Sori pöllö kysymys, mutta tykkään ostaa sellaisia firmoja, joiden tuotteita ja palveluita voin itsekin kuluttaa. Tämä johtaa kuitenkin siihen, että salkussani alkaa olemaan aika raju Suomi-painotus, ja vuosien saatossa se on vain kasvanut. Toisaalta salkkuni yritykseni operoivat täysin eri aloilla ja kansainvälisesti. Jäin kuitenkin miettimään, että kuinka suurta riskiä oikeasti sijoittaja kantaa keskittämällä salkkunsa 90% yhteen maahan, vaikka Thomas L. Friedmanin sanoin maailmasta on tullut yksi kylä? Onko asiaa tutkittu?
Hei,
Tämä on oikein revelantti kysymys! Ja minulla on samaa "vikaa "salkussa!
Suomalaiset pörssiyhtiöt operoivat monilla eri aloilla ja eri kokoluokissa, mutta niitä useita yhdistää kansainvälisen liiketoiminnan suuri paino. Siinä mielessä globaalilla taloudella ja sen kehityksellä on suurempi merkitys niiden tulevaisuuden kannalta, kuin Suomen talouden. Sijoittaja voi miettiä esimerkiksi suuria konepajoja kuten KONE tai Cargotec, tai teknofirmoja kuten Revenio ja Qt: kaikille näistä Suomi edustaa pientä murusta koko liiketoiminnassa vaikka päämajat ja tuotekehitystä sijiaitseekin Suomen kamaralla. Kotimarkkinasta riippuvaisempia ovat vuorostaan esimerkiksi Kesko, Elisa tai pienemmistä kavereista NoHo.
Tässä mielessä jo vain Helsingin pörssiin sijoittamalla saa melko hyvän hajautuksen, vaikka meidän toimialat painottuukin eniten teollisuuteen ja muihin syklisiin aloihin, mikä on valitettavaa. Suomi-sijoittajan isoin heikkous on mielestäni tosiaan meidän hyvin pieni määrä pörssiyhtiöitä ja todella kansainvälisesti laadukkaiden kasvuyhtiöiden suhteellisen vähäinen määrä. Monet Suomi-sijoittajat eivät katso suurimman 25:en yhtiön ulkopuolelle, jolloin toimialahajutus jää vieläkin heikommaksi. Onneksi viime vuosina meilläkin on listautunut kasvunjanosia pieniä yhtiöitä, joten tilanne on tässä mielessä parantunut.
Toisena riskinä, jos ei hajauta muualle, korostuu lähinnä Suomen politiikka (esimerkiksi yritysverot) mutta kaikista mutinoista huolimatta onhan Suomi kansainvälisestikin katsottuna harvinaisen vakaa maa. Helsingin pörssi on yksi maailman parhaiten tuottaneita pörssejä ja se on selvinnyt sisällissodan, pari maailmansotaa, kylmän sodan, 90-luvun karmean laman, eurokriisin ja koronakriisin yli.
Usein ulkomaille hajauttamisesta puhutaan vain jenkkisijoittajan vinkkelistä, mikä tasaisi volatiliteettia. Tutkimuksetkin aiheesta ovat siitä vinkkelistä, mitä käsiini sain.
Tiivistäen sanoisin, että suomalaisten mahdollisuus omistaa kotimaisia kansainvälisiä voittajia on ennemminkin mahdollisuus, kuin uhka.
Terveisin,
Verneri
