”Japanin tielle?”
Kysymys
Hei, Kuunneltuani muutamaa talousaiheista podia kiinnitin huomiota, että useampikin talouden parissa leipänsä ansaitseva henkilö on ennustanut meille ”Japanin kaltaista ” tietä, eli että pörssi pysyisi useamman vuosikymmenen samoissa lukemissa. En ymmärrä näistä syy-seuraussuhteista itse yhtikäs mitään. Miten te Inderesissä näette mahdollisen kasvun tai sen puutoksen Suomessa/Euroopassa tulevina vuosikymmeninä. Pitääkö olla huolissaan osakkeiden arvostuksista, että ne eivät lähtisikään nousuun mahdollisesta lamasta selvittyämme?
Vastaus
Moikka!
Mekin olemme pohtineet Japanin tietä inderesPodissa, jossa saimme aiheesta hyvän keskustelun aikaiseksi Antti Ronkaisen kanssa (linkki podiin täällä). Aihetta on käsitelty myös Q&A:ssa aiemmin, mutta se on jälleen ajankohtainen. Olemme tosiaan saaneet merkkejä siitä, että euroalue olisi luisumassa Japanin tielle, eli nollakasvuun ja nollakorkoihin. Japanissa nollakorkoympäristössä on eletty jo pitkään, tarkemmin sanottuna 1990-luvulta lähtien. Terminä japanisaatio juontaa juurensa 1990-luvun alkuun. Tuolloin Japanissa nähtiin massiivinen luotto- ja arvopaperibuumi, joka johti lopulta kuplan puhkeamiseen. Nimellinen velka pysyi kuitenkin ennallaan, mikä puolestaan johti tasetaantumaksi kutsuttuun pitkittyneeseen jaksoon. Tasetaantuma on tilanne, jossa yritykset (myös kotitaloudet, rahoituslaitokset) laittavat rahansa velkojen maksuun investointien tai kulutuksen sijaan.
Japanin talouspoliittiset päätöksentekijät eivät havahtuneet heikentyneeseen näkymään kyllin nopeasti, ja se pahensi tilannetta. Esimerkiksi pankkien annettiin toimia vuosikausia ilman, että niiden piti ilmoittaa roskalainojensa todellisia määriä ja täten niitä ei myöskään pääomitettu. Japanilaispankit kärsivätkin erityisen paljon talouskriisissä vuosina 1997-1998. Osakekurssit ovat Japanissa yleisesti viime aikoina elpyneet, mutta kehitys on jäänyt selvästi jälkeen kolmen vuosikymmenen takaisista tasoista. Esimerkiksi vuodesta 1995 lähtien USA:n S&P 500-indeksi on noussut selvästi, kun Japanin Nikkei on edelleen lähellä 25 vuoden takaisia tasojaan siitäkin huolimatta, että ohjauskorko on ollut nollatasolla koko jakson ajan (ks. kuvio).
Lisäksi 1990-luvun menetetyllä vuosikymmenellä Japanin keskuspankilta kesti turhankin kauan ennen QE-ohjelmien aloittamista ja kaiken lisäksi talouspoliittisia elvytystoimia kyllä aloitettiin, mutta myös kiristyksiä tehtiin. Suuri kiristys oli kuluttajaveron nosto vuonna 1997 juuri ennen kriisiä. Tämä aloitti Japanissa vaarallisen deflaatiokierteen, joka vei hintojen lisäksi palkat mukanaan laskuun. Samaan aikaan velkaantuminen kiihtyi. Tässä matalan inflaation ja hitaan talouskasvun kierteessä ollaan edelleen.
Vuosikymmen sitten nähdyssä finanssikriisissä yritettiin ottaa opiksi Japanin virheistä: keskuspankit laskivat ohjauskorkoja nopeasti, ja etenkin USA:ssa elvytysohjelmat otettiin nopeasti käyttöön. Euroalueella tultiin tuolloin perässä, ja EKP:ta on moitittu siitä, ettei se reagoinut heikentyneeseen tilanteeseen tuolloin tarpeeksi nopeasti, vaikka euroalue joutui vielä 2010-luvulla velkakriisin kurimukseen. Nyt elvytyksessä on otettu rajut keinot käyttöön, ja Euroopassa on reagoitu taantumakuopan tasaamiseksi.
Koska maailmantalous elää täysin uutta aikaa nollakorkoympäristössä, on kuitenkin vaikea vielä sanoa, onko euroalue ”tuleva Japani”. Keskuspankeissakin ihmetellään nykyistä talousympäristöä ja -kriisiä. Japanin tie on yksi hyvä veikkaus, sillä meillä on hyvin samankaltaisia rakenteellisia ongelmia taloudessa: ikääntyvä väestö, alhainen syntyvyys ja tuottavuuden kasvun hidastuminen.
Ystävällisin terveisin, Marianne