Copyright © 2019. Inderes Oy. All rights reserved.

Vivun käyttö osakesijoittamisessa

Inderes Q&A 08.04.2020 11:28

Muutama kysymys vivun käytöstä osakesijoittamisessa: -Mitä erilaisia tapoja on tuottaa vipuvaikutus? Onko velkaraha ainoa vaihtoehto? -Onko olemassa tapaa, jolla on mahdollista mitata vivun aiheuttamaa lisääntynyttä riskiä? -Jos vipu toteutetaan velkarahalla mikä on mielestänne kohtuullinen lainapääoma suhteessa salkun kokoon niin, että tavallisen sijoittajan kannalta riski säilyy vielä kohtuullisella tasolla -Kuinka tavallista vivun käyttö on osakesijoittajien keskuudessa -Voitteko kommentoida keissiä "velkaista yhtiötä halvalla vs. laatuyhtiötä lainarahalla"

Inderesin kommentti 

Tuossapa olikin jo paljon kysymyksiä!

Vastailen parhaani mukaan, muta ei tässä aiheessa ole varsinaisia totuuksia, ja nämä ovat puhtaasti omia mielipiteitäni. Pakko sanoa heti alkuun, etten lähtökohtaisesti suosittele merkittävää velkavipua kenellekään. Velkavipu voi tuhota sinut negatiivisessa skenaariossa ja heittää sinut sijoittamisen pitkästä pelistä ulos. Lisäksi velkavivun käyttö voi aiheuttaa ylimääräistä stressiä, mikä heikentää sijoitustoimintaa paineen alla. Inderes ei myöskään ole sijoitusneuvoja, joten missään nimessä neuvoiksi näitä kommentteja ei pidä tulkita.

Alla olevan Warren Buffettin lainauksen lisäksi hän on muistaakseni lausunut joskus velkavivusta vähän napakamminkin, jotain tyyliin: hyvät sijoittajat eivät tarvitse velkavipua ja heikot sijoittajat se tuhoaa. Mutta tuota en löytänyt, joten tyydytään alla olevaan. 

Mitä erilaisia tapoja on tuottaa vipuvaikutus? Onko velkaraha ainoa vaihtoehto?

Vipuvaikutuksen saa myös käyttämällä vivutettuja sijoitusinstrumentteja. Johdannaisista löytyy näitä vaikka kuinka paljon, mutta en itse suosittelisi niitä ainakaan pitkäaikaiseen sijoittamiseen (monesti vivut toimivat vain päivänsisäisesti, aika-arvo on selvästi negatiivinen). Tähän löytyy kuitenkin paljon parempia asiantuntijoita Inderesin ulkopuolelta, me kun emme ole johdannaistalo.

Selkein tapa on käyttää velkarahaa. Tässäkin on kuitenkin eri asteita. Jotkut välittäjät antavat suoraan luottoa osakesalkkua vastaan, mutta silloin pitää olla hyvin tietoinen ehdoista mitä luottoon sisältyy. Potentiaalinen katastrofi olisi se esimerkiksi, että sijoittajan salkussa olevien osakkeiden lainoitusarvot (vakuusarvot) laskivat osakemarkkinoiden romahtaessa ja ne menisivät pakkomyyntiin juuri pohjalla. Varmasti olet kuullut ”margin call”-termistä, mikä tarkoittaa käytännössä, että tilille vaaditaan uusia vakuuksia (rahaa) tai sijoitukset lähtevät myyntiin. Tätä tilannetta itse välttäisin enemmän kuin koronaa.  

Eli jos nyt välttämättä haluaa velkavipua, pankkilaina on siihen todennäköisesti järkevin tapa. Paras olisi todennäköisesti pitkäaikainen bullet-laina alhaisella korolla. Lainan lyhentely sijoitusaikana voisi aiheuttaa myös hankaluuksia, jos lainaaja joutuu esimerkiksi myymään sijoituksia lyhennyksiä varten väärään aikaan. Lainan kokoluokan pitäisi mielestäni kuitenkin olla sellainen, että lainaaja voi maksaa sen takaisin, vaikka sijoitukset olisivat menneet täysin pieleen.

Onko olemassa tapaa, jolla on mahdollista mitata vivun aiheuttamaa lisääntynyttä riskiä?

Varmasti tähän pystyy tekemään kaikenlaisia hienoja laskelmia: Excel tottelee lukuja hyvin, joten voit rakentaa erilaisia skenaarioita ja tarkkailla, miten oma pääoma ja velka käyttäytyvät niissä. Huomaat samalla, miksi puhutaan juuri vivuttamisesta, varsinkin kun oikeaoppisissa riskiskenaarioissa oma pääoma sulaa merkittävästi.

Minusta oleellisempaa olisi kuitenkin henkilökohtaisen talouden stressianalyysi. Olen ehkä vanhanaikainen, mutta mielestäni lainat pitää pystyä maksamaan takaisin kaikissa tilanteissa maailmanloppua lukuun ottamatta (oletan, että velat kuittaantuisivat siinä).

 

Jos vipu toteutetaan velkarahalla, mikä on mielestänne kohtuullinen lainapääoma suhteessa salkun kokoon niin, että tavallisen sijoittajan kannalta riski säilyy vielä kohtuullisella tasolla?

Lainan kokoluokan pitäisi mielestäni olla sellainen, että sijoittaja sen voi maksaa takaisin, vaikka sijoitukset olisivat menneet täysin pieleen. Toisin sanoen tämä olisi hyvä suhtauttaa siihen, miten paljon pystyy realistisesti säästämään heikon jakson aikana, ei siihen, mitä kuvittelee rahan osakemarkkinoilla tuottavan. Silloin sijoittajalla pitäisi olla virhemarginaalia, koska riskiähän velalla sijoittamisessa riittää.

Velkasumma (tai osuus sijoituksista) riippuu kauheasti henkilökohtaisesta taloudesta. Kun ajatellaan asiaa yksityissijoittajan kannalta, niin esimerkiksi pankkia ei kiinnosta lainaajan osakesalkun kohtalo, vaan laina pitää maksaa takaisin joka tapauksessa. Mieluummin siis suhteuttaisin lainaa kokonaisvarallisuuteen, mihin kuuluu kaikki omaisuus ja (aiemmat) velat. Jos velkavipua himoavalla sijoittajalla on esimerkiksi velaton mutta arvokas asunto, hän on paljon edellä monia asuntovelkaisia sijoittajia. Jos asunnon arvo on sen sijaan pienempi kuin siihen liittyvä velka (toinen äärimmäisyys), sijoittajalla on jo (mahdollisesti todella suuri) velkavipu olemassa.

Kriittisintä on kuitenkin tulotasoon liittyvä turvallisuus ja tietysti nykyinen säästöaste. Sijoituksien negatiivisessa skenaariossa työttömyys nousisi merkittävästi, joten työpaikan säilyvyyttä on tärkeä ajatella etukäteen. Olisi todella ikävää huomata itse asiassa kompensoivansa menetetty tuloja myymällä osakkeita, jotka ovat romahtaneet ja joita vastaan on vielä velkaakin…

Kuinka tavallista vivun käyttö on osakesijoittajien keskuudessa?

Vaikea sanoa, en ole nähnyt asiasta mitään tuoreita tilastoja, enkä tähän hätään ehtinyt asiaa tutkia. Mutta kyllähän tuossa nousukaudella joidenkin mielestä oli ilmeisesti höpsöä olla vivuttamatta salkkua, joten ei se nyt mikään pienen vähemmistön asia ollut. Aika monelta opiskelijalta olen myös kuullut, että he ovat sijoittaneet opintolainojaan, mikä on omanlainen velkavipu sekin. Kuinka moni on sitten lopulta ottanut merkittävää lainavipua, siihen en osaa kommentoida.

Yleisesti ottaen velkaa kyllä käytetään osakemarkkinoilla paljon, mutta valtaosa siitä on todennäköisesti kuitenkin ammattimaisesti hoidetuissa sijoituksissa ja hieman monimutkaisemmissa sijoitusstrategioissa. Niitäkin toki räjähteli vasta kurssilaskussa, joten riskitön velkavipu ei ole kenellekään. Kun tapahtuu jotain täysin odottamatonta, kuten historiallisen voimakas kurssilasku, yleensä taustalla paukkuu sijoitusstrategioita. Meitä yksityissijoittajia Fed (tai EKP) ei vaan tule pelastamaan.

Voitteko kommentoida keissiä "velkaista yhtiötä halvalla vs. laatuyhtiötä lainarahalla?

Periaatteessa omistaisin todennäköisesti mieluummin erinomaista ja turvallista laatuyhtiötä maltillisella velkavivulla kuin heikkoa ja velkaista yhtiötä ilman velkaa. Mutta kun puhutaan velkavivusta, mielestäni oleellisempaa on korostaa jälleen riskipuolta ja jättää filosofiset pohdinnat vähemmälle.

Velkainen yhtiö voi mennä konkurssiin, mutta sen osakkeenomistajat eivät ole velvollisia maksamaan yhtiön lainoja takaisin. Osakkeenomistajan maksimitappio on siis 100 % sijoitetusta pääomasta. Laatuyhtiö on suhteellinen käsite eikä se määritelmällisesti estä konkurssia, jossa osakkeenomistajan tappio olisi 100 %. Aika moni on esimerkiksi Stockmannia vuosien varrella kutsunut laatuyhtiöksi, mutta saneeraukseen se on näillä näkymin matkalla ja osake on nyt laskenut 10 vuoden aikana yli 95 %. Tarkoituksena ei ole mollata Stockmannia, vaan alleviivata, että velkarahalla sijoittaja riskeeraa 100 % omista rahoista ja siihen päälle sen velan. Vaikka siis periaatteessa maksimitappio olisi edelleen 100 % sijoituksesta, pääomaa ajatellen sijoittaja olisi hävinnyt enemmän kuin 100 % ja tuho olisi silloin paljon suurempaa.

Vanha ”viisaus” on, että osakemarkkinoille ei pitäisi sijoittaa kuin rahoja, jotka voi hävitä. Velkaraha ei ole tässä mitenkään erilaista, eli sekin pitäisi olla valmis häviämään ja pystyä silti jatkamaan normaalia elämää. Jos velkaa on liikaa, tulee sijoittamisesta yhä stressaavampaa ja ainakin rumissa laskuissa vatsahapot voivat hyppiä kurkusta ylös. Näin ollen ei ole mitenkään itsestäänselvyys, että velkavipu edes parantaisi tuottoja. Kannattaa siis harkita muutamaan kertaan ennen kuin ottaa vipua käyttöön: onhan mahdollisuus oikeasti niin houkutteleva, että lisäriski kannattaa, ja selviänhän kaikissa skenaarioissa myös veloistani? Tuon mahdollisuuden ja riskien väärinarvioiminen esimerkiksi henkilökohtaisessa taloudessa voisi olla tuhoisaa.

Kaiken tämän saarnaamisen jälkeen: minulla ei ole mitään velkavipua vastaan ja olen itsekin sitä käyttänyt erikoistilanteissa. Itselläni on tällä hetkellä sovittu pankissa sijoituslaina, jonka suunnittelen nostavani, jos osakemarkkinoilla tulee todelliset hullut päivät. Korostan, ettei nykyinen taso mielestäni ole sellainen, että velkavipua kannattaisi mielestäni käyttää – osakkeiden riskikorjattu tuotto-odotus ei ole nyt minulle läheskään niin houkutteleva. Itse asiassa minulla on vieläkin paljon käteistä, mikä kertoo velkavivun käytön olevan vielä todella kaukainen optio. Tuo minun lainani on siis siltä varalta, että tässä nähdään vielä dramaattisia laskuja ja poikkeuksellisia ostomahdollisuuksia. Jos näin ei käy, raha ei mene koskaan markkinoille. Laina on kuitenkin sellainen, että pystyn maksamaan sen takaisin käytännössä kaikissa skenaarioissa mitä olen keksinyt. Ja osa niistä osa on todella synkkiä.

Hyviä sijoituksia,

Juha