Lopun merkit lisääntyneet?
Kysymys
Tihrusin netistä, että suomalaisten kotitalouksien säästämisaste on nyt negatiivinen ja on ollut ajoittain sellainen jo vuodesta 2014 lähtien. Tämä on pahaenteistä, sillä edellisen kerran säästämisaste oli negatiivinen vuosina 2006-2008 eli ennen lamaa. Minulla on se kuva, että kotitalouksien lisäksi valtiot ovat yhä velkaisempia jokseenkin maailmanlaajuisesti. Ei ihme, sillä velanottoonhan matala korko ja helppo lainansaanti eli elvytys juuri rohkaisee. Voisi sanoa, että kunnioitus rahaa kohtaan eli ymmärrys siitä, että velkaa ei passaa ottaa liikaa on hämärtynyt. Kuitenkin korkea velkaantuneisuus alkaa jossain vaiheessa lamata talouskasvua, jolloin luultavasti lisätään elvytystä, jota tarvitaan joka kierroksella enemmän. Ollaanko pitkällä tähtäimellä kestämättömässä elvytysansassa, kun ei anneta puhdistavan taantuman tulla luonnollisina ajankohtinaan?
Vastaus
Hei,
on totta että kevyt rahapolitikka on etenkin USA:ssa osaltaan pitkittänyt nykyistä noususykliä, tosin siellä on sentään päästy jo normalisoimaan rahapolitiikkaa, kun taas Euroopassa elvytys jatkuu. Velan kasvu on ollut ongelma kehittyneissä talouksissa etenkin julkisen sektorin osalta, kun taas yksityisellä sektorilla velan kasvu ei ole ollut yhtä huimaa kuin ennen finanssikriisiä. Esimerkiksi euroalueen pankkijärjestelmässä kasvua hidasti velkakriisistä seurannut epävarmuus (toki esim. vertaislainat ovat kasvattaneet osuuttaan normaalin pankkilainoituksen rinnalla). Suomessa negatiivinen säästämisaste, eli säästöjen suhde käytettävissä olevaan tuloon, on tosiaan ollut negatiivinen viimeisen kahden vuoden ajan. Toisaalta kohentunut talousnäkymä ja alhainen korkoympäristö antaa paljon velalliselle anteeksi ja niiden ansiosta maksukyvyttömyysriski on pysynyt alhaisena. Merkittäväksi ongelmaksi velka muodostuu, mikäli velan kohteen (Suomessa useimmiten asunnon) arvo laskee ja samaan aikaan taloussuhdanne heikkenee. Toistaiseksi tällaisesta ei ole nähty merkkejä, mutta kyllä Suomen pankin varoitukset korkeasta velkataakasta ovat paikallaan. Totta on sekin, että talouslukutaidossa olisi parannettavaa, jotta velan riskejä pystyttäisiin huomioimaan ja tätä kautta ehkäisemään turhan suurta taakkaa yksilötasolla.