Copyright © 2021. Inderes Oyj. All rights reserved.

Wallstreetbets vs. Crooked Wall Street

Wallstreetbets vs. Crooked Wall Street

Artikkeli 05.02.2021 21:59 Kinnusen jorinat

Viime aikoina osakemarkkinoilla meno on ollut suorastaan hämmentävää ja vastaavia päiväliikkeitä on nähty viimeksi teknokuplassa. Yleisesti osakemarkkina on ollut suhteellisen rauhallinen, mutta yksittäisissä osakkeissa vauhtia ja vaarallisia tilanteita on riittänyt. Gamestopin, AMC Entertainmentin ja suomalaisittain tärkeimpänä Nokian osakekurssit kiihdyttivät viime viikolla lähes pystysuoraan ylöspäin, kun Redditin suositulla WallStreetBets-keskustelupalstalla (WSB) lähdettiin ostamaan näitä joukkovoimalla. Taisipa siellä olla myös hedge-rahastoja ja perinteisempää Wall Streetin porukkaa ostamassa samaan rytäkkään. Solidaarisuus ei ole vahvaa Wall Streetillä, ja toisten virheitä (liian isot shortit) käytetään armotta hyväksi. Joka tapauksessa WSB:n käynnistämä ilmiö on kerännyt valtavaa huomiota ympärilleen, mikä voimisti nousua ja keräsi edelleen lisää huomiota. Mutta kun tämä ”vauhtipyörä” jatkoi pyörimistään, osakemarkkinoilla nähtiin hurjia liikkeitä. Sitten tunteet alkoivat kuohua joka suunnassa.

Ilmiön kriitikot syyttivät laumasijoittajia markkinoiden manipuloinnista, pump & dump -vedätyksistä ja koko osakemarkkinoiden ”integriteetin” tuhoamisesta. WSB ei jäänyt sanattomaksi, vaan käänsi syyttävän sormen Wall Streetin ja hedgerahastojen suuntaan – ja haukkui siinä sivussa kaikki ”puvut” puhuvista päistä ylilyönneistä varoittelijoihin. Jotta soppa saataisiin mahdollisimman tuliseksi, mausteeksi lisättiin politiikka ja moni risti WSB:n digiajan Occupy Wall Street -liikkeeksi. Eikä mennyt kauaa, kun WSB:n porukalle tarjottiin shokkihoitoa kaupankäyntirajoituksien muodossa. Sitten tilanne kärjistyikin niin, että taistelulinjojen välimaastossa alkoi jo aistia bensan käryä ja vaarallista kipinöintiä.

Inderesiltä on kysytty mielipiteitä ja näkemyksiä joka suunnasta. Ei olla kauheasti kantaa otettu, kun vaihtoehdot tuntuivat olevan valkoista tai mustaa. Ääripäistä totuus löytyy kuitenkin harvoin. Tällä kirjoituksella voin saada suututettua molemmat leirit, minkä takia en ole varsinaisesti kiirehtinyt kommentoimaan tätä sotkua. Mutta tässä on nyt kaikille kritisoitavaa.

 

Pohjustus

Me Inderesillä haluamme edistää kansankapitalismia, yksityissijoittajien omistajuutta ja finanssialan demokratisointia. Haluamme tarjota laadukasta osaketutkimusta kaikille salkun koosta huolimatta. Meidän tarkoituksenamme on tasoittaa yksityissijoittajien monesti kuoppaista tietä osakemarkkinoille ja samalla siirtää valtatasapainoa yksityissijoittajien suuntaan. Virallisena missionamme oli pitkään tehdä Helsingin pörssistä parempi markkinapaikka kaikille (nykyään demokratisoimme tiedon finanssimarkkinoilla, lue lisää täältä).

WSB:ssä on ainakin osittain kyse kapinoinnista Wall Streetin valtakoneistoa vastaan, minkä ymmärrän mainiosti. Yksi Inderesin perustamisen syistä oli se, että isojen investointipankkien kontrolloima tutkimuskoneisto oli mielestämme parhaimmillaankin vinoutunut. Teknokuplassa investointipankit luukuttivat asiakkailleen .com-yhtiöitä, joihin sisäisissä viesteissä viitattiin merkinnällä POS (”Piece Of Shit”). Wall Streetin aiheuttaman finanssikriisin jälkimainingeissa Main Street maksoi ”bankstereiden” pelastuspaketit ja päälle vielä johtajien bonukset. Wall Streetin historia on täynnä väärinkäytöksiä. Me päätimme yrittää tehdä asioita toisella tavalla.

Minulla ei siis ole sympatiaa Wall Streetin suurille investointipankeille eikä ison maailman ”pukumiehille”. Päinvastoin. Mutta ennen kuin hankitaan tervaa ja höyheniä, olisi ehkä hyvä ymmärtää, mitä itse asiassa on tapahtunut. Ehkä tässä ei olekaan kysymys luokkasodasta.

 

WallStreetBets

WallStreetBets on keskusteluryhmä Redditin palvelussa. Muun muassa Robinhoodin iloiset treidaajat ja TikTokin sijoitusasiantuntijat vaikuttavat löytäneet yhteisön, johon on myöhemmin liittynyt paljon muita uteliaita. Jäseniä sillä oli vielä jonkin aikaa sitten alle miljoona, mutta kaiken kohun saattelemana mittari tikittää kirjoitushetkellä kahdeksan miljoonan yläpuolella. Vaikka pääomia on ilmeisesti suhteellisen rajallisesti per henkilö, yhteenlaskettu summa koordinoituna heiluttaa kyllä isompiakin yhtiöitä. Varsinkin vivutettuna, ja ilmeisesti suuri osa käyttää velkavipua tai johdannaisia - tai velkavivulla johdannaisia. Samalla olisi kuitenkin naiivia ajatella, ettei muut markkinatoimijat olisi myös näissä liikkeissä mukana. Osa toki toisella puolella myymässä, mutta osa pyrkii varmasti myös ennakoimaan ja ohjailemaan WSB:n pääomavirtoja.

Käsittääkseni keskustelua käydään pääosin siitä, mikä osake olisi ryhmän seuraava ostokohde. Nokia #ToTheMoon, rakettiemojia ja hullunkurisia meemejä. Äkkirikastuminen ja eliitin kukistaminen vaikuttavat olevan suuri osa keskustelua, mutta kyllä palstalla myös asiallista sijoituskeskustelua on. Palstan oma guru Keith Gill, tai nimimerkki DeepF-ingValue, on CFA (Chartered Financial Analyst). Sijoitusalan ammattilaisten parissa tuota kirjainyhdistelmää arvostetaan paljon. Yhteisiä vihollisia ovat ainakin hedgefundit, shorttaajat ja Wall Streetin pukumiehet. Tuoreiden käänteiden jälkeen vihollisleiriin hedgerahastojen Citadel ja Point72 (Melvin Capitalin rahoittajat) rinnalle on ilmestynyt aiempi ystävä Robinhood, joka on kaupankäyntirajoituksien jälkeen syvintä pohjasakkaa. Pakko vielä sanoa, että vaikka hedgerahastojen toimintaa voi vapaasti kritisoida, esimerkiksi Point72:n johtohahmo Steve Cohenin ja hänen perheensä uhkailu on yksinkertaisesti väärin.  

 

Kansankapitalismin edistämistä?

Monet ovat lähteneet tukemaan varsin varauksettomasti WSB:n toimintaa. Suurin syy lienee se, että viha Wall Streetiä ja eliittiä kohtaan on niin yleistä ja voimakasta. Yhteinen vihollinen voi tuoda hyvin erilaisia ihmisryhmiä yhteen. Yhtäkkiä perinteisesti pörssiä kaikissa muodoissa vihaavat poliitikot olivat tukemassa WSB:n kapinaa. Eriarvoisuus on Yhdysvalloissa täältä Suomesta katsoen käsittämättömässä mittakaavassa ja kansa on voimakkaasti jakautunutta. ”American Dream” on monien osalta menetetty käsite. Mutta onko WSB:n toiminnassa järkeä, ja ketä se hyödyttää?

Osakemarkkinoita tai perinteisiä osakesijoittajia ilmiö ei mielestäni hyödytä. Aktiiviset sijoittajat voivat hyödyntää ilmiön aiheuttamia vääristymiä, mutta samalla haittapuolia on paljon. Se, että Nokiaa heilutellaan markkinoilla kuin tuuliviiriä, ei tee Helsingin pörssistä parempaa markkinapaikkaa. Päinvastoin pörssin ja kansankapitalismin vastustajat saavat tästä lisää vettä myllyyn, mikä on jo nähty mediassa (yksi ikävä esimerkki). Valitettavasti osakemarkkinoiden ikuinen vertaaminen uhkapeliin tai kasinoon on saanut taas vahvistusta.

Osakemarkkinoiden on vaikea toteuttaa tehtäväänsä, jos markkinaa kohdellaan kuin vedonlyöntialustaa. Se tehtävä on muuten pääomien tehokas allokaatio, jos et tiennyt. Pörssin kautta ne, joilla on enemmän hyviä ideoita kuin pääomia, voivat kohdata vastapuolensa. Tehtävässä onnistuminen on tärkeää kansantalouden kasvun ja työpaikkojen syntymisen kannalta, ja pääomamarkkinoiden toimivuus ja taloudellinen menestys ovat korreloineet keskenään ainakin historiassa. Toimivasta osakemarkkinasta hyötyvät kaikki, eivät vain ”rikkaat”. Oletetaan nyt keskuspankkien brrr-rahapolitiikasta huolimatta kuitenkin, että pääoma on edelleen niukkuushyödyke.

On sinänsä positiivista, että yksityissijoittajat ovat saaneet joukkovoiman kautta valtaa. Vallan mukana tulee kuitenkin aina vastuuta, joka kuuluu olennaisena osana omistajuuteen. Mielestäni on selvää, ettei WSB:n porukka ole kovinkaan kiinnostunut tästä. Jotkut haluavat vain nähdä maailman palavan. Sekin sopii, että jotkut haluavat treidata (Jorinat: Treidaaminen on taitolaji) tai muuten vaan tehdä rahaa osakemarkkinoilla. Arvopaperimarkkinalain noudattaminen ei kuitenkaan ole vapaaehtoista, vaikka taustalla olisi kuinka hyvät ajatukset - tai vaikka vastassa olisi suurempia roistoja.

En missään tapauksessa halua sulloa miljoonia ihmisiä samaan muottiin ja väittää, että he olisivat rikollisia. Näin ei varmasti ole. Mutta osan toiminta on tahallista väärän informaation esittämistä, vedättämistä, markkinamanipulaatiota ja lopulta arvopaperilain vastaista toimintaa. Siis rikollista toimintaa, vaikka en kyllä odota, että syyllisiä varsinaisesti kiinni saadaan. Mutta näiden syiden takia minun on vaikea hurrata ilmiölle.

 

Toimiiko WSB:n strategia?

Valtavien kurssiliikkeiden jälkeen iso massa tuntui olevan vakuuttunut siitä, että WSB on löytänyt nerokkaan tavan tehdä rahaa ja haistattaa samalla Wall Streetin pukumiehille. Itse en ole vakuuttunut. Hieman huolestuttaa, että ilmiö aiheuttaa lopulta enemmän tuhoa omaan yhteisöön kuin muualle. GameStop voi jäädä poikkeukseksi, koska siinä WSB:llä on mahdollisesti myös exit-väylä. Sekin saattoi toki mennä jo kiinni.

Yksittäisen ilmiöön osallistuvan ”sijoittajan” kannalta rahanteko voi hyvinkin onnistua:

  • Osta (vivulla) osaketta X tai raaka-ainetta Y - osto-optiot ovat hyvä vaihtoehto, koska arvo nousee myös volatiliteetin kautta
  • Kehota kaikkia WSB-ryhmässä tekemään mahdollisesti harhaanjohtavilla perusteluilla
  • Katso kun kurssi nousee joukkovoiman ansiosta
  • Myy voitolla ilmiön vielä jatkuessa
  • Kävele nauraen pankkiin ja toivo, ettet jää kiinni

Jos tämä on strategiasi, se voi olla toimiva. Se on klassinen pump and dump -vedätys, ja sitä kautta rikollista toimintaa. SEC ei välttämättä lähde perääsi, jos summat ovat pieniä ja olet yksi miljoonista. Mutta jos onnistut ja summat kasvavat, viranomaiset voivat hyvinkin kiinnostua sinusta. Tuoreimpien artikkeleiden mukaan viranomaiset tutkivat jo Keith Gillin (DeepF-ingValue) mahdollisia väärinkäytöksiä.

WSB ei tietenkään virallisesti tee näin. Sooloilua ei ilmeisesti katsota hyvällä, vaan kunnollinen palstalainen pitää osakkeet (”Hold the Line”) eikä lähde myymään ennenaikaisesti (”Diamond Hands”). Mutta ellet myy ennen kuin laajempi massa alkaa myydä, mikä sinun exit-strategiasi on? Jos osakekurssi on saatu nostettua uudelle tasolle, mistä WSB:n näytöt ovat hyviä, kaikille yhteisön osakkeille pitäisi vielä löytää ostaja. Ilman erityistilannetta kuten short squeeze, tämä vaikuttaa aika mahdottomalta. Yhteisön uskollisella palvelijalla onkin paikka varattu myös alamäkeen.

Yhteisön näkökulmasta sama kuvio näyttääkin hieman erilaiselta:   

  • WSB-yhteisö päättää yhdessä, mitä ostetaan
  • Yhteisö ostaa ja kurssi nousee voimakkaasti. Myyjinä toimii oletettavasti normaalit sijoittajat, jotka saavat osakkeista ”ylihinnan”
  • Ostajat loppuvat ja kurssi saavuttaa lakipisteen
  • Kurssi romahtaa takaisin lähelle alkutasoa
  • Vivutetut positiot palavat helposti laskussa

Tietenkään näin ei ole pakko käydä. Markkinoilta voi löytyä vielä vähemmän valuutiosta tai tuotto-odotuksesta kiinnostuneita sijoittajia, jotka ostavat huipulla matkalipun alaspäin. Mutta löytyisikö niitä niin valtava määrä, että koko WSB-porukka voisi poistua voitolla? Fundamenteissakin voi tapahtua muutoksia, ja arvo voi siten nousta. Käsittääkseni valtaosa WSB-porukasta ei kuitenkaan osta osakkeita sen takia, että he uskovat yhtiön strategiaan ja odottavat osakekurssin fundamenttien perustelevan korkeamman osakekurssin myöhemmin. Olen ainakin ymmärtänyt, että tämä yhdistettynä massiivinen pääoma velloo tällä hetkellä kohteesta toiseen, mikä ei viittaa pitkäjänteiseen sijoittamiseen.

Näin ollen WSB:n ja kumppaneiden on kokonaisuutena erittäin vaikea olla voitollinen. Merkittävä osa on ostanut osakkeita liian kalliilla nousuvaiheessa ja pitää niitä liian kauan laskuvaiheessa. Jos kaikki yrittävät myydä samaan aikaan, ostotasot voivat löytyä todella alhaalta. Yksittäiset treidaajat tekevät tietysti rahaa, mutta kokonaisuutena yhteisö tuskin rikastuu ilman erikoistapausta.  

GameStopin kanssa WSB:llä on kokonaisuutena mahdollisuus olla iso voittaja. Jos huipulla ostajat ovat hedgerahastoja, jotka ovat pakotettuja ostamaan sulkeakseen lyhyet positiot, voi WSB tulla tästä taistelusta massiivisena voittajana ulos. GameStopin hurjassa nousussa oli kuitenkin muitakin elementtejä kuin short squeeze. Valtava määrä osto-optioita aiheutti myös vähemmän tunnetun ilmiön nimeltä ”Gamma Squeeze”. Tämä tarkoittaa käytännössä osto-optioiden myyjien valtavaa painetta suojata oma positionsa nopeasti, mikä vahvistaa nousua edelleen ja pakottaa ostamaan yhä korkeammalta riskienhallinnan takia.

Mutta esimerkiksi Nokian tapauksessa, jossa ei ole suurta shorttipositiota, en usko WSB:n kokonaisuutena tekevän rahaa. Eihän raha tietenkään ole kaikki kaikessa. Mutta jos perälauta vuotaa, ilmiön vahvistuminen on hankalampaa. Jos keskimääräinen WSB-jäsen häviää rahaa, ilmiö kuihtuu lopulta omaan mahdottomuuteensa. Tähän voi kulua pitkä aika, varsinkin jos uusia innokkaita tulee koko ajan mukaan ja vanhatkin saavat shekkejä positioiden turvaamiseen. Mutta jos kokonaisuus on miinuksella, ilmiöllä on parasta ennen päivä.

 

Toimiiko WSB:n strategia jatkossa?

Aluksi kaikki olivat yllättäneitä WSB:n voimasta. En minä ainakaan osannut arvata, miten hurjia liikkeitä nähtäisiin. Eikä varmasti ne hedgerahastot, jotka jäivät kiinni shorttiensa kanssa GameStopissa. Nyt voima on kuitenkin todistettu ja suunnitelmia hiottu. Wall Street voi olla osin korruptoitunut, mutta tyhmä se ei ole. Markkinat, treidaajat ja hedgerahastot muuntautuvat tarvittaessa nopeasti. Goldman Sachsin mukaan hedgerahastot tekivät historiallisen suuria liikkeitä viime viikon lopulta, kun ne positioituivat uudelleen. Short- ja long-positioita suljettiin ennätysmääriä. Epäilen vahvasti, että hedget valmistautuvat hyötymään ilmiöstä sen seuraavissa vaiheissa. Ja olipa se reilua tai ei, heillä on varsin hyvät mahdollisuudet onnistua tässä.

Kun WSB lähtee seuraaville kierroksille, hedgerahastot ja kokeneet treidaajat ovat todennäköisesti heidän kanssaan samalla puolella treidiä. He ovat vaan nopeampia ja siten menevät todennäköisesti edessä. Hedgerahastoja tässä voi auttaa myös mm. Robinhoodilta ja muilta ilmaisiltä välittäjiltä tuleva toimeksiantovirta, jota ei toki virallisesti käytetä toimeksiantojen ohittamiseen. Mutta on siellä laitettu pirusti rahaa myös algoritmeihin ja high frequency -treidaukseen, mikä voi olla jo paremmin kalibroituna nykymarkkinaan. Ylös mennään voimalla ja hedgerahastojen tukemana. Momentumin hidastuessa hedget sulkevat longeja ja virittelevät shortteja. Parhaimmillaan muut keräävät voitot molemmilta puolilta samalla, kun WSB luulee kapinoivansa niitä vastaan. Helppoa tuo ei ole, eikä se kaikilta onnistu. Ehkä kuitenkin useammalta ammattilaiselta kuin aloittelijalta.

Kuten todettu, minulla ei ole rakkautta Wall Streetin pukumiehille. On kuitenkin hölmöä ajatella, että tämä porukka olisi täynnä idiootteja. Kyseessä on ultrakilpailtu ala, jolla on resursseja ja kokemusta kaikenlaisista markkinoista. Jos tätä peliä pelataan riittävän monta kierrosta, löysä raha valuu jälleen Main Streetiltä Wall Streetille. Tämä lopputulema olisi sääli, joten olen tässä mielelläni väärässä.

 

Onko säännöt samat kaikille?

Yksi koko GameStop-sotkun suurin kritiikki on ollut, etteivät säännöt ole samat kaikille. Virallisesti esimerkiksi short squeezen organisointi on SEC:n mukaan laitonta. Tähänhän WSB:n väki selvästi pyrki ja osittain tietysti onnistuikin. Laitonta toimintaa en tietenkään tue, mutta onhan näitä tosiaan ollut ennenkin. Yksi mielenkiintoinen episodi oli vuoden 2013 hedgerahastotaistelu Herbalifen ympärillä, jossa vastakkain olivat Bill Ackman ja Carl Icahn. Ackman oli kerännyt suuren short-position ja esittänyt oman näkemyksensä Herbalifen liiketoiminnasta - käytännössä syyttänyt yhtiötä pyramidihuijaukseksi. Ackmanin tunnettu vihamies Icahn lähti pelaamaan toiseen suuntaan ja hankki suuren long-position. Siinä sivussa hän haukkui Ackmanin ja julisti CNBC:n haastattelussa, että Herbalife voi olla ”mother of all short squeezes”. En toki ole finanssilakimies, mutta en tiedä poikkeaako tämä merkittävästi WSB:n toiminnasta. Silloin en ainakaan muista tämän olleen ongelma, ja seurasin vääntöä aikoinaan mielenkiinnolla.

Kaikenlaista hämärää GameStop-saagassa tapahtui - ainakin jos kysyy WSB:n väeltä, joiden mahdollisuus ostaa esimerkiksi GameStopia käytännössä estettiin varsin kriittisellä ajanjaksolla. Suurimmat salaliitot liittyivät siihen, että Citadel on Robinhoodin suurimpia asiakkaita (ostaa toimeksiantovirtaa) ja samalla myös Melvin Capitalin rahoittaja. Melvin Capital taas oli GameStopin suurin shortti, jonka riskienhallinta petti täydellisesti. Sinänsä kuviossa on helppo nähdä salaliitto. Lopulta Robinhoodin ratkaisut taisivat kuitenkin johtua 1) kasvaneista vakuusvaatimuksista, 2) yhtiön likviditeettihaasteista ja 3) valtavasta kauppavolyymista, joka oli voimakkaasti vinoutunut ostopuolelle ja erityisesti osto-optioihin. Lisäksi on tietysti hyvä huomioida, että ”hype-osakkeissa” uusien positioiden otto / vanhojen kasvattaminen estettiin myös monilla muilla välittäjillä – ei pelkästään Robinhoodin toimesta. Ei Citadel sentään kaikkia välittäjiä kontrolloi? Mutta onhan tämä melkoinen sotku ja eriskummallinen tilanne.

Keskustelua on ollut paljon, ja olen lukenut täysin hävyttömiä kommentteja, salaliittoja ja asiallisia selityksiä tapahtuneesta. Todellisuudessa taustalla on monimutkainen asiakokonaisuus, joka ulottuu aina rahoitusmarkkinoiden putkistoon asti. Meemitasolla tämä on toki yksinkertainen: ”T+2”. Aihetta on puitu jo todella paljon, mutta minulla vieläkään ei ole täysin selkeää kuvaa, mitä tässä lopulta tapahtui. Mikä oli velvoittavaa sääntelyä viranomaisilta, mitkä olivat välittäjien omia rajanvetoja ja erityisesti millä perusteella ne tehtiin? Reagoitiinko ensin liian hitaasti ja sitten liian jyrkästi, kun ”ostonappi” otettiin suoraan kokonaan pois? Minulla ei ole näihin kysymyksiin vastauksia, enkä halua asialla spekuloida. Tiedottamisessa eivät välittäjät tai viranomaiset ainakaan viime viikolla onnistuneet. Viralliset perustelut olivat ympäripyöreitä, mikä oli omiaan nostamaan salaliittoteorioita. Mutta toivottavasti sotku edes tutkitaan kunnolla. Annetaan nyt viranomaisten selvittää, menikö kaikki oikeasti kuin Strömsössä. Mutta se on selvää, että sääntöjen ja niiden tulkinnan pitäisi olla sama kaikille.  

 

Miten ”voittaa” Wall Street?

Helpoin tapa voittaa Wall Street on olla osallistumatta sen peleihin. Jos joku haluaa shortata omistamaani yhtiötä, se sopii minulle. Ei terveet yhtiöt tai liiketoiminnat kaadu osakekurssin mukana. Ajan myötä osakekurssi heijastaa lopulta jälleen yhtiön arvoa. Jos minä saan ostaa laadukasta liiketoimintaa edullisemmin shorttien takia, hyvä näin. Ja jos shortit ovat oikeassa ja olen sijoittanut esimerkiksi huijarifirmaan, he ovat ansainneet voittonsa. Shorttaamisesta on yleensäkin ollut mielestäni todella dramaattisia puheenvuoroja, joissa valtaosin lokeroidaan kaikki samaan sysimustaan kulmaukseen kuin historian pahimmat esimerkit. Mutta en kirjoita tästä enempää, koska parempiakin tekstejä aiheesta on jo olemassa. Tässä esimerkiksi Mikko Mäkisen blogiteksti aiheesta ennen koko kohun alkamista.

WSB:tä huomattavasti pelottavampi on oman arvioni mukaan yhä kasvava tylsä mutta kuluistaan todella tarkka indeksisijoittaja. Sitä on pirun vaikea niistää millään tavalla, ja sen takia Wall Streetin isot investointipankit eivät tässä liiketoiminnassa loistakaan. Inderesin suosittelema pitkäjänteinen osakesijoittaminen ei myöskään vie sinua kilpakentälle Wall Streetin pukumiesten kanssa. Siinä arvon luo lähtökohtaisesti yhtiö, ja vaikka osakemarkkina on välillä hullu, niin lopulta se seuraa kyllä kiltisti tuloskehitystä ja osinkoja. Hinnat voi heilua, mutta arvolla on oikeasti merkitystä.

Kansankapitalismi on upeasti kasvu-uralla, sijoittamisen suosio voimakkaasti kasvussa ja pörsseihin virtaa mielenkiintoisia yhtiöitä. Ei nyt ruveta hölmöilemään. Pysytään niin sanotusti sijoitussuunnitelmassa ja pelataan pitkää peliä.

Hyviä sijoituksia,

Juha

PS. Tätä kirjoittaessani mietin väkisinkin Wall Streetin pukumiesten aiempia hölmöilyjä. Ehdin jo kirjoittaa niistäkin pitkän tarinan, mutta ne veivät lopulta fokuksen pois itse asiasta. Siirsin ne sitten tänne loppuun ”jälkikirjoitukseksi”, jos ne jotakin kuitenkin kiinnostavat.

 

***

Teknokuplassa myytiin pokkana kakkaa

2000-luvun vaihteen teknokuplassa listautumismarkkina oli tulikuuma ja investointipankit käytännöissä painoivat rahaa anteja järjestelmällä. Tämä markkina haluttiin siis pitää elossa ja samalla paisutettiin jo massiivista kuplaa yhä hullummilla positiivisilla suosituksilla, jotka eivät enää perustunut mihinkään. Ylilyönneistä mahdollisesti kuuluisin oli investointipankki Merrill Lynchin tapaus, pääosin siitä syystä, että sitä vastaan löydettiin myös todisteita. Resepti oli seuraava: silloinen tähtianalyytikko Henry Blodget antoi uusista listautujista äärettömän positiivisia arvioita, minkä jälkeen Merrilin ylpeys, lähes 20 000 meklarin myyntivoima (”the Thundering Herd”) päästettiin irti. Raha liikkui ja pörssiin ilmestyi .com-yhtiöitä kuin sieniä sateella.

Samalla kun Blodget julkisesti suositteli osaketta sijoittajille, hän sisäisissä viesteissä viittasi yhtiöön lyhenteellä POS (”Piece Of Shit”). Tämä selvisi myöhemmin oikeudenkäynnissä New Yorkissa. Olen ehkä kyyninen, mutta uskon tämän olleen normaalia sekä Merrilin iloisessa porukassa että sen kilpailijoiden keskuudessa. Osaketutkimus tuki välitystä ja investointipankille tärkeää IPO-markkinaa, ja tärkeintä oli tehdä rahaa. Asiakkaiden etu oli kaukainen ajatus, vaikka varmasti siellä toivottiin, että paskakin kelluisi riittävän pitkään. Toimintaa ei mielestäni voi perustella teknohuumalla, vaikka se houkuttelevaa onkin.

Asiaan liittyen ensimmäinen elokuvasuositus: Wolf of Wall Street. Vaikka siinä vedetään rajusti överiksi, samantapainen ”Boiler Room” -meininki livahti investointipankkien toimintaan ainakin teknokuplan aikaan. Lisäksi kyseessä on mielestäni harvinaisen viihdyttävä leffa. Jos haluaa pidemmän nautinnon, samanniminen kirja on myös erinomainen. Tarinan ”sankari” Jordan Belfort nostettiin muuten Yhdysvalloissa suurimmille kanaville kommentoimaan GameStopin ja Wall Streetin tapahtumia. En tiedä mitä siitä pitäisi ajatella, mutta kai kokemusasiantuntemus on kova juttu. 

 

Ennen finanssikriisissä kusetettiin asuntolainoilla – ja romahduksen jälkeen pankit pelastettiin

Teknokuplasta ei ehtinyt kulua edes vuosikymmentä, kun Yhdysvalloissa töppäiltiin jälleen urakalla. Ennen vuoden 2007-2008 finanssikriisiä Yhdysvaltain asuntomarkkinat olivat lennossa, joten isot investointipankit olivat siirtyneet sulavasti asuntolainojen pariin. Asuntolainoja investointipankit eivät tietenkään kansalaisille myönnä, sehän toisi kuraa hulppeisiin auloihin ja jättäisi omaan taseeseen ikävät riskit. He ostivat lainoja, paketoivat ne yhteen tuhansien muiden lainojen kanssa ja loivat arvopapereita - näin syntyi legendaarinen mortgage-backed securities (MBS) -sijoitusluokka. Näille joukkovelkakirjoille käytiin sitten ostamassa suurilta luottoluokittajilta (S&P, Moody’s ja Fitch) mahdollisimman korkea reittaus ja sen jälkeen lainat kaupiteltiin sijoittajille. Ja kassakone kilisi suorastaan hävyttömästi.

Asuntokuplan loppua kohti näiden veijareiden rahantekokone alkoi yskiä, kun luottokelpoisia hakijoita oli enää rajallinen määrä. Ratkaisuna lainoja annettiin kenelle tahansa ja synnytettiin ns. subprime -lainaluokka. Lainat olivat usein älyttömän kokoisia suhteessa tuloihin tai (yleensä olemattomaan) varallisuuteen. Lisäksi sopimuksissa oli klausuuli, jossa tietyn aikajakson jälkeen alkuvaiheessa alhaiset korkomaksut nousevat ”todelliselle” tasolleen. Silloin varaa tuskin olisi edes korkoihin. Todennäköisesti tyhmempikin pankkiiri tiesi, etteivät lainanottajat voi maksaa lainoja takaisin. Mutta eipä se vauhtia hidastanut, kun niistä saatiin tuloksia nyt ja riskit saatiin vietyä eteenpäin MBS-markkinoille. Toki silloin uskottiin myös, että asuntojen arvot pystyivät vain nousemaan - ja sittenhän lainan voisi aina neuvotella uudelleen (”refinance”).

Tätä subprime sontaa sitten lapioitiin uusiin MBS-lainoihin. Pistettiin sialle sopivasti huulipunaa, niin luottoluokittajat antoivat edelleen pokkana korkeimpia AAA-luokituksia. Sitten nämä ongelmalainat myytiin nopeasti tunareille, muun muassa saksalaisille pankeille. Heille kerrottiin, että tämähän käytännössä riskitön AAA-bondi, samalla kun sisäisesti haukuttiin arvottomaksi kuraksi. Ja kun kura oli omasta taseesta pois, parhaimmillaan shortattiin samaa ”lähes riskitöntä” arvopaperia. Nämä investointipankit ja luottoluokittajat on olleet tämän jälkeen minulla mustalla listalla. Ei kiinnosta sijoittaa kusettajiin. Luottoluokittajien ”puolustukseksi” voidaan sanoa, etteivät he välttämättä ymmärtäneet mitään velkakirjojen erittäin monimutkaisista rakenteista. Voi olla, mutta you had one job.

Koko homma tietenkin kaatui omaan mahdottomuuteensa. Kuplassa olleet asuntohinnat kääntyivät lopulta laskuun, kun ostajia ei enää ollut. Subprime-lainat kaatuivat ensin, sen jälkeen ilmiö levisi. Oli ollut täysin normaalia ottaa lainaa asuntoa vastaan. Yhtäkkiä vakuusarvot eivät olleet riittäviä, kun asunnon arvo oli laskenut. Lainoja alkoi mennä defaultiin, ihan raikkaasti myös siellä kuuluisalla AAA-tasolla. Ne pankit, jotka eivät ehtineet saada kuraa pois taseestaan, joutuivat pahoihin vaikeuksiin.

Valtavalla velkavivulla kriisiin ajaneet pankit olisivat voineet ajautua kriisiin pienemmästäkin osumasta, mutta tästä sotkusta saatiin globaali finanssikriisi. Lehman Brothersin konkurssi ajoi koko rahoitusjärjestelmän kuilun partaalle, minkä jälkeen loput pankit päätettiin pelastaa. Pankkien pelastaminen oli oikea päätös, mutta tyylillä on tässäkin merkitystä. Nyt lopputuloksena oli valtava varainsiirto Main Streetiltä (veronmaksaja) Wall Streetille, joka parhaimmillaan käytti rahoja maksaakseen bonuksia yritysjohtajille. Ja sitten Wall Streetillä ihmeteltiin, miksi ihmiset olivat niin vihaisia?

Toinen elokuvasuositus: The Big Short. Siinä käsitellään varsin monimutkaista aihetta ymmärrettävästi ja mielestäni mielenkiintoisien henkilöhahmojen kautta. Tähänkin saadaan muuten tuore viittaus, nimittäin tuo Mr. Big Short Michael Burry teki massiiviset voitot myös GameStopissa - tällä kertaa long-puolella.

Juha Kinnunen