Hajauttamisen tuskaa

Ensiksikin kiitokset mainiosta konseptistanne, joka palvelee sijoittajaa hyvin. Sijoitukseni on hajautettu kahtaalle: Olen ostanut Nokiaa osakesalkkuni turvoksiin vuosi sitten, kun sillä käytiin kauppaa alle 4 eurolla. Toisena sijoituksena minulla on Vietnamin markkinoille sijoittava suomalainen rahasto, joka on pärjännyt erinomaisesti 20 vuotisen historiansa aikana. Olen varsin tyytyväinen molempiin sijoituksiini, molempien hankinnan ajoitus on myös onnistunut hyvin. Hajautus vain kahtaalle kuitenkin hieman hirvittää. Euromääräinen sijoitusten jakautuminen Vietnamiin ja Nokiaan on jotakuinkin tasan 50/50 suhteessa. Uskon Nokian päihittävän markkinoiden keskituoton vielä useiden vuosien ajan, vaikka ensimmäisestä vuodesta tulikin jo huima 30% arvon kasvu. Rahastossa on sisällä laajahko yrityshajautus (noin 90 yritystä). Kysymykseni kuuluu: Näettekö, että hajauttamalla jatkossa hankintoja markkinanotkahduksen myötä laskeneisiin/laskeviin yhtiöihin (esim. Sampo, Nokian Renkaat, Qt) voisi saavuttaa jotain etuja? Mitä ne edut konkreettisesti olisivat? Ongelma on myös se, että Nokiassa ja Vietnamissa on sen verran runsaasti pätäkkää, että säästämällä ja pikkuhiljaa muita yhtiöitä ostamalla tasapainoisen hajautuksen esim. 5 eri kohteeseen saavuttaisi aikaisintaan 10 vuodessa. Tämä tarkoittaisi, että nopeampaan hajautukseen päästäkseen Nokiaa pitäisi myydä, mistä tulisi veroseuraamuksia. Lisäksi Nokian myyminen tuntuu vastenmieliseltä kun markkina on lähivuosina ilmiselvästi piristämässä yrityksen tuottopuolta. Vietnamia koskee myös sama dilemma. Tulevat tuotot on vääjäämättä kasvamassa vuosien vieriessä. Herääkö ajatuksia järkevistä keinoista lähestyä nykyistä laajempaa hajautusta? Tai onko siihen edes perusteita?