Copyright © 2021. Inderes Oyj. All rights reserved.

Itse olen huomannut sekä tutkiessani uusia yhtiöitä että vanhoja omistuksiani, että rakastun helposti yhtiöihin. Itselleni uuden yhtiön kohdalla ajattelen helposti löytäneeni helmen, johon muut eivät ole törmänneet. Tämä kääntää helposti yhtiöön tutustumisen käänteiseksi, niin että todellisuudessa etsin ainoastaan perusteita sijoittaa yhtiöön ja sivuutan negatiiviset asiat turhina pelkoina tai väliaikaisina ongelmina. Vanhoihin omistuksiini suhtaudun kiintymyksellä, enkä raaski myydä "kultamuniani". Viime vuosina tämä ei ole tosin ollut huonokaan asia, kun laadukkaiden yhtiöiden arvostukset ovat jatkaneet nousemistaan. Suhtaudun kuitenkin kielteisesti uuteen kriittiseen informaatioon salkkuni vanhoista suuriksi kasvaneista omistuksista, koska vanhan omistukseni nouseva osakekurssihan vahvistaa koko ajan tunnettani siitä, että minä olen taitava sijoittaja, kun sellaisen helmen osasin poimia osakesalkkuuni. Taipumus yhtiöihin rakastumiseen on erityisen vahva yhtiöissä, joihin minulla on side myös kuluttajana. Miten välttää rakastuminen yhtiöön?

Inderesin kommentti 

Hei,

Mielenkiintoinen ja tärkeä kysymys. Ja melko psykologinen. 

Rakkaus on elämässä kaunis tunne kaikessa ehdottomuudessaan. Mutta sijoittamisessa "rakkauden" pitäisi olla hyvin ehdollista yhtiöiden suoriutumiselle. On hyvä muistaa myös, että toisin kuin ihmissuhteissa missä rakkaus on usein (toivottavasti!) molemminpuoleista, ei nuo yhtiöt saati niiden osakkeet rakasta spesifisti juuri sinua. Se on hyvin yksipuolinen kiintyminen siis. Osakkeilla ei taida olla mitään tunteita ja, noh yhtiöiden asenne yksityisomistajiaan kohtaan on hyvin, yhtiökohtaista... 

Monestihan parasta olisi pikemminkin etsiä lähinnä vikoja ja kriittisiä kohtia omistamistaan yhtiöistä: mieluummin sitä löytää ne puutteet itse ennen kuin muukin markkina tajuaa. Sinulla on ollut hyvä maku jos viime vuosina lempparifirmat ovat lähinnä raketoineet ylöspäin. Liekö kiintymys yhtä vahvaa laskumarkkinassa? 

Tunneasioiden kanssa ei auta kuin hyväksyä, ettei niitä voi koskaan täysin kontrolloida. Tunteethan on tärkeitä: ne signaloivat myös asioita, joita ei ihan rationaalisesti pysty vielä käsittelemään. Arkielämässähän monesti sitä ei osaa heti muotoilla sanoiksi, miksi joku asia tuntuu hyvältä tai huonolta mutta tunteet viestii siitä samantein. Toki niiden ensireaktio ei välttämättä kompleksisisssa ongelmissa usein ole kovin hyödyllinen.

Mitä ehkäpä voisi yrittää on tiedostaa tämä taipumus "rakastua" yhtiöihin. Esimerkiksi eihän rakkaan firman osakkeita ole koskaan pakko myydä kokonaan, mutta jos yhtiön kehitys ei tyydytä niin miksi ei myydä pääosaa omistuksista ja jättää pieni noro salkkuun. Toisekseen, nouseva osakekurssihan ei itsessään vielä kerro onko sijoittaja ollut oikeassa. Jos bisnes kehittyy odotusten mukaisesti pitkässä juoksussa, silloin voi vähän taputella itseään olalle. Ei kannata ajatella osakekurssia, jonka määrittelee muut sijoittajat tunnepäissään käydessään kauppaa, merkkinä omasta onnistumisesta. Pitkässä juoksussa kurssit tottakai reflektoivat bisneksen sujumista suhteellisen hyvin.

Toivottavasti sait tästä jotain ajatuksia irti!

Terveisin,

Verneri