Kiina jarruttaa elvytyksessä, mutta lännessä rahakoneet käyvät täydellä teholla
Kiinan elvytyksen mittakaava jäi koronakriisissä selvästikin USA:n ja Euroopan taa. Siinä missä Kiina tunnetaan takavuosien superelvyttäjänä, koronakriisissä kaikkea ei laitettu peliin. Kiinan talouspoliittisten elvytystoimien vaikutus maailmantalouteen olisi IMF:n tammikuussa julkaistun raportin arvioiden mukaan jäänyt vuonna 2020 noin puoleen prosenttiin BKT:stä, kun OECD:n vastaavien laskelmien mukaan USA:n elvytyksen vaikutus olisi kaksinkertainen, ajoittuen tosin tähän ja ensi vuoteen. IMF:n laskelmista näkyy se, kuinka raaka-ainevetoiset alueet, kuten Afrikka ja osin muu Aasia ovat Kiinan elvytyksen suurimpia ulkopuolisia hyötyjiä, kun taas USA:n elvytyksen vaikutukset ovat laaja-alaisempia. USA on siis näkyvästi ottanut elvytysveturin paikan tässä kriisissä.
Kuvio: Kiinan talouspoliittisen elvytyksen vaikutus eri talouksissa, IMF:n arvio.
Lähde: OECD
Talouspoliittisen elvytyksen lisäksi erot ovat nähtävissä myös rahapoliittisessa elvytyksessä. Aamulla julkaistut tilastoluvut näyttävät, että Kiinan keskuspankin toimet likviditeetin kiristämiseksi ovat tuottaneet tulosta, ja juan-määräisten lainojen kasvu on pysynyt suhteellisen tasaisella uralla viime aikoina. Rahan määrän kasvukin on hieman jopa hidastunut lähemmäs Kiinan tavoitetta, jossa se olisi suunnilleen linjassa talouskasvun kanssa. Suunta on täysin eri USA:ssa ja euroalueella: USA on jo täysin omilla kymmenluvuillaan kasvuprosenteissa, ja euroalueellakin on Kiina jo ohitettu.
Toki Kiinalla on syynsä siihen, ettei elvytyksen mittakaava ole paisunut takavuosien laajuuteen. Ensinnäkin Kiina selvisi kriisistä vähemmin vaurioin kuin lännen taloudet, ja talouden kuoppa jäi loivemmaksi. Toiseksi Kiinan velkatasojen nousu on jatkunut etenkin yrityssektorilla, ja samalla luottojen laatu heikentynyt lisäten rahoitusriskejä. IMF:n raportissa mainittiin, että alaskirjattujen lainojen määrä kasvoi 18 %:lla vuoden 2020 ensimmäisellä puoliskolla, ja lainavaikeudet lisääntyivät etenkin pienemmissä pankeissa. Kolmanneksi jarrun painamista puoltaa Kiinan tavoite siirtyä kohti kuluttajavetoista palvelutaloutta velka- ja investointivetoisen kasvun sijaan. Onnistuakseen se vaatii taakseen pitkäjänteistä talous- ja rahapolitiikkaa, jonka muottiin Kiina nyt pyrkii taipumaan.