonna on mielestäni täysin mahdollinen, jos korona saadaan sitä ennen kuriin. Silloin yksityinen kulutus voisi elpyä suhteellisen nopeasti, minkä päälle saisimme valtioiden voimakkaat elvytyspaketit. Koronan hallinnan suhteen en ole kuitenkaan vielä luottavainen, vaikka en toki asiantuntija asiassa olekaan. Koronapandemian leviäiminen ei ollut uutinen enää kenellekään kuukausi sitten. Olemme saaneet koko ajan valtavasti uutta tietoa koronasta, mutta lopulta kehityskulussa ei mielestäni ole tapahtunut suuria muutoksia kuukauden takaiseen. Kauhun tasapaino on ollut suhteellisen vakaa, kun pyrin objektiivisesti arvioimaan uutta saatua tietoa. Hajontaa on kuitenkin erittäin paljon, ja kukin voi rakentaa itselleen oman skenaarion ja tukea sitä valikoiduilla tiedoilla parhaansa mukaan. Lopulta kukaan ei kuitenkaan edelleenkään tiedä, miten tilanne tulee kehittymään. En minä ainakaan.
Lopulta koronapandemia tulee vaikuttamaan meihin ja talouteen jollain tasolla niin pitkään, kun se koetaan uhkana. Ehkä tässä on tapahtunut oleellinen muutos? Tuntemattomasta uhkasta on tullut hieman paremmin tunnettu, ja elämä on jatkunut kaikesta huolimatta. Mutta talouden kannalta varotoimenpiteitä täytyy pitää yllä niin pitkään, kun seuraava pandemia-aalto on (tai sen koetaan olevan) oleellinen uhka. Käytännössä tämä tarkoittaa oletettavasti aikaa, jolloin 1) saatavilla on tehokas rokote, 2) saatavilla on tehokas lääke, 3) laumasuojaan vaaditut tasot on saavutettu tai 4) korona on poistunut ja todettu muuten ”riittävän” vaarattomaksi. Paluu normaaliin ei siis tule olemaan helppo tai nopea, mutta tässä on varmasti paljon vaihtelua eri maiden ja alueiden suhteen. Paitsi tietenkin, jos yksinkertaisesti toteamme, että ”lääke on pahempi kuin tauti”. Tämä linjaus on saanut suurta suosiota ainakin Yhdysvalloissa, ja osakemarkkinat vaikuttaisivat tykkäävän tästä vaihtoehdosta.
Tuloskausi parantaa näkyvyyttä – sitä ennen olen itse varovainen
Kuukauden aikana keskuspankit ja valtiot ovat käytännössä todistaneet sen, ettei koronapandemian anneta laajentua finanssikriisiksi ja talousjärjestelmän tukemiseksi tehdään kaikki mahdollinen. Euroopan keskuspankin pääjohtaja Lagarden lausunto ”we are not here to close spreads” (vapaa suomennus “tehtävämme ei ole pienentää korkoeroja”) 12.3. antama lausunto jäi viimeiseksi kommentiksi, jossa keskuspankkien poikkeuksellisia toimia pidettiin tarpeettomina. Tämän jälkeen keskuspankit ovat suhteellisen onnistuneesti minimoineet riskejä valtionlainoista ja yrityslainoista, ja loputtoman kassan ansiosta ne toki pystyvät tämän tekemään. Reaalitalouden korjaaminen on kuitenkin eri asia kuin rahoitusmarkkinoiden tukeminen, ja siinä pallo siirtyy pääosin valtioille. Voimakkaita toimenpiteitä on nähty, kuten odotettua, mutta tilanne on edelleen epävakaa ja arvaamaton.
Pörssiyhtiöiden osalta vaikutukset ovat edelleen valtaosin hämärän peitossa. Tulosennusteita on tietysti laskettu voimakkaasti, mutta harva yritys on toistaiseksi pystynyt järkevällä tavalla arvioimaan kriisin vaikutuksia. Valtaosa pörssiyhtiöistä on yksinkertaisesti vetänyt ohjeistuksen pois, ja sanonut palaavansa asiaan, kun näkyvyys paranee. Tämän kommentin lisäarvo on sijoittajan kannalta liki nollassa.
Q1-tuloskauden yhteydessä oleellisin kysymys onkin, millainen liiketoiminnan aktiviteetti on tällä hetkellä (raportointipäivänä). Q1:llä koronapandemian vaikutukset olivat vielä rajallisia, vaikka maaliskuussa korona rantautui jo voimalla Eurooppaan. Täydet vaikutukset ovat monilla yhtiöillä edelleen edessäpäin, koska monilla on tilauskantaa ja jatkuvia projekteja. Mutta tämän hetken aktiviteetti kertoo jo paljon siitä, millainen vaikutus poikkeustilalla on yhtiön liiketoimintaan. Tämä on siis avainkysymys Q1-tilaisuuksissa.
Epäilen, että ohjeistuksien antamista koko vuodelle 2020 vältellään edelleen surkean näkyvyyden takia, mutta toivottavasti yhtiöt pyrkivät kommunikoimaan näkymiään erilaisissa skenaarioissa. Mielestäni sijoittajille pitäisi kuitenkin tavalla tai toisella kommunikoida yhtiöiden paras arvaus tulevasta kehityksestä. Sijoittajat varmasti ymmärtävät, etteivät yhtiöt pysty ennakoimaan koronapandemian kehitystä. Minimissään yhtiöt voisivat kuitenkin tarjota sijoittajille tärkeän viitekehyksen, jonka perusteella he voisivat itse arvioida paremmin mahdollisia vaikutuksia. Tällä hetkellä kaikki hapuilevat pimeässä, mutta yhtiöillä on kuitenkin käytössään lähes reaaliaikaista dataa oman liiketoiminnan kehityksestä. Rehellisen tilannekuvan antaminen on nykytilanteessa kriittistä.
Yhteenveto
Olin optimisti, kun valtaosa sijoittajista olivat pessimistejä. Olen edelleen pitkällä aikavälillä optimisti, mutta lyhyellä aikavälillä tilanne vaikuttaisi kääntyneen päälaelleen, ja valtaosa sijoittajista vaikuttaisi olevan optimisteja. Tämä saa taas minut varovaiseksi. Mitä positiivisempi skenaario osakemarkkinoille hinnoitellaan, sitä useampi asia voi mennä pieleen (ja toisinpäin). Selkeimmät ostopaikat menivät, enkä toisaalta ole varma, onko nyt myöskään järkevä aika myydä. Monet hyvät yhtiöt hinnoitellaan tällä hetkellä kuitenkin maltillisesti suhteessa niiden käypään arvoon, joka toki on subjektiivinen arvio. Olenkin tällä hetkellä niin sanotusti tarkkailuasemissa ja odotan lisätietoja, jotta voisin arvioida tilannetta paremmin.
Pyrin välttämään vahvoja näkemyksiä, kun minulla on rajallisesti faktaa niiden tukemiseksi. Ehkäpä tyydyn vain toteamaan, että yritän olla realisti tuloskauteen lähdettäessä ja arvioimaan objektiivisesti kunkin yhtiön tilannetta. On helpompi hahmottaa kokonaiskuva yksittäisen yhtiön näkökulmasta kuin koko osakemarkkinan näkökulmasta. Maailmantaloudessa on yksinkertaisesti liikaa liikkuvia osia, varsinkin kun lähes kaikki niistä ovat heilahdelleet voimakkaasti viimeisen kuukauden aikana. Voi hyvin olla, että markkinoilla on edelleen houkuttelevia mahdollisuuksia erityisesti pitkän aikaväliin salkkuun. ”Huomenna kaikki on kalliimpaa” ei kuitenkaan saa olla yhdenkään oman ostoni peruste.
Hyviä sijoituksia,
Juha