Hei, Olen kiinnittänyt huomiota, että teidän raporteissa, kommenteissa, podeissa ym. osakeannit nähdään hyvin usein negatiivisena asiana, joka ”dilutoi piensijoittajan omistusta”. Saisiko hieman perusteluja tälle? Suunnatut annit ymmärrän täysin ja niissä ei käytännössä koskaan olla piensijoittajan asialla, mutta merkintäoikeusantien kohdalla en ymmärrä negatiivista leimaa. Annista aiheutuu tietysti järjestelykuluja, mutta toisaalta onnistuneella annilla pystyy oikaisemaan taseen ja pienentämään rahoituskuluja. Käytännössä merkintäoikeusannissahan yhtiö pyytää kaikilta osakkeenomistajilta lisäsijoitusta yhtiöön ja mikäli ei halua itse sijoittaa lisää yhtiöön, voi merkintäoikeudet myydä ja niistä saatava tulo kompensoi omistuksen laimenemista. Merkintäoikeuksien myynnissä usein häviää vähän hintaerosta johtuen, mutta eron ei pitäisi olla merkittävä. Toisaalta, jos merkkaa täydet tai jopa yli (jos merkintäoikeuksia jää käyttämättä), omistusosuus pysyy samana tai jopa kasvaa. Jos yhtiö pystyy tekemään hyvää pääoman tuottoa, mutta tarvitsee kasvuun pääomia, näkisin osakeannin jopa positiivisena asiana, jolla poistetaan tulppa kasvun tieltä.
Hei,
Osakeanneilla yhtiöt pyrkivät keräämään rahaa kassaansa myymällä sijoittajille uusia osakkeita. Käyttötarkoituksia näillä rahoille on monia: joskus rahaa haetaan kasvuun, joskus esimerkiksi yhtiön taloudellisen tilanteen vahvistamiseen.
Yhtiön osakemäärä paisuu, kun uusia osakkeita lasketaan liikkeelle osakeanneissa. Tämä tosiaan laimentaa vanhojen omistajien osuutta yhtiöstä, ellei omistaja lappaa lisää rahaa osakkeisiin annissa. Viime kädessä sijoittajalle merkitsee eniten osakekohtaisten lukujen kehitys. Jos yhtiön tulos kymmenkertaistuu mutta samalla myös osakemäärä kymmenkertaistuu, pysyy osakekohtainen tulos käytännössä paikallaan. Tämän takia laimentumista pidetään lähtökohtaisesti harmillisena sijjoittajan vinkkelistä. Tätä on harrastettu aikoinaan paljon mm. kiinteistösijoitusyhtiöiden piirissä.
Tottakai ratkaisevaa on, miten tai mihin yhtiö aikoo käyttää rahat. Esimerkiksi Incap keräsi viime syksyllä rahaa sijoittajilta vahvistaakseen tasettaan yritysostoja varten. Lähtökohtaisesti pidimme tätä positiivisena seikkana. Mikäli osakeannin suorittava pörssiyhtiö saa käytettyä rahat tuottavammin, kuin sijoittaja itse niille saisi tuottoa tai ylittäen sijoittajien tuottovaateen, on osakeanti tervetullut seikka.
Selailin nopeasti meidän raportteja er ianneista ja ei suinkaan kaikki suhtaudu negatiivisesti anteihin.
Sen sijaan jos osakeanteja tehdään paikkaamaan aiempia tappioita, mutta suunta ei muutu ja heikko kannattavuus jatkuu ei osakeanti ole sijoittajalle kovinkaan herkullinen asia eikä hänen kannattaisi välttämättä edes osallistua antiin, ellei sitten tunnepohjaisin yms. syin.
Suunnatut annit ovat aiheuttaneet yksityissijoittajien keskuudessa paljon närää. Näistäkin jokainen on yksilönsä. Toisaalta yhtiölle ne voi olla ketterämpi ja tehokas tapa hajauttaa omistajapohjaa esimerkiksi insituutioihin.
Esimerkiksi yksityissijoittajat saivat listautumisannissa Remedyä alle kuuden euron vuonna 2017, ja tänä vuonna insituutioita pääsi kyytiin yli 40 euron hinnoin suunnatulla annilla. Yhtiön kassa vahvistui merkittävästi, mikä mahdollistaa kasvustrategian jatkamisen vieläkin kunnianhimoisemmin. Voihan siitä hampaita kiristellä, mutta kokonaisuutena jo kauan kyydissä olleilla yksityissijoittajilla ei muuten ole kauheasti varmastikaan valitettavaa.
Antivaltuutuksista päätetään yhtiökokouksissa, joten suosittelen avaamaan niissä kumean kriittisen äänen, jos haluaa vaikuttaa yksityissijoittajana asiaan vaikka yksittäisen omistajan lopullinen vaikutusvalta on tottakai aina rajallinen (ellei kaikki yksityissijoittajat liittoudu...).
Summa summarum, osakeannin negatiivisuus tai positiivisuus omistajan osuuden arvon kehityksen kannalta on aina tapauskohtaista. Ehkä meillä on sitten puhesävyissä reflektoivavaa, mikäli olemme antaneet kovin negatiivisen kuvan suhtautumisesta osakeanteihin.
Terveisin,
Verneri
