Copyright © 2019. Inderes Oy. All rights reserved.

Turkki-riskit heijastelevat laajempaa kehittyvien markkinoiden heikkoutta

Turkin tilanne oire laajempaa kehittyvien markkinoiden heikkoutta

Riskit ovat palanneet Euroopan osakemarkkinalle, mistä oli osoituksena viime viikon lasku: Eurostoxx painui viikon aikana 1,2 % ja hyvin muun Euroopan laskiessa pintansa pitänyt Helsingin pääindeksikin 0,9 %. Sen sijaan Wall Streetin nousu jatkui vahvan tuloskauden vetämänä, ja S&P 500 nousi viikon aikana 0,6 %. Epäyhtenäinen kehitys johtui mm. Turkki-hermoilusta, joka puolestaan näytti sen, että Euroopan pankkisektorin ei ole edelleenkään suojassa ulkomarkkinoiden riskeiltä.

Turkin realisoituneet poliittiset riskit ja presidentti Erdoganin itsevaltaiset ja markkinaymmärrystä vailla olevat edesottamukset ovat koetelleet etenkin liiran kurssia euroa ja dollaria vastaan. Samalla Turkin reaalinen ja kauppapainotettu valuuttakurssi on painunut alimmilleen vuoden 2002 jälkeen. Liiran syöksyllä (EUR/liira +51 % vuoden alusta ja USD/liira +58 %) on ollut vakavia sivuvaikutuksia Turkin talouteen, jossa inflaatio on jo pitkään ollut kaksinumeroisissa luvuissa ja kiihtynyt viime kuukausina entisestään luoden samalla epävakautta kuluttajasektorille ja inflaatio-odotuksia ankkuroimaan pyrkivälle keskuspankille. Lisäksi heikko liira aiheuttaa ongelmia rahoitusmarkkinoilla: merkittävä osuus Turkin veloista on valuuttalainoja, joiden arvo kohoaa liiran heiketessä. Etenkin tällä hetkellä huolestuttaa se, etteivät turkkilaispankit ole osanneet tehdä valuuttasuojauksia nykytilanteen varalta, jolloin ne altistuvat massiiviselle valuuttariskille liiran alamäen vuoksi.

Turkki-riskit yhtä suuria kuin Italiassa

Koska euroalueen pankkisektorilla on omistuksia turkkilaispankeissa, viime viikkoinen hermoilu Turkin tilanteen kiristymisestä on laajentunut jossain määrin myös täkäläisiin pörsseihin. Selvästi suurin riski on Espanjalla, jossa saatavat Turkissa nousevat yli viiteen prosenttiin BKT:sta. Muissa euromaissa riskit ovat selvästi rajatummat. Yhteensä espanjalaisilla, italialaisilla ja ranskalaisilla pankeilla on omistuksia turkkilaisissa pankeissa noin 150 mrd. euron edestä. Vertailun vuoksi, summa on hieman pienempi kuin mitä Italian kuudella suurimmalla pankilla on omistuksia maan joukkovelkakirjamarkkinalla, joten koko euroalueen mittakaavassa riskit ovat mielestämme suhteellisen rajattuja muualla paitsi Espanjassa.

Koronnosto voisi palauttaa luottamusta

Turkin tilanne on hyvä muistutus siitä, kuinka nopeasti luottamuksen horjuminen poliittisiin järjestelmiin voi laukaista valuutta- ja talouskriisin. Ongelmat kulminoituvat presidentti Erdoganin politiikkaan, joka suosii lyhytnäköistä kovan talouskasvun tavoittelua hinnalla millä hyvänsä. Erdogan tunnetaan vahvasta kritiikistään keskuspankkien korkopolitiikkaa kohtaan, ja hän on yrittänyt kääntää taloustieteen perusteorioita nurinpäin mm. väittämällä, että nopea inflaatio johtuu korkeasta korkotasosta, eikä rahapolitiikalla suinkaan saada kuluttajahintojen nousua hidastumaan. Kaikin puolin huolestuttavaa on se, että talousteorioihin epäilevästi suhtautuva Erdogan on pyrkinyt ottamaan Turkin keskuspankin hyppysiinsä nähtävästi myös siinä onnistuen. Turkin keskuspankki pyrki parhaansa mukaan palauttamaan markkinaluottamusta liiraan nostamalla ohjauskorkoaan aivan vaalien alla, mutta pidättäytyminen koronnostosta edellisessä, heinäkuun lopun kokouksessa liiran syöksyn jatkuttua ja inflaation kiihdyttyä on aiheuttanut epäilyjä siitä, onko keskuspankki enää yhtä itsenäinen kuin ennen vaaleja. Olemme kirjoittaneet keskuspankin itsenäisyyden tärkeydestä täällä. Jotta luottamusta rahapolitiikkaan saataisiin palautettua ja valuuttamuutoksia sekä inflaatiokehitystä hidastettua, Turkin keskuspankin pitäisi pikimmiten nostaa korkoja.

Laajempaa heikkoutta kehittyvillä markkinoilla

Turkin tilanne on erittäin hankala, mutta USA:n korkopolitiikka ja vahvistunut dollari aiheuttavat ongelmia myös muille kehittyville talouksille. Merkittävä osa kehittyvien talouksien rahoituksesta on dollarimääräistä, ja dollari on pitänyt tiukasti pintansa rahoitusvaluuttana globaalisti (ks. kuvio alla). Koska dollarin asema on edelleen vahva, luonnollisesti dollarin liikkeet vaikuttavat etenkin niissä rahoituslaitoksissa, jotka ovat myöntäneet dollarimääräisiä lainoja eivätkä ole suojautuneet valuuttakurssiriskiltä. Esimerkiksi Turkissa dollarimääräisen rahoituksen määrä on jopa kaksinkertaistunut finanssikriisin jälkeen, ja dollari dominoi rahoitusvaluuttana myös muissa kehittyvissä talouksissa.

Dollarin vahvistumisen myötä tilanne näissä talouksissa on kiristynyt, ja esimerkiksi Kiinassa on laskeuduttu karhumarkkinaan. Turkki ei siis ole ainoa huolta lisäävä tekijä markkinakehityksessä, vaan huomiota kannattaa kiinnittää muutoinkin kehittyviin markkinoihin, varsinkin kun korkopolitiikka USA:ssa jatkaa kiristymistään. Turkki on globaalissa mittakaavassa suhteellisen pieni talous, eikä syväkään kriisi maassa vielä muuta oleellisesti maailmantalouden näkymiä. On kuitenkin olemassa riski siitä, että epäluottamus laajenee muihin kehittyviin maihin, mikä olisi voisi aiheuttaa merkittäviä haasteita. Kehittyvien markkinoiden kannalta kriittistä on erityisesti Kiinan talouskehitys, joka on jo osoittanut heikentymisen merkkejä.

Marianne Palmu