Infrarakentaja Kreate on tiettävästi ensimmäisenä toimijana Suomessa jalostanut työmaalla syntyneen purkubetonin samalla työmaalla Ei enää jätettä -asetuksen mukaiseksi betonimurskeeksi. Noin 14 000 tonnia Kirjalansalmen ja Hessundinsalmen vanhojen siltojen betonia jatkaa elämäänsä vain muutaman kilometrin päässä syntysijoiltaan, kun kierrätysmursketta hyödynnetään Kurkela–Kuusisto-hankkeen väylärakenteissa.
Suomen vaativimpiin infraprojekteihin kuuluvalla Mt 180 Kirjalansalmen ja Hessundinsalmen siltojen uusiminen -hankkeella Paraisilla on tuotettu EEJ- eli Ei enää jätettä -asetuksen mukaista työmaakohtaista betonimursketta ensimmäisten joukossa Suomessa.
– Tunnistimme uuden lainsäädännön tarjoaman mahdollisuuden ja lähdimme määrätietoisesti selvittämään, miten voimme hyödyntää sitä työmaaolosuhteissa. Uutta ei ole betonin murskaaminen, vaan se, että pystymme tuottamaan työmaalla EEJ-asetuksen vaatimukset täyttävää betonimursketta, kertoo Kreaten ympäristöpäällikkö Sami Häkkinen.
Kreate alkoi selvittää EEJ-asetuksen mahdollisuuksia vuonna 2023 Kirjalansalmen ja Hessundinsalmen hankkeella, jossa parannetaan ainoaa maantieyhteyttä Paraisille ja Turunmaan saaristoon. Hankkeelle haettiin ympäristölupa, rakennettiin EEJ-tuotannon edellyttämä laadunvarmistus ja käynnistettiin kierrätysbetonimurskeen tuotanto.
– Tässä osui monta tärkeää asiaa kohdalleen. Työmaa-alueelta löytyi sopiva paikka materiaalin käsittelylle ja välivarastoinnille sekä hankkeen aikataulu mahdollisti ympäristöluvan hakemisen. Lisäksi allianssimalli antoi mahdollisuuden kehittää uutta toimintatapaa yhdessä hankkeen tilaajan Väyläviraston kanssa ja viedä se onnistuneesti käytäntöön asti, Häkkinen kertaa.
Vanhan 287-metrisen Kirjalansalmen sillan purkaminen toteutettiin vaiheittain, ja materiaalit ohjattiin suoraan jatkokäsittelyyn. Purku-urakassa kehitettiin myös uusia ratkaisuja, kun esimerkiksi 32 metriin yltäneet pylonit saatiin poistettua ilman alun perin suunniteltuja räjäytyksiä siten, että pylonit vedettiin hallitusti nurin erityistä kaatomenetelmää hyödyntäen.
– Köysisiltoja rakennetaan Suomessa harvoin, mutta niiden purkamisesta on vielä vähemmän kokemusta. Kirjalansalmella ei ainoastaan purettu Suomen pisintä riippusiltaa, vaan samalla kertyi arvokasta kokemusta vaativien siltarakenteiden purkamisesta. Tällaisille opeille on tulevaisuudessa käyttöä viimeistään silloin, kun seuraava iso siltamme saavuttaa purkuiän, kertoo Väyläviraston silta-asiantuntija Antti Rytkönen.
Kirjalansalmen käsittelyalueella kierrätysbetonimursketta valmistetaan 0–90 millimetrin raekokoon, joka soveltuu väylärakenteiden alempiin rakennekerroksiin. Kahden Saaristotien sillan purkubetonista syntyy arviolta 14 000 tonnia kriteerit täyttävää betonimursketta.
– Jokaisesta murske-erästä tutkitaan muun muassa mahdollisten epäpuhtauksien pitoisuuksia. EEJ-tuotanto edellyttää dokumentoitua laadunvalvontaa ja ulkopuolista varmennusta. Vastineeksi materiaalin hyödyntäminen on huomattavasti suoraviivaisempaa. Vaatimukset täyttävää betonimursketta voidaan käyttää ketterämmin ja vähäisemmin reunaehdoin kuin jäteluokituksen piirissä olevaa betonimursketta, Häkkinen selittää.
Kirjalansalmen sillan ja viereisen Hessundinsalmen sillan purkubetonille avautui luonteva jatkoreitti Saaristotien seuraavassa kehitysvaiheessa, kun Kreate aloitti pääurakoitsijana Mt 180 Kurkela–Kuusisto -hankkeessa marraskuussa 2025. Suururakassa rakennetaan tai parannetaan yhdeksän siltaa sekä toteutetaan noin 3,5 kilometriä uutta maantietä.
Ensimmäinen noin 5 000 tonnin materiaalierä toimitettiin Kaarinassa sijaitsevalle työmaalle heinäkuun alussa, ja noin 9 000 tonnia siirrettiin hyötykäyttöön nyt syyskuun lopussa. Materiaalia käytetään muun muassa paalutuspedissä sekä Kaarinan läntisen ohitustien paalulaatan suojatäytöissä Vuolahdentien alueella, missä se korvaa neitseellistä kiviainesta.
– Kiertotalouden hyödyt näkyvät tässä hankkeessa erittäin konkreettisesti. Kun vanhojen siltojen betoni voidaan hyödyntää muutaman kilometrin päässä syntysijoiltaan osana uuden väylän rakenteita, vähennetään sekä uusien materiaalien tarvetta että niiden hankinnasta ja kuljetuksista aiheutuvia päästöjä. Kurkela–Kuusisto-hankkeessa saavutettava ilmastohyöty on arviolta noin 70 tonnia hiilidioksidiekvivalenttia, mikä vastaa suunnilleen 500 000 kilometrin ajoa bensiiniautolla, Häkkinen laskee.
Materiaalin hyödyntäminen hankkeiden välillä tukee myös tilaajana toimivan Väyläviraston tavoitteita materiaalitehokkuuden ja kiertotalouden edistämisessä infrarakentamisessa.
– Olen ollut mukana molemmissa Saaristotien hankkeissa, joten on ollut poikkeuksellista nähdä, miten yhden hankkeen lopputulokset muodostavat lähtökohdan seuraavalle. Kirjalansalmella materiaalitehokkuutta ja uusiomateriaalien hyödyntämistä on tarkasteltu osana BREEAM Infrastructure -arviointia ja samalla syntyy jatkumo, jossa materiaalien lisäksi myös hankkeissa kertynyt osaaminen ja parhaat käytännöt siirtyvät vaiheesta seuraavaan, toteaa projektipäällikkö Saramaria Cowell Väylävirastolta.
Kehitystyön ja hankkeelta saatujen kokemusten perusteella työmaaolosuhteissa tuotettu EEJ-betonimurske on toteuttamiskelpoinen ratkaisu myös vaativissa infrahankkeissa.
– Meillä on talon sisällä vahvaa kiertotalousosaamista, jonka avulla pystymme tunnistamaan materiaalien hyödyntämismahdollisuuksia jo hankkeiden alkuvaiheessa ja viemään ratkaisuja käytäntöön. Saaristotien hankkeet osoittavat, että oikeissa olosuhteissa työmaalla syntyville materiaaleille voidaan löytää uusia käyttökohteita ja pitää arvokkaat materiaalit kierrossa, kertoo Kreaten ympäristöpäällikkö Sami Häkkinen.
EEJ-betonimurskeen tuotanto ja hyödyntäminen toteutettiin tiiviissä yhteistyössä allianssikumppanina toimivan Väyläviraston, suunnittelijoiden ja viranomaisten kanssa. Hankkeen aikana luotiin toimintamalli, jonka avulla työmaalla syntyviä materiaaleja voidaan hyödyntää viranomaisvaatimukset täyttävällä tavalla myös tulevissa hankkeissa.
– Uuden toimintamallin kehittäminen ei olisi onnistunut ilman ratkaisukeskeisesti mukana olleita eri osapuolia. Perinteisesti sillan purkaminen on hankkeen viimeinen luku. Tässä tapauksessa siitä tuli osa uuden hankkeen ensimmäisiä lukuja, Häkkinen kiteyttää.