Glaston ja EU:n energiatehokkuusdirektiivi

Moro,

EU:n rakennuksia koskeva energiatehokkuusdirektiivi (energy performance of buildings directive, EPBD) on ollut voimassa jo vuodesta 2010 ja sitä on päivitetty moneen otteeseen. Vuoden 2010 version keskeisiä määräyksiä oli vaatimus kaikkien uusien julkisten rakennusten vähäpäästöisyydestä (nearly zero-energy buildings, NZEB) vuoden 2018 loppuun mennessä ja kaikkien uusien rakennusten NZEB-kelpoisuudesta vuoden 2020 loppuun mennessä. Merkittävä muutos tuli vuonna 2021, jolloin komissio muutti tavoitteeksi NZEB:n sijasta täysin päästöttömät rakennukset (zero-emission buildings, ZEB). Kaikkien uusien julkisten rakennusten tuli olla ZEB-kelpoisia vuoden 2027 alusta lähtien ja kaikkein uusien rakennusten vuoden 2030 alusta lähtien. Viimeisin eli nyt käsittelyssä oleva EPBD-ehdotus kiristi vaatimuksia edelleen ja lähtee siitä, että kaikkien uusien julkisten rakennusten tulisi olla päästöttömiä vuoden 2026 alusta lähtien ja kaikkien uusien rakennusten vuoden 2028 alusta lähtien. Erittäin haastava on direktiivin mukainen vaatimus koko EU:n olemassa olevan rakennuskannan saattamiseksi nollapäästöiseksi vuoteen 2050 mennessä. EPBD:n uusin versio etenee parlamenttikäsittelyn jälkeen Euroopan neuvostoon, jonka jälkeen määräykset joko implementoidaan kansalliseen lainsäädäntöön tai tulevat voimaan saman tien. Kuluvana vuonna tulee tapahtumaan paljon.

On selvää, että olemassa olevan rakennuskannan (EU:ssa 222 miljoonaa asuinrakennusta ja 12 miljoonaa julkista rakennusta) modernisointi nollapäästöiseksi on valtavan paljon isompi urakka kuin EPBD:n soveltaminen uudisrakennuksiin. McKinsey on analysoinut eri vaihtoehtoja koko rakennuskantaa koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi. Toisiaan täydentäviä urakoita olisivat 1) kaasu-/öljypolttimien laajamittainen korvaaminen maalämmöllä; 2) aurinkoenergian laajamittainen hyödyntäminen ja paneelien asentaminen rakennusten katoille sekä 3) rakennusten peruskorjaaminen ja tiivistäminen. McKinseyn laskelmissa olemassa olevan rakennuskannan päästöttömyystavoitteeseen olisi helpompi päästä painottamalla investoinneissa maalämpöä ja aurinkoenergiaa kuin rakennusten peruskorjauksia. Kuitenkin McKinseyn perusskenaariossakin peruskorjataan vuosittain 1,0 % koko EU:n rakennuskannasta kun keskiarvo tällä hetkellä on vain 0,2 %. Kasvu on siis huomattavaa. En ole nähnyt arvioita siitä, kuinka suuri osa peruskorjauksiin tarvittavasta koko rahamäärästä kuluisi ikkunalasien vaihtamiseen tavallisista laseista eristyslaseihin. Glass for Europe on kuitenkin arvioinut, että Euroopan rakennuskannan energiankulutusta ja CO2-päästöjä voitaisiin leikata -37 %:lla vuoteen 2050 mennessä jos vanhat ikkunat korvattaisiin eristyslaseilla. Tällä perusteella lasien vaihtaminen tulee peruskorjausten yhteydessä olemaan hyvin vallitseva käytäntö.

Vuosille 2021-2027 EU:ssa on korvamerkitty noin 2000 miljardin euron rahoitus rakennuskannan peruskorjauksiin. Mutta kuten sanottu, lasien vaihtoihin kuluva määrä on vielä avoin kysymys. On myös mahdollista, että osaavan henkilökunnan puute muodostuu pullonkaulaksi kasvavalla peruskorjausmarkkinalla. Meillä ei ole myöskään tietoa siitä, missä määrin Euroopan lasitehtailla on tarvetta investoida lisää eristyslasikapasiteettiin, jolloin Glaston olisi suora hyötyjä. Joka tapauksessa ko. peruskorjaustrendillä on Glastonille selvä positiivinen odotusarvo, mutta asian mallintaminen sisältäisi vielä hyvin epävarmoja parametrejä eikä siksi ole tässä vaiheessa osa ennusteitamme.

Terv. Eki