Yhtiön riskitaso ja hajauttaminen
Kysymys
Inderesin analyyseissä on usein puhetta riskitasosta, ja sen muutoksilla on perusteltu korkeampaa/matalampaa arvostusta. Tarkoitetaanko tällä, että markkina hyväksyy matalamman tuoton odotusarvon, jos riskitaso on matala? Jos tarkoitetaan, niin olisiko ajatusleikkinä parempi ostaa kolmea korkean riskitason osaketta, kuin yhtä matalan riskitason osaketta?
Vastaus
Hei,
Lähtökohtaisesti kyllä, eli markkina hyväksyy matalamman tuotto-odotuksen matalamman riskin osakkeissa. Mitä pienempi riski, sitä pienempi tuotto sanovat yleensä alan kouluja käyneet ihmiset. Vastaava toimii myös toisin päin: mitä korkeampi riski, sitä korkeamman tuoton pitäisi saada vastineeksi riskinotolle.
Tottakai, on hyvä muistaa että a) riskin määritys on hyvin subjektiivista ja b) markkinan käsitys yhtiön riskisyydestä voi muuttua nopeastikin joissain tapauksissa. Viime kädessä menestyksekkäässä sijoittamisessa on kyse siitä, että sijoittaja näkee tänään osakkeessa sellaista, mitä muu markkina näkee vasta huomenna.
Riskit voivat realisoitua myös mitä yllättävimmällä tavalla. Muistan Nassim Talebin klassikosta Musta joutsen anekdootin, jossa eräs kasino oli varautunut kaikkiin mahdollisiin riskeihin huijareista varkaisiin. Kuitenkin kasinon kohtaloksi meinasi käydä katkeroitunut huoltomies, joka kasasi läjän räjähteitä kellariin. Hän jäi kiinni viime hetkellä. Kasinon riskienhallinassa ei oltu mietitty skenaariota, missä huoltomies räjäyttäisi itse kasinon rakennuksen... Toinen esimerkki: käsittääkseni pankkisektori nähtiin sijoittajien silmin erinomaisena rahakoneena ennen finanssikriisiä ja pankit takoivat muhkeita oman pääoman tuottoja. Pian ala olikin kriisin keskiössä ja luottamus pankkeihin ja pankkien välillä katosi lähes täysin, jolloin sijoittajat pakenivat pankkiosakkeista hinnasta välittämättä. Suurimmassa osassa maailmaa sektorin osakkeet ovat edelleen reippaasti alle finanssikriisiä edeltäneen tason kriisistä ja lukuisista kriisin jälkeisistä regulaatiomuutoksista johtuen.
Ajatuksia tuosta esittämästäsi ajatusleikistä.
Oikeassa elämässä sijoittajalle hedelmällisimpiä paikkoja iskeä on yhtiöt, joiden riskitaso on matalampi tai madaltumassa mutta samaan aikaan myös niiden arvostus on huokea, ts. tuotto-odotus on korkea. Luonnollisesti mitä tehokkaampi markkina, sitä vaikeampaa tällaisia tapauksia on löytää. Viime vuosina esimerkiksi Remedy ja Qt ovat nähneet riskitasonsa madaltuvan, kun niiden strategia on kehitttynyt odotusten mukaisesti ja samalla sijoittajat ovat lämmenneet niiden Helsingin pörssin kontekstissa oudoille bisnesmalleille. Täytyy myös muistaa, että jos joku sijoituskohde näyttää liian hyvältä ollakseen totta (matala riski ja todella korkea tuotto-odotus), niin se saattaakin paljastua joksikin muuksi.
Jos riski ja tuotot eivät kuljekaan käsi kädessä, vaan yllämainitsemiani tapauksia osuu tutkaan silloin tällöin, niin luonnollisesti kannattaisi preferoida tuollaisia väärin hinnoiteltuja kohteita salkussa. Joskus koko markkinan romahdus tuo laadukkaita ja matalariskisiä firmoja alelaariin, kuten viimeksi juuri kevään romahduksessa kävi.
Entä jos hajauttaisi moneen riskiseen kohteeseen yhden matalariskisen sijaan, kuten esitit? Riippuu pitkälti yhtiöiden riskitasosta ja minkälaisia todennäköisyyksiä annat niiden onnistumiselle. Radikaali esimerkki voisi olla esimerkiksi lääkekehitysyhtiöt, joista enemmistö epäonnistuu. Jos niistä kasaisi riskisalkun, hajautus saisi olla vähintään tyyliin sadassa eri yhtiössä (heitän tuon numeron päästäni mutta liiallinen hajautus tuskin on ongelma super hazardien sijoitusten kanssa). Muutama napakymppi kompensoisi menetykset suurimmassa osassa muita sijoituksia.
Koska yksityissijoittajien salkut ovat usein euromääräisesti pienempiä, alkaa kaupankäyntipalkkiot yms. kulut painamaan vaakakupissa: onko hajautus 100 eri riskiseen yhtiöön järkevää? Missä välissä ehdit nähdä perhettä, kavereita tai käydä kantapubissa sekä lukea japanilaisia novelleja, kun pitäisi tutkia nuo kaikki 100 eri firmaa läpi? Tässä mielessä olisi "helpompaa" rakentaa ainakin salkun runko matalariskisemmistä tai ainakin suht vakaista yhtiöistä, joita on kourallinen siellä. Pienempi osakesalkku ei myöskään kestä osumia paljoa, kunnes pääoma on tuhoutunut. Tässäkin mielessä ultrariskiset sijoitukset, vaikka niissä korkea-tuotto-odotus houkuttaakin, eivät välttämättä tavalliselle sijoittajille ole se ruusuisin tie onneen.
Terveisin,
Verneri