Suomen talouskasvu tulevaisuudessa

Kiitos kysymyksestä! On hyvä luotsata välillä pidemmänkin aikavälin talouskysymyksiä lyhyen aikajänteen sijaan. Suomen talous on käynyt viimeisen vuosikymmenen aikana rajun rakennemuutoksen, joka toki jatkuu edelleen. Mielestäni tulevien vuosikymmenien talousnäkymän kannalta on keskeistä, kuinka ketterästi yritykset pystyvät reagoimaan muuttuvaan talousympäristöön (teknologiset innovaatiot, panostukset tuotekehitykseen) ja miten rakennemuutos etenee. Tässä piilee myös yksi talouskasvun mahdollisuus: panostukset henkiseen pääomaan (koulutukseen), kiinteään pääomaan (investoinnit) ja uusiin teknologioihin ovat keskeisessä asemassa tulevaisuuden suhteen. Mielestäni tässä suhteessa on viime aikoina saatu rohkaisevia uutisia, mistä merkkinä on esimerkiksi peliyhtiöiden kaltaiset uudet toimialat teknologiateollisuudessa.

Suomen talouskasvu oli 1900-luvulla trendinomaisesti vauhdikasta, mutta näyttää pysähtyneen vuoden 2008 jälkeen johtuen kokonaistuottavuuden negatiivisesta kontribuutiosta (mikäli aihe kiinnostaa laajemmin, lisätietoa löytyy Kansantaloudellisen aikakauskirjan artikkelista). Kokonaistuottavuus on yksi pitkän aikavälin tärkeimmistä kasvun lähteistä, joten viime vuosien kehitys on jossain määrin huolestuttavaa. Yhtenä merkittävänä uhkana tulevaisuuden talouskehitykselle on väestön rakenteen muutos, joka tulee aiheuttamaan painetta muun muassa työvoiman löytymiselle ja julkisen talouden tasapainolle.

Kuten Tilastokeskuksen ennuste Suomen ikäpyramidille näyttää, vuonna 2025 Suomen väestörakenne painottuu yhä selvemmin yli 50-vuotiaisiin samalla, kun nuorten ikäluokkien osuus pienenee. Tämä on todellinen ongelma kansantaloudelle, jossa huoltosuhde (työssäkäyvien määrä suhteessa ei-työssäkäyviin) oli 1990-luvun laman jälkeen laskussa mutta kääntyi jälleen uuteen nousuun. Huoltosuhteesta heijastuu julkisen sektorin haasteet: suhteessa pienempi työllisten määrä vähentää verotuloja, ja toisaalta eläkeläisten kasvava määrä nostaa tarvetta tulonsiirtojen kasvulle, mikä rasittaa valtiontalouden menopuolta. Tyypillisesti huoltosuhdetta nostavat työttömyys (1990-luvun lama) ja kasvava eläköityminen, ja nyt jälkimmäinen alkaa näytellä yhä suurempaa roolia. Väestönrakenteen muutokset ovat sinänsä vaikeita, että niihin ei pysty kovin helposti vaikuttamaan ja muutokset (esim. syntyvyyden kasvattaminen) vievät aikaa. Tässä suhteessa oikotietä onneen ei ole.

T:Marianne