EKP:n kokousennakko: rahapolitiikkapelistä puuttuu palanen
Euroopan keskuspankin huomisesta korkokokouksesta ei ole odotettavissa muutoksia rahapolitiikkaan: ohjauskorko pysynee nollatasolla, talletuskorko negatiivisena ja elvytysohjelma ennallaan. Lyhyen aikavälin sijaan keskuspankin osalta kiinnostavat suuret linjat, eli se, mihin suuntaan pääjohtaja Christine Lagarde luotsaa miehistöään. Edelleenkin keskuspankki on vaikeassa tilanteessa, sillä euroalueen inflaatio matelee edelleen, eli inflaatiotavoitteeseen ei olla päästy vuosikausien jälkeenkään.
Rahapolitiikkapelistä näyttää puuttuvan palanen, minkä takia elvytyksen vaikutukset eivät enää heijastu yleiseen hintatasoon vaan lähinnä varallisuushintoihin. Esimerkiksi asuntojen hinnat suhteessa tuloihin ovat keskimäärin euroalueella lähteneet nousuun. Nyt pohditaankin sitä, kuinka inflaatioluvuista saataisiin paremmin todellisuutta vastaavia, ja niihin on harkittu mm. omistusasumisen kustannusten (asuntojen hinnat, ylläpitokustannukset) lisäämistä, mikä kiihdyttäisi inflaatiota jonkin verran. Se ei kuitenkaan vielä riitä poistamaan perimmäistä ongelmaa eli sitä, että rahapolitiikan ja hintavakauden yhteys on heikentynyt.
Elvytysansassa
Olemme makrokatsauksissa aikaisemminkin tuoneet esille rahapolitiikan elvytysansan, joka on taas EKP:n kokouksen alla ajankohtainen. Elvytysansassa keskuspankkien rahapolitiikka ei välity kunnolla mm. inflaatioon. Hintapaineiden poissaolon taustalla on hidastunut tuottavuuskehitys, mutta osaltaan inflaation hitaus on myös merkki sitä, että taloudessa on kasvusta huolimatta vajaakäyttöä. Tästä todisteena ovat työttömyyslukemat. Talouden elvytystoimista huolimatta joissakin euroalueen talouksissa (esim. Ranska, Italia) työttömyysaste on edelleen korkeammalla tasolla kuin ennen finanssikriisiä. Työttömyysongelmasta näyttää tulleen krooninen etenkin Etelä-Euroopan maissa, mikä kertoo, että työmarkkinalla on edelleen resurssien vajaakäyttöä. Työmarkkinatilanne kertoo siitä, että keskuspankkikaan ei pysty elvytyksellään tekemään taloudelle ihmeitä, mikäli sen rakenteet ovat heikentyneet (mm. työmarkkinauudistusten puuttuminen) ja kysyntä puuttuu.
Toinen tekijä elvytysansan takana on rahapolitiikan työkalupakin monimutkaistuminen. Ennen kriisiä keskeisenä rahapolitiikan ohjausvälineenä olivat ohjauskorot, mutta nyt keskuspankit joutuvat korkojen lisäksi valvomaan velkakirjaostoja ja sanallista ohjeistusta. Etenkin valtion velkakirjojen markkinaehtoista hinnoittelua on korvattu keskuspankkien ostoilla viimeisen vuosikymmenen aikana. Samalla hinnoittelu on ”vääristynyt”, kun markkinalla on aina ollut yksi varma ja suuri ostaja. Riskien markkinaehtoiseen hinnoitteluun palaaminen on ainakin euroalueella ja Japanissa vielä pitkän matkan päässä. Etenkin rakenteiltaan heikompien euromaiden osalta velkakirjaomistukset voivat jatkua vielä pitkään, sillä markkinaehtoiseen hinnoitteluun palaaminen olisi samalla askel kohti korkeampaa korkotasoa, mitä velkaantunut julkinen sektori ei välttämättä kestäisi.
Ikuinen elvytysansa?
EKP:n osalta elvytyksen aikakausi tulee jatkumaan vielä pitkään ja vaikuttaa siltä, että arvopaperiostoista on tulossa yhä normaalimpi rahapolitiikan väline. Riskinä nykyisen kaltaisessa rahapolitiikassa on, että keskuspankki ei välttämättä ehdi nostamaan ohjauskorkoaan kertaakaan ennen seuraavaa suhdannekäännettä. Tuolloin jo valmiiksi nollakorkojen ympäristössä operoivalla keskuspankilla on edessä valtava ongelma, sillä rahapolitiikkapelin puuttuvan palasen lisäksi elvytysvara on entistä kapeampi.