Globaali velka kaikkien aikojen ennätykseen, kyseenalainen kasvu keskittynyt Kiinaan
Maailmanlaajuinen yksityisen ja julkisen sektorin yhteenlaskettu velka nousi vuonna 2016 uuteen ennätykseen, käy ilmi Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n julkaisemasta Fiscal Monitor -raportista. Velkataakka oli 164 000 miljardia dollaria vastaten 225 % globaalista bruttokansantuotteesta. Vertailun vuoksi, ennen finanssikriisiä vuonna 2007 kokonaisvelka oli 116 000 miljardia dollaria, eli kasvu on ollut kovaa viimeisen 10 vuoden aikana. Yksittäisistä maista suurin osuus globaalista velasta on USA:lla, mutta Kiina on kasvattanut huolestuttavan nopeasti osuuttaan. Paljon Kiinan velkaantumisesta kertoo se, että Kiinan osuus globaalin velan lisäyksestä on 2007-2016 välillä ollut lähes 50 % ja maan kokonaisvelka on tällä aikavälillä yli viisinkertaistunut (2007 taso 5 000 mrd. $ vs. 2016 taso 26 000 mrd. $).
Talouskasvu ei ole merkittävästi laskenut velkasuhdetta
Kiinan osuuden ripeästä kasvusta huolimatta valtaosa velkataakasta on kehittyneillä talouksilla ja niiden julkisella sektorilla (velka keskimäärin 100 % suhteessa BKT:hen). Keskiluokan tulotason kehittyvissä talouksissa julkisen velan osuus on noin 50 % ja alhaisen tulotason kehittyvissä talouksissa alle 40 % BKT:sta. Julkisen velan kasvu kulkee käsi kädessä julkisen talouden koon kanssa, ja etenkin kehittyneissä talouksissa tarve fiskaaliselle elvytykselle oli suuri finanssikriisin jälkeen samalla kun taantuma ja vähentyneet verotulot vähensivät julkisen talouden tuloja.
Suhdanteet yleensä korjaavat velka/BKT-suhdetta eli taantuman aikaan suhdeluku kasvaa ja vastaavasti nousukauden aikana laskee. Tämä ei kuitenkaan ole täysin pätenyt maailman suurtalouksissa viime vuosina: suhdeluku on ollut selvässä laskussa ainoastaan Saksassa, mutta esimerkiksi USA:ssa muutos on ollut melko vaatimatonta siitä huolimatta, että talouden noususuhdanne on kestänyt jo kahdeksan vuotta. USA:ssa suhde on lähtenyt 2017 jopa hienoiseen nousuun, jota on odotettavissa myös lähivuosina velkarahoitteisen veroalen myötä. Muutoinkaan IMF ei odota kehittyneiden talouksien velkasuhteelle helpotusta keskipitkällä aikavälillä, mikä kertoo velkaongelman pysyvyydestä.
Korkojen nousu aiheuttaa ongelmia
Velasta, yksityisestä tai julkisesta, tulee aina ongelma, mikäli sitä käytetään ”väärin”, eli esim. yritysvelkaa tuottamattomiin investointeihin. Velkasuhteen nousu puolestaan asettaa valtiot ongelmalliseen asemaan tilanteessa, jossa velan hoitokulut alkavat nousta. Maailmantaloudessa on eletty finanssikriisin jälkeen hyvin poikkeuksellista kautta, jossa korkotaso on keskuspankkien elvytyksen vuoksi ollut historiallisen alhainen. Käänne korkoympäristössä on kuitenkin jo nähty ja pisimmillään USA:ssa, ja muidenkin keskuspankkien pitäisi hiljalleen kiristää rahapolitiikkaansa. Tämä luo ongelmia velkaantuneille maille, joilla a) on korkea julkisen velan taso, b) merkittävä osa velasta on lyhytaikaista, jolloin korkoriski realisoituu nopeasti ja c) pidemmän aikavälin talouskasvunäkymä ei ole vahva (verotulojen kasvusta ei helpotusta velkaantumiseen ja menopuolella kasvupaineita). Yksityisen sektorin tapauksessa korkea velka yhdistettynä nousseisiin korkokuluihin puolestaan lisää maksukyvyttömyysriskiä, mikä voi aiheuttaa konkurssiaallon ja tätä kautta vahingoittaa rahoitussektoria.
Velan kasvun jatkumisesta huolimatta sen ongelmat tuntuvat jäävän hyvin usein taka-alalle talouskeskustelussa. Tämä siksi, että ei ole olemassa absoluuttista tasoa, jolloin velka/BKT-suhde on ”liian” korkea tai jolloin velkaa on maailmassa liikaa. Tässäkin on kyse luottamuksesta: niin kauan kuin markkina luottaa esimerkiksi valtioiden velanhoitokykyyn, ongelma on vähäinen. Uskomme, että seuraavan kerran tätä luottamusta testataan toden teolla nykyisen taloussuhdanteen kääntyessä laskuun.