Copyright © 2019. Inderes Oy. All rights reserved.

Tässä Q&A:ssa vastataan poikkeuksellisesti kahteen kysymysryppääseen:

1. Hei, Kysymykseni olisi 2-osainen: Kuinka paljon maa voi velkaantua suhteessa BKT ja mitä sitten? Tälle ei varmaankaan ole suoraan numeraalista oikeata vastausta, mutta onko tälle teoreettista rajaa? Ymmärtääkseni valtion velkakirjat ovat 0-kuponki bondeja, joten käytännössä korkokustannusten kanssa ei pitäisi tulla rajaa vastaa, vaan maan velkaantuminen kiihtyy entisestään uudelleen rahoittaessaan velkojaan (olettaen että yieldi on positiivinen), mutta keskuspankkien kannattelemassa maailmassa tällä ei olisi ilmeisesti ongelmaa. Macrokatsauksessa on kuitenkin puhuttu Italian kohdalla 4,5% korkotasosta kestämättömän tasona niin mihin tämä perustuu (korjaisitteko jos olen väärässä)? Onko käytännössä ainut raja mikä voi tulla vastaan, jos markkina menettää luottamuksen valtion velanhoitokykyyn niin että vanhaa bondii ei saataisi uudelleenrahoitettua markkinoilta? Kuinka paljon keskuspankit voi lisätä likviditeettiä ja mihin se johtaa? Keskuspankit kaatavat 80% taxi-vodkaa vielä booliin kun juhlakansalla on jo skrakat otsalla. Minkälaisia skenaarioita näette bileistä exitoimiseen keskuspankeilta? Mikäli likviditeettiä lisätään jatkuvasti markkinoille, tulee vääjäämättä ajatus, että jossain vaiheessa inflaation tulisi nousemaan, jolloin korkoja myös varmaan alettaisiin nostamaan. Miten tämä yhdistettynä valtioiden korkeaan velkaantuneisuuteen suhteessa BKT vaikuttaisin valtioiden velanhoitokykyyn? Onko keskuspankit avanneet Pandoran lippaan elvyttämällä omasta taseesta, josta ei ole paluuta, joka lopulta voisi kaataa koko FIAT rahajärjestelmän, kun markkinoiden luottamus häviää keskuspankkeja kohtaan ja rahan mielipuolinen painaminen on johtanut hyperinflaatioon? Kiitos paljon vastauksesta etukäteen ja pahoittelut epäselvästä kysymysryppäästä.

 

2. Onko täkkaisessa ajatusrakennelmassa mitään järkeä? Nyt ollaan tilanteessa, jossa talous on ajanut suoraan seinään, elvytyshanat on auki valtioilla ja keskuspankeilla. Eikös tämä mene nyt niin, että kaikki tiet vievät lopulta keskuspankin setellikoneeseen. Myös valtioiden velkaelvytys, valtio- ja yrityslainaostot, Fedin helikopteriraha jne. riippuen mitä kikkakolmosta missäkin käytetään. Eli summa summarum kaikissa tapauksissa markkinoille tungetaan rahaa ovista ja ikkunoista keskuspankkien toimesta. Ja nythän on niin että vaikka raha lisääntyy, niin vauraus ei lisäänny. Eli ainoastaan rahan määrä kasvaa. Eli eikös tässä käy siten, että jos talous/markkinat on ämpäri jonka "arvo" on vaikka 1000. Ämpärissä on 1000 hernettä - rahaa - jokaisen arvon ollessa 1. Nyt elvytetään ja ämpäriin kaadetaan 100 hernettä lisää. "Arvo" on edelleen 1000, mutta nyt herneitä on 1100 jolloin, jokaisen herneen arvo on tippunut 10%. Eli käykö näin myös todellisessa maailmassa? Eli kun markkinoille tungetaan lisää rahaa, niin herneiden omistajat huomaavat elvytyksen jälkeen herneidensä arvon alentuneen. Tässä massiivisessa elvytyksessä tapahtuu siis massiivinen (raha/talletus) omaisuuden uusjako jossa herneiden alkuperäisien omistajien herneisiin sitoutunut arvo liudentuu uusien herneiden omistajien eduksi. Eli kunhan tilanne tästä ratkeaa, niin seurauksena tulee olemaan inflaatiota globaalilla tasolla, joka johtaa taasen korkotason nousuun. Joka taas voi johtaa tilanteeseen jossa velka voi alkaa aiheuttamaan hankaluuksia kotitalouksille ja yrityksille. Toisaalta taas lopputuloksena voi olla maltillinen (tavoiteltu) inflaatio ja terve korkotaso, joka osaltaan auttaa inflaation kautta velkaongelman ratkaisussa. Tämä näin ajatuksen virtana.

Inderesin kommentti 

Moikka! Meille tulleista kysymyspatteristoista päätellen elvytys kiinnostaa ja hyvästä syystäkin. Olen pyrkinyt avaamaan elvytyksen vaikutuksia tuoreessa artikkelissa, josta löytyy vastaus joihinkin kysymyksiin. Pitkän aikavälin vaikutukset ovat vielä hämärän peitossa, koska olemme keskellä rahapoliittista kokeilua, jollaista ei ole vielä koskaan nähty, mutta riskin poistuminen uhkaa rapauttaa talousjärjestelmää ja entisestään heikentää talouskasvunäkymää.

Mitä velkakirjamarkkinan kestävyyteen tulee, niin absoluuttista kestävän velka/BKT-suhteen tai velkakirjakorkojen tasoa on hyvin vaikea määritellä (aiheesta on kirjoitettu mm. täällä). Esimerkiksi Japanissa velka/BKT-suhde on reilusti yli 200 %, mutta sitä ei nähdä merkittävänä ongelmana. Toisaalta Japanissa keskuspankki omisti viime vuoden lopussa 44 % koko velkakirjamarkkinasta, eli siellä riskin hinnoittelu on ollut ”vääristynyt” jo pitkään. Keskuspankkien elvytystoimet hämärtävät siis entisestään kestävän velka/BKT-suhteen arviointia. Kuten kysymyksessä on mainittu, tässäkin asiassa on kyse luottamuksesta, eli luottamuksesta valtioiden maksukykyyn ja viime kädessä keskuspankkijärjestelmään. Mikäli luottamus jälkimmäiseen alkaa murentua, ollaan sijoittajankin kannalta vakavien kysymysten äärellä, sillä keskuspankkien valtuudet ovat entisestään laajentuneet viime aikoina.

Kysymys rahan määrän kasvun vaikutuksesta inflaatioon on ajankohtainen. Rahan määrän kasvu ei yksin heijastu inflaation kiihtymisenä, vaan siihen vaikuttaa myös rahan kiertokulku (lasketaan nimellisen BKT:n ja rahan määrän suhteena eli kuinka monta kertaa esim. yhtä dollaria on käytetty ostamaan tavaroita/palveluita). Sitä voisi kutsua mittariksi ihmisten halusta käyttää rahaa. Kuten alla olevasta kuviosta on huomattavissa, USA:ssa kiertokulku on hidastunut reippaasti viime vuosikymmeninä ja tästä voisi hakea selitystä myös inflaatiotrendin hidastumiselle.

Ystävällisin terveisin, Marianne