Japanin opit matalien korkojen ympäristöön
Kysymys
Moi Inderesin väki! Olen ihmetellyt, miksi nykyistä nollakorkoympäristöä tarkasteltaessa ei ajankohtaisessa keskustelussa, mediassa ym ammenneta enemmän näkemyksiä Japanista, jossa nollakorkoympäristössä on käsittääkseni eletty jo huomattavasti pidempään kuin Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Mitä päätelmiä voidaan tehdä Japanin pörssin kehityskulusta Eurooppaa ajatellen? Miten osakkeet ovat menestyneet? Miten tietyt sektorit esim. pankit ovat pärjänneet Japanissa ja voimmeko päätellä tästä jotakin Euroopan pankkeja ajatellen? Tässä muutama mielessäni pyörinyt kysymys, mutta lähinnä kiinnostaisi kuulla teiltä näkemyksiä siitä, missä määrin Japani voi tarjota meille näkemyksiä olettaen, että nollakorkojen aika jatkuu samoin kuin Japanissa.
Vastaus
Moikka!
Kiitos erinomaisesta kysymyksestä! Olemme tosiaan saaneet merkkejä siitä, että euroalue olisi luisumassa Japanin tielle, eli nollakasvuun ja nollakorkoihin. Japanissa nollakorkoympäristössä on eletty jo pitkään, tarkemmin sanottuna 1990-luvulta lähtien. Terminä japanisaatio juontaa juurensa 1990-luvun alkuun. Tuolloin Japanissa nähtiin massiivinen luotto- ja arvopaperibuumi, joka johti lopulta kuplan puhkeamiseen. Nimellinen velka pysyi kuitenkin ennallaan, mikä puolestaan johti tasetaantumaksi kutsuttuun pitkittyneeseen jaksoon. Tasetaantuma on tilanne, jossa yritykset (myös kotitaloudet, rahoituslaitokset) laittavat rahansa velkojen maksuun investointien tai kulutuksen sijaan. Termiä on avattu hyvin tässä artikkelissa.
Japanin talouspoliittiset päätöksentekijät eivät havahtuneet heikentyneeseen näkymään kyllin nopeasti, ja se pahensi tilannetta. Esimerkiksi pankkien annettiin toimia vuosikausia ilman, että niiden piti ilmoittaa roskalainojensa todellisia määriä ja täten niitä ei myöskään pääomitettu. Japanilaispankit kärsivätkin erityisen paljon talouskriisissä vuosina 1997-1998. Osakekurssit ovat Japanissa yleisesti viime aikoina elpyneet, mutta kehitys on jäänyt selvästi jälkeen kolmen vuosikymmenen takaisista tasoista. Esimerkiksi vuodesta 1995 lähtien USA:n S&P 500-indeksi on noussut selvästi, kun Japanin Nikkei on edelleen lähellä 24 vuoden takaisia tasojaan siitäkin huolimatta, että ohjauskorko on ollut nollatasolla koko jakson ajan (ks. kuvio).
Lisäksi 1990-luvun menetetyllä vuosikymmenellä Japanin keskuspankilta kesti turhankin kauan ennen QE-ohjelmien aloittamista ja kaiken lisäksi talouspoliittisia elvytystoimia kyllä aloitettiin, mutta myös kiristyksiä tehtiin. Suuri kiristys oli kuluttajaveron nosto vuonna 1997 juuri ennen kriisiä. Tämä aloitti Japanissa vaarallisen deflaatiokierteen, joka vei hintojen lisäksi palkat mukanaan laskuun. Samaan aikaan velkaantuminen kiihtyi. Tässä matalan inflaation ja hitaan talouskasvun kierteessä ollaan edelleen.
Vuosikymmen sitten nähdyssä finanssikriisissä yritettiin ottaa opiksi Japanin virheistä: keskuspankit laskivat ohjauskorkoja nopeasti, ja etenkin USA:ssa elvytysohjelmat otettiin nopeasti käyttöön. Euroalueella tultiin perässä, ja EKP:ta on moitittu siitä, ettei se reagoinut heikentyneeseen tilanteeseen tuolloin tarpeeksi nopeasti, vaikka euroalue joutui vielä 2010-luvulla velkakriisin kurimukseen. Nyt ollaan tilanteessa, jolloin täällä eletään nollakorkojen aikakautta ja inflaatio on edelleen matalaa. Lisäksi ikääntyvä väestö heikentää tuottavuusnäkymää ja tätä kautta talouskasvuennusteita.
Koska maailmantalous elää täysin uutta aikaa nollakorkoympäristössä, on kuitenkin vaikea vielä sanoa, onko euroalue ”tuleva Japani”. Keskuspankeissakin ihmetellään nykyistä talousympäristöä. Tämä kertoo siitä, että on hyvin vaikea sanoa, jääkö nollakorkoympäristö pysyväksi tilaksi. Japanin tie on kuitenkin hyvä veikkaus. Keskustelimme Japanin tiestä myös huhtikuussa inderesPodissa.
Ystävällisin terveisin, Marianne