Hei,

Käyttämämme beta perustuu analyytikon kokonaisarvioon osakkeen herkkyydestä markkinaportfolion muutoksiin. Tämä siitä syystä, että sokeasti kaavoihin luottaminen ja niiden noudattaminen johtaa usein betoihin ja/tai diskonttokorkoihin, jotka ovat irrallisia markkinoiden hinnoittelemista arvostustasoista. Helppo tapa, jota sijoittajat voivat myös hyödyntää, on arvioida miten riskinen yksittäinen osake on suhteessa markkinaan. Beta 1 tarkoittaa, että osake on yhtä riskinen kuin markkina keskimäärin. Jos sijoittajan tulkinnan mielestä osake on keskimääräistä riskisempi (herkempi markkinaportfolion muutoksiin) niin beta on silloin yli 1. Jos taas riski on keskimääräistä matalampi, niin beta on alle 1.

"Perinteinen" beta katsoo historiaa peräpeiliin ja on siinä mielessä puutteellinen, ettei se katso eteenpäin. Tämän lisäksi se ei ota kantaa yrityskohtaisiin fundamenttiriskeihin. Yksittäiset yhtiökohtaiset betat voivat myös antaa huonon kuvan jonkun toimialan yhtiöstä, jos yhtiö on esim. vastikään listautunut tai heilunut muuten poikkeuksellisesta syystä viime aikoina. Tällöin sijoittaja voi myös ottaa verrokien betoista keskiarvon tai mediaanin.

Kolmas keino on nk. "leveroidun" betan laskeminen, jossa kohdeyhtiön beta lasketaan verrokkien mediaanista tai keskiarvosta ja "leveroidaan" kohdeyhtiön pääomarakenteella. Beta ja yleisestikin WACC (jonka laskemiseen betaa mm. käytetään) vaati kuitenkin sijoittajalta "pelisilmää". Kuten aiemmin mainittu, sokeasti kaavojen noudattaminen johtaa usein betoihin ja/tai diskonttokorkoihin, jotka ovat irrallisia markkinoiden hinnoittelemista arvostustasoista.