Näkemykset väliaikaisesta inflaatiosta tekevät kauppansa
Viime viikko oli Euroopan ja USA:n osakemarkkinalla yleisesti nousuviikko, mutta Helsingissä päädyttiin pieneen laskuun. Tunnelmat ovat jälleen talouden elpymiseen ja vahvaan tuloskasvuun nojaavat, talousluvut ovat euroalueella ja USA:ssa yllättäneet edelleen positiivisesti ja elvytysboolikin maistuu. Viime viikolla julkaistut USA:n inflaatioluvut, jotka osoittivat kuluttajahintojen nousun kiihtyneen yli viiden prosentin, otettiin nekin markkinoilla vastaan tyynen rauhallisesti.
Tuoreissa inflaatioluvuissa kysymys ei ole ollut niinkään siitä, kuinka kovaa hintojen nousu on ollut vaan pikemminkin siitä, mistä se koostuu. Kuten perjantain makrokommentissa mainitsin, inflaatiopaineita voi edelleen perustella väliaikaisilla tekijöillä, sillä suurimpia hintojen nousuja nähtiin käytetyissä ajoneuvoissa, lentolipuissa ja energiassa vertailukaudenkin ollessa yleisesti heikko. Viestiä pysyvämmästä inflaatiostakin on tosin nähty, sillä mm. teollisuuden komponenttipula saattaa sektorin toimijoiden mukaan kestää kuukausien sijaan vuoden.
Federal Reserven ahkerasti tarjoama näkemys hintapaineiden lyhyestä kestosta on toistaiseksi pitänyt, ja se on tehnyt myös kauppansa. Inflaatiolukujen julkistuksen jälkeen pidemmän aikavälin inflaatio-odotukset ovat maltillistuneet viimeisen kuukauden aikana ja pitkät korot ovat lähteneet laskuun.
Odotusten ankkuroiminen helpottaa puolestaan keskuspankin omaa tehtävää hintavakauden ylläpitäjänä. Kyse on samalla itseään toteuttavasta kierteestä: mikäli ihmiset uskovat, että hinnat tulevat kohoamaan nopeasti, he alkavat kuluttaa ja käyttäytyä ilmiötä voimistaen. Federal Reserve julkistaa korkopäätöksensä keskiviikkona, ja julkaisemme siihen liittyvistä odotuksista erikseen ennakon. Väliaikaisen inflaatioon liittyvien odotusten vahvistuminen antaa keskuspankille liikkumatilaa rahapolitiikassaan, mutta nollakorot ovat lisänneet myös riskejä etenkin varallisuushinnoissa. Käsittelin niitä täällä.