Hyvää päivää aamukatsauksen lukijat, Inderes TV:n katsojat ja Inderes-yhteisön jäsenet. Verneri, täällä taitaa olla vähän niin kuin sun päätöshaastattelu Inderesin työntekijänä. Ei varmastikaan viimeinen kerta, kun olet Inderes-TV:ssä kasvona. Sä siirryt uusiin haasteisiin, kyllä. Kerrotko vielä niille, jotka ei välttämättä ole kuullut uutisia? Mihin olet lähdössä?

Huh, vihdoin sain kertoa julkisesti tämän uutisen. Tiistaina julkaisin viimeisen vartin ja kirjoitin foorumille pitkän. Kiitostekstin sekä henkilökunnalle. Inderesille että tietysti meidän mahtaville yhteisön jäsenille ja foorumijäsenille. Eli hyppään siis salkunhoitajan töihin. Mä tulen hoitamaan semmoisen Aristoi Capital Management -nimisen varainhoitajafirman toimarin ja salkunhoitajan Antti Bergholmin kanssa uutta rahastoa nimeltään Arvon kasvattajat. Tämä rahasto keskittyy erityisesti sijoittamaan yhtiöihin, jotka kannattavasti ja järkevästi sijoittavat kassavirtansa joko kasvaakseen takaisin siihen liiketoimintaan tai sitten mahdollisesti esimerkiksi yritysostoihin. Se on käytännössä se pääfokus, mutta suht laveasti määritelty. Eli tuon allehan mahtuu sitten aika paljon vuorostaan yhtiöitä. Sijoittaminenhan on ollut minulla jo vuodesta 2009. Alkaen intohimoinen harrastus. Ja kun tämä projekti nousi esille ja sitten hiottiin yksityiskohtia, niin miten tämä sopii mulle kuin nenä päähän. Olen iloinen, että tämä on toteutunut jo tähän pisteeseen asti ja pääsee tekemään intohimosta ihan 100-prosenttisen työn.

Joo, onnittelut rohkeudesta hypätä uuteen seikkailuun ja uuteen mahdollisuuteen! Kuulostaa sijoitusfilosofialtaan myös sellaiselta, joka sopii. Sopii erinomaisesti Verneri Pulkkiselle. Miltä tuntuu? Mehän ollaan tiedetty tästä jo ennen kesää ja itsekin ehtinyt virittäytyä tähän. Nyt uutinen on ulkona. Miltä se on todellista? Miltä tuntuu?

Samaan aikaan on helpottunut olo mahassa, vähän jännittynyt olo, niin kuin tietysti pitääkin olla. Jännitys kertoo siitä, että asia merkitsee minulle, ja minä keskityn uusiin haasteisiin. Mutta samaan aikaan mulla on sellainen. Mieli on hyvin tyyni. Mulla on sellainen olo, että ratkaisu on joka tapauksessa oikea. Eihän sitä voi tietysti ikinä etukäteen luvata, miten suoriutuu salkunhoitajana tai miten se tulee menemään. Sen näkee sitten vasta käytännössä. Mutta se, että ratkaisu on oikea, kun seuraa omaa intohimoaan, niin siitä mulla on sellainen valtavan tyyni ja tavallaan levollinen olo, että tää on ehdottomasti askel oikeaan suuntaan. Ja nyt mä oon iloinen tästä.

Voin vihdoin puhua julkisesti, koska nämä rahoitusmaailman asiat, mitkä on sääntelyn alaisia, nämähän on paljon ankarampia tosiaan. Sisäisestihän tämä. Sä tiesit kesällä, ja firman sisäisesti? Mä kerroin, kun mä palasin lomilta. Ja silloinkin mä pystyin puhumaan aiheesta vain hyvin pintapuolisesti, että mä oon vaihtamassa työnantajaa. Ja nyt mä oon iloinen, että asiat on siinä pisteessä, että mä voin puhua niistä jo täysin julkisesti.

Joo, mutta hei, aika huikea matka tämä kymmenen vuotta. Sä olit meidän työntekijä numero 13, ja tuossa just kun kahviteltiin, niin mainitsin, että tämä oli tämän firman kehityskaaressa aivan käänteentekevä rekrytointi, koska sen jälkeen kun sä tulit taloon, lähti muodostumaan se, mistä Inderes nykypäivänä hyvin paljon tunnetaan. Eli se meidän yhteisö, mikä on tietyllä tapaa antanut tietyn sielun tälle yhtiölle. Sinä tulit tähän rooliin, jos mennään sinne kymmenen vuoden taakse. Sulle annettiin vapaat kädet ja vähän niin kuin lähdit vaan tekemään. Niin miten? Miten sä kuvailisit? Minkälaista oli lähteä siihen hommaan?

Se oli aika hurjaa aikaa. Mä oon superkiitollinen siitä, että annettiin ihan vapaat kädet ja luottamus, että ei mun tekemisiä ole vahdittu ihan hirveästi, vaan annettiin vaan mennä. Mutta se kertoo myös paljon tän firman kulttuurista, että ihmisille annetaan tosi paljon vapautta. Mutta sittenhän toki siinä pitää kantaa myös vastuu siinä samalla. Mutta itsellenihän tuommoinen sopii tosi hyvin. Mä tykkään suunnitella ja tehdä asiat itse ja kokeilla itse ja sitten kantaa sen vastuun vielä siitä perästä, että miten ne menee. Tosi jännittävää.

Alussahan Inderes oli, tämä ei ole hirveän kaukana totuudesta, tää vitsi, mitä joku on aina heittänyt, että siihen aikaan Inderesin nettisivuilla oli oliko se 15 kävijää, joista 13 oli omaa henkilökuntaa. No sitten toki oli ihan Inderesillä aamukatsaus, joka tavoitti Nordnetin kautta, mutta silloinkin jakeluhan tuli pitkälti Nordnetin kautta, että sitten saattoi tavoittaa vaikka kolmekymmentätuhatta lukijaa tai jotain sinnepäin, että kyllä yhtiölle pystyi sanomaan, että me tavoitetaan sijoittajia. Mutta ihan oma nettisivu oli käytännössä aivan tyhjä ja vailla trafiikkia. Mä aika nopeasti havainnoin, että tämä on strategisesti ja yleisesti aika haavoittuvainen asema, koska sitten vaikka Nordnetin kanssa on hyvä pata ja hyvät välit, niin olethan sä kuitenkin tavallaan vaan semmoinen. Vaikka on oma bisnes, niin ei nyt ihan alihankkija, mutta kuitenkin tavallaan täysin toisen jakelun armoilla. Sosiaalisessa mediassa algoritmit vaihtuvat jatkuvasti, ja sitten mitä jos joku muu lähtee rakentamaan omaa jakelua paljon voimakkaammin ja mukaan saa kaapattua kaikkien sijoittajien huomion ennen itseään? Eli sellainen kiireellisyyden tuntu nousi tosi nopeasti itselleni, että pitää nopeasti saada aikaan palvelu, joka houkuttaa ihmisiä riittävästi.

No toki siinähän mä tulin monella tapaa valmiiseen pöytään, että oli jo analyysia. Nyt en muista ihan suoraan kuinka monesta yhtiöstä, että oliko vaikka 45–60 yhtiöseurannassa silloin, mutta kuitenkin niitä oli jo aika paljon. Ja aamukatsaushan oli muodostunut julkaisuna jo ihan sellaiseksi omaksi instituutioksi. Eli noiden päälle oli tosi hyvä lähteä rakentamaan ja kasvattaa tiimin kanssa sitä sivuston trafiikkia. Siihen aikaan Facebook oli tosi tärkeä.

Se oli mahtavaa aikaa. Facebookin osalta mun mielestä algoritmit suosi meitä, jotka oltiin aktiivisia.

Jotka oltiin jo. Se oli mun mielestä yksi isoimpia onnistumisia silloin, että me hyödynnettiin vaikka Facebook Liveä, jota hirveän moni muu ei tehnyt. Mutta Zuckerberg halusi. Hänellähän vaihtuu aina parin vuoden välein. Mitä hän haluaa, että ihmiset tekisi? Nyt se on tekoälyjutut, mutta silloin se oli, että hän halusi että kaikki tekee Facebook Liveä, joten algoritmit palkitsi siitä. Ja sitten kun kukaan muu ei Suomessa tehnyt niin, Inderes sai ihan käytännössä vaan tekemällä näkyä. Videot nykykatsojan silmin näyttää varmaan ihan hirveiltä, mutta siihen aikaan se oli vallankumouksellista, että joku finanssialalla uskaltaa puhua osakkeista julkisesti. Se oli sitä aikaa. Se oli iso onnistuminen ja auttoi kasvattamaan Inderesin mainetta.

Mutta kyllä se kiireellisyyden tuntu. Sen mä muistan, että mulla oli ekat vuodet. Mulla oli aina tuloskauden jälkeen hirveät rytmihäiriöt. Mä en voinut urheilla kuukauteen, mä olin niin rikki jokaisen tuloskauden jälkeen. Se myös kertoo Inderesin mun mielestä kypsymisestä ja rakenteista ja että ollaan onnistuttu kasvattamaan tänne hyviä tiimejä ja ihmisiä. Nyt mulla ei ole niitä ollut juuri tässä viime vuosina, ja tuloskauden.

Ja tuloskaudetkin on tasapainoisia.

Se on ihan hyvä merkki, mutta mä vaan sanon sen siksi, että rytmihäiriöthän ei siis itsessään tietysti, mutta voi kuvata, että on ollut rasittunut selkeästi. Ja olihan mulla toki. Mä tein maisterivaihetta koulussa vielä samaan aikaan, että siinä oli tavallaan semmoinen perustuplarasitus töiden ohella. Mutta se kuvaa hyvin sitä, että oli. Mulla oli ainakin hirveä polte, että pitää nopeasti saada aikaiseksi. Ja kokeilla tosi paljon asioita, koska somessa ne asiat selviää kokeilemalla.

Kyllä joo, se tekemisen tempo oli tosi kova, mutta kyllä mulle on jäänyt mieleen myös se, että oli, ja siis on edelleen. Oli tosi hauskaa. Tehtiin hauskoja juttuja. Uskon, että se välittyi ja välittyy edelleenkin katsojille, että siellä on se intohimo siihen tekemiseen. Ja olihan se sen aikainen toimisto, mihin tulin. Se oli. Se oli tietyntyyppinen Big Brother -talo. Että sä et. Sä et koskaan tiennyt, että koska Pulkkinen tulee kameran kanssa sun olan takaa, ja sillä on livelähetys siinä pyörimässä ja alkaa haastattelemaan, että siinä oli. Siinä oli jotain.

Ja tosiaan nykyäänhän meillä on täällä hienot studiot ja näin, että silloin kännykkäkameralla heiluva kuva, huono ääni ja. Mutta se oli riittävää. Joo, siihen aikaan yleisö tykkäsi. Mä muistan, että me saatiin tosi paljon hyvää palautetta katsojilta ja sijoittajilta, ja sitten tällaiset erilaiset videotuotantofirmat alkoivat soittelemaan mulle, että on ihan karsean näköistä, mitä te teette. Ette tarvitse meiltä apua. Sit me oltiin, että ei, me tehdään.

Tää on tarkoitus.

Sun kanssa. Mentiin. Mentiin haastattelemaan pörssiyhtiöiden johtoa, ja siellä pankkiirit katsoi että mitä hittoa, kun me vedettiin tripodi esiin ja siitä kammettiin pystyyn ja alettiin haastattelemaan johtoa. Mutta se oli. Se oli. Se oli sitä aikaa. Se on uutta tekemisen meininkiä.

Nimenomaan. Mun mielestä siinä oli just se järki, että se on riittävää, ja iPhonet siihen aikaan. Ja toki muutkin puhelimet. Mutta me käytettiin iPhoneja. Pääsääntöisesti ne alkoivat olla riittävän hyviä, että niistä tuli riittävän tarkkaa kuvaa, että sen ei tarvinnutkaan olla. Ja iso kiitos sulle, ja mä muistin. Sinä puskit ihmisiä niihin livevideoihin osallistumaan. Se auttoi siinä omaa työtä paljon, että ihmiset lähti, ja mun mielestä oli itse hauska myöhemmin, kun enemmän on siirrytty, koska Facebook ei enää sit lopuksi tukenutkaan livevideoalgoritmeja ja YouTubessa taas toimii paremmin semmoinen vähän leikelllympi ja valmistellumpi videoformaatti. Ehkä niin. Sitten siirryttiin tämmöisiin nauhoitteisiin. Niin siinä oli itse asiassa monella kriisi. Tai tämä ei olekaan liveä, että mitä ihmettä? Se oli hauska.

Että piti ajautua siihen, sopeutua siihen. Sopeutua. Pelikenttä muuttuu ja se on ollut myös hieno. Hieno onnistuminen. Mutta siis hommahan lähti toimimaan, ja sitten alkoi tulla tosi paljon myös ulkoa ihailua siitä, että miten vaikuttavaa ja hienoa työtä sinä ja Inderes tekee tällä saralla. Isot yritykset on silleen, että mitä te teette? Mikä tuo teidän juttu on? Niin mitä sä sanoisit? Mikä mikä? Miten sä tiivistäisit? Mikä se yhteisönrakennuksen salaisuus on? Mikä silloin laitettiin käyntiin?

Yksinkertainen vastaus tuohon. No jos mä muistan hyvin noita kaikkia kyselyitä, kun hirveän hienoissa vaatteissa istuvat ihmiset istuu toisella puolella pöytää, että mikä se resepti on. Mutta yksinkertaisimmillaanhan se on sitä, että vaan alkaa tekemään. Monelle se on itse asiassa yllättävän vaikeata, koska monet ihmiset haluavat suunnitella ja sitten tulee aina epäonnistumisen pelko. Somessa on lopulta ihanaa se, että jos sä mokaat perinteisellä tavalla vaikka niin, että sun video on vain tylsä, niin eihän algoritmit näytä sitä kenellekään. Ei, kukaan ei näe sitä sun mokaa. Toki jos on valmiiksi esimerkiksi. Nyt jos Inderesillä joku mokaisi, sen näkisi vähän useampi ihminen. Mutta varsinkin silloinhan se mokailuriski oli aika pieni. Eli et sä sano jotain tosi tyhmää ja harkitsematonta, joka olisi lähtenyt väärällä tavalla viraaliksi, niin eihän siinä oikeasti ollut kuin sen kun vain kokeilee.

Mutta totta kai se, että voi vaan alkaa tekemään asioita, vaatii sen, että on substanssia, mistä puhua. Ja siinähän Inderesillä on ihan valtava vahvuus. Tämä on. Talo on täynnä intohimoisia osakeharrastajia ja asiantuntijoita, analyytikoita, yhteisötiimissä. Monet, kuten minä tai vaikka tänä päivänä Iikkakin tekee eri kansainvälisistä yhtiöistä videoita, että on sellaista paloa perehtyä yhtiöihin ja ilmiöihin. Sulla on asioita, mistä kertoa mielenkiintoisesti, ja ala vaan tehdä. Ja kun tekee, oppii, ja kun tekee, saa dataa netistä, mikä toimii, mikä ei. Ja edelleen hienontaa sitä. Se on oikeastaan se salaisuus. Monen asiantuntijaorganisaation olisi mun mielestä aika helppokin itse tehdä tämmöistä, jos vaan he alkaisivat kokeilemaan. Mutta toki mä myönnän, että siinä on monesti se, että asiantuntijat ehkä puhuu liian monimutkaisesti, mutta siinäkin oppii koko ajan kansankielistämään asioita, kun vaan tekee. Se on se mun yksinkertainen viesti tähän. Mutta totta kai pitää olla myös järkeviä asioita, mistä puhua, koska jos ei ole, niin sitten sä kilpailet. Se kilpailu semmoisessa vähän pinnallisemmissa asioissa, jos voi käyttää tällaista ilmaisua, on tosi kovaa tietysti, että tavallaan asiantuntija-asioissa, sijoitusjutut, niin kilpailu on ehkä jonkin verran vähäisempää, mutta pitää oikeasti osata, mistä puhua.

Kyllä, kyllä. Pysytään vielä nostalgian ja vähän startup-aikojen romantiikan parissa, vaikka se romantisointi ja nostalgia on bisneksessä kielletty. Mutta tässä kontekstissa sallittakoon se. Sinä olet tehnyt satoja yhtiöhaastatteluita, satoja, varmasti kymmeniä roasteja. Mikä on heitä haukuttu? Mikä on mieleenpainuvin roast? Mitä olet tehnyt?

No totta kai mulla on mielessä edelleen eka roast. Se oli Nixun silloisen toimitusjohtaja Petri Kairisen kanssa, ja Petri muistutti just LinkedInissä tuossa, että oli kuulemma aika kädenlämpöinen, mutta kuitenkin. Mutta se oli se ensimmäinen. Siitä se lähti sitten kehittymään.

Kyllähän noista jokaisesta on aina jonkinlainen muistikuva, vaikka kun on tavannut paljon eri toimitusjohtajia ja osa on niin älyttömän vakuuttunut niistä jutuista, ja itse miettii omassa pienessä päässään. Vaan eihän tässä ole mitään järkeä, mitä toi sanoo, ja näin, että niitä on hyvin erilaisia. Nyt on niitä tosiaan niin paljon, että kannattaako melkein katsoa ne kaikki. Toimarihaastiksista yleensä. Kyllähän noista persoonista toki joku. Sampo-konsernin Magnusson on jäänyt varmaan voimakkaimmin mieleen. Ei ehkä kaikista helpoin haastateltava. Samaan aikaan kunnioitan ihan valtavasti sitä ammattitaitoa ja fokusta, mikä hänessä oli, että hän oli ihminen. Mulla oli semmoinen olo aina, että hän ei tykännyt mistään muusta puhua kuin vahinkovakuuttamisesta. Kaikki muu oli turhaa. Mä tavallaan ihailin sitä lasertarkkaa fokusta. Mun mielestä ihan vika haastattelu hänen kanssaan. Tukholmassa oli jo vähän rennompi tunnelma, koska hän oli siirtymässä eläkkeelle, ja hän saattoi sanoa jotain muutakin kuin vahinkovakuuttamisesta. Mutta mä ihailin sitä tavallaan, että hän on jotenkin hyvin selkeä. Se, että kaikki asia mikä meni vahinkovakuuttamisen ulkopuolelle, oli mun mielestä hänen mielestään aika turhaa. Hänen tämä tuntui häneltä asioita, että ne jää hyvin lämpimästi mieleen. Jos nyt vaan voisin tietysti puhua jokaisesta.

Täytyy esiin kehua. Markus Rauramoa, Fortumin toimitusjohtajaa. Yksi lämpimimpiä persoonia, mitä oppinut tuntemaan tässä vuosien aikana. Se on mahtavaa. Miten ison yhtiön toimitusjohtaja, jolla on kiire, niin hänellä on aina aikaa käydä perhekuulumiset läpi. Me tiedetään, mitä meidän lemmikit on voineet vuosien varrella, ja hän juttelee flickin teknikoiden kanssa. Aina kysyy kuulumiset minusta. Kertoo myös hyvästä johtamisesta, että sä kohtelet kaikkia ihmisiä tosi hyvin. Markuksesta täytyy ehkä tällainen erikoismaininta, että jää nyt tosi lämmin kuva. Nämä on tietysti asioita, mitkä itse on ollut kameran ulkopuolella, että eihän me siinä haastattelussa tietysti kysytä miehen henkilökohtaisia kuulumisia, mutta kuitenkin. Mutta näin, tämmösiä muutamia nostoja.

Hyvä, hyvä nosto roasteista. Mun on pakko nostaa. Muistatko Tommi Tervaisen roastin? Joo, silloin meidän toimistolla siihen aikaan, kun meillä siis ei ollut mitään hienoja studioita. Jos piti kuvata videota, niin johonkin viritettiin joku setuppi ja se oli siinä. Sauli Vilénin työpisteen edessä, ja oli laitettu pari toimistotuolia siihen, missä istuitte, ja Sauli oli tilannut lounaan tuolta Hanko Sushista. Ja sitten mä katsoin sitä roastia. Ei vitsi, live pyörii. Siinä on se Hanko Sushin kassi tuossa Tommin jaloissa. Mä olin silleen, että ei, ton verran me voitais niinku miettiä tota setuppia, ettei jätetä tota. Mutta jälleen kerran sisältö oli hyvää. Tommi oli ihan mahtava.

Mahtavaa, mahtavaa.

Personoi toi tarina, ja Kotipizzan tarina oli huikea, mutta siinä oli kilpailija.

Kilpailijan susipussi.

Ja hyvä ruska.

Joo, ja mä jouduin ite laittamaan livet päälle alkuun. Jossain vaiheessa Erno tuli aina kun kerkesi muista töistään painamaan nappia liven päälle, mutta ei. Muistaakseni Technopoliksen roast Technopoliksen konttorilla. Yhtiö oli siis silloin listalla, niin mä taisin ite viritellä sitä liveä vielä Inderes.fi:hin, ja mä vaan sanoin hänelle jotain, että kerropa itsestäsi tässä nyt samalla, kun mä laitan Inderes.fi:hin tän liven päälle, että on lähdetty tommosista perusjutuista liikkeelle.

Kyllä, mutta edelleen olisi se, että lähdetään vaan tekemään, ja sitten tavallaan sitä kauttahan tässä nyt on hienot ja toimivat setupit ja näin poispäin. Onko sulla jotain? Onko sulla jotain paljastuksia matkan varrelta? Mitä haluat nyt kertoa? Nyt kun et voi enää saada potkuja esimerkiksi, niin nyt niitä tulee.

Tässä on vielä kaksi ja puoli päivää. Et kai sä, eeppisesti varmaan pystyis jotenkin vielä möhlimään. Mä oon kyllä kokeillut. Mä yritin itse asiassa miettiä tuota kysymystä pitkään. Olisiko jotain? Mä oon kokenut, että täällä on yleensä aika avoin keskustelukulttuuri. Saa sanoa. Ja sitten ei mun hallussa ollut ainakaan käsittääkseni sisäpiiritietoa tai semmoista, että jos menisi, eikä tälläkään hetkellä ole. Mitä mä voisin möläyttää. En tiedä vaikka meidän seuraavaa tulosta näin, niin en koe, että olisi semmoista, mistä varmaan saisi potkuja kuitenkaan. Täällä on ollut avoin keskustelukulttuuri, missä saa nostaa esiin niin epäkohtia kuin vahvuuksiakin. Ei mulla tule mieleen tohon ainakaan nyt tähän hätään.

No mites sitten? Meillä on foorumilla jo herännyt keskustelua. Tietysti nostalgiaa, haikeita tunnelmia ja. Ja sitten tämä, että isot saappaat täytettäväksi ja iso menetys Inderesille. Mitä? Miten vastaisit näihin?

Tuota voi mun mielestä lähestyä monella tapaa, ja on totta, että tavallaan minä, Verneri ja Inderes. Ollaan oltu tosi uniikki kombinaatio, ja aina ei ehkä kannata ajatella. Tai en ainakaan itse lähtisi asettamaan, jos mulle rekrytään suora seuraaja. Tai sitten jos vaikka rekryttäisiin ihan eri tehtävään henkilöä. En ole siis mukana näissä prosesseissa, niin en tiedä. Niin en halua, että hänelle ajateltaisiin, että toi on uusi Verneri. Että se on aika iso. Ehkä ennakko-oletus, että tavallaan tämä on ollut hyvin. Mä oon rakentanut tän roolin, ja mulle on annettu se onni ja vapaus rakentaa tämä hyvin itseni näköiseksi. Ja mä oon ottanut siitä kaiken ilon irti. Että jos te näette minut livenä, niin aika samantyylinen mä mielestäni olen kuin kameran edessä.

Että. Ja moni on sanonutkin, että ihan kuin oltais tavattu aiemmin, kun nähdään livenä, vaikka toinen olisi nähnyt vain kameran kautta. Niin. Tavallaan vähän niin kuin Oscar Wilde sanoo, että ole oma itsesi, koska muut on. Muut on jo varattuja, niin sama pätee tähän, että tuskin löytyy ihan identtistä Verneriä. Eikä välttis tarvitsekaan löytyä. Ja tavallaan monia tietysti on helppo myös ajatella, kun joku, joka on vaikka vastannut merkittävästä määrästä Inderesin videokatseluita, lähtee. Siinä on iso aukko täytettäväksi. Se on, se on ihan totta.

Ja siinä on totta kai yhtiöllä iso tehtävä kannustaa omaa henkilökuntaa kasvattamaan henkilöbrändejä ja löytää uusia tekijöitä ja kasvattaa niitä entisestään talon sisällä. Ja onneksi semmoisia myös jo löytyy, mutta sehän on myös samalla tilaisuus miettiä tosi monta asiaa uusiksi. Että mun mielestä ainakin itse suhtaudun vähän myös nöyrästi siihen omaan tekemiseen, että todennäköisesti jossain mun päässä hiipii jo dinosaurusajattelu, esimerkiksi. Lyhytvideo somessa. Mulla on ollut muutama hitti vuosien varrella, mutta en mä niissä ole ollut mun mielestä niin hirveän hyvä, että YouTubessa mä oon taas ollut. Vaikka mun mielestä työntekijänä ihan kohtuullisen hyvä, niin voi löytyä joku uusi kyky, joka voi olla vaikka TikTokissa ja IG:ssä tosi hyvä. Tai voi olla vielä parempi kirjoittaja tai voi löytää jonkun oman formaatin ja tehdä sitä tosi hyvin. Ja sitten puolen vuoden päästä tässä voi käydä, että ihmiset toteaa, että olipa muuten hyvä, että se Verneri lähti, koska kun toi lähti tuolta, niin tuli tilaa toiselle. Sehän voi kääntyä myös noinkin, ja me ei voida mun mielestä tietää sitä hirveän hyvin etukäteen. Toki Suomessa tiedetään suunnilleen ne, jotka puhuu sijoittamisesta omilla kasvoillaan, mutta sitä ei ikinä tiedä, mitä tuolta nuorista riveistä tai vanhemmasta kaartista voi nousta.

Näin mä sanoisin, että ei niitä. Ehkä ne kengät voi jäädä siihen sikseen jossain. Vernerin vartissahan on vähän se, että mä tein sen pitkälti ihan täysin itse. Aika hyvin harvoin konsultoin ketään. Joskus sparrailin Mariannen tai joidenkin analyytikoiden kanssa. Ja sen Vernerin vartin korvaaminen ehkä vähän tavallaan, että se henkilöityy niin vahvasti muhun, että nimihän jää tietysti Inderesille, jolle kuuluu kaikki materiaalit, mutta mikäänhän ei periaatteessa estäisi mua jatkamasta, vaikka Kasper heitti just tätä ennen, että rupea tekemään Vernerin kvarttia tai jotain. Tavallaan se henkilöityy niin vahvasti muhun, että se tavallaan vaan siirtyy mukana. En mä lähtisi sitä suoraan korvaamaan, ellei sitten löydy tietysti joku, joka pystyisi tekemään identtisesti aika samaan, mutta sen näkee. Mutta sitä ei ikinä tiedä.

Niin, mä ajattelen, että Verneri lähtee saappaidensa kanssa täältä ja toivottavasti tulee.

Ei saa edes.

Samppanjaa. Sitten tulee uusia ihmisiä ja uusia saappaita, pieniä ja isoja, ja ihmisiä, jotka kasvavat täällä. Mä uskon, että tämä yhtiö on läpi historian ja edelleen ollut hyvä siinä, että me ollaan hyviä rekrytoimaan lahjakkuuksia, mutta myös ennen kaikkea luomaan sellaiset puitteet, että ne lahjakkuudet pääsevät täällä kasvamaan.

Täällä on kaikki edellytykset siihen. Pitää olla. Kyllä ihmisellä pitää olla itsepäisyyttä, ja sen voin sanoa, jos joku miettii. Tänne pitää osata sanoa ei, koska jos sanoo kaikkeen kyllä, niin sitten sut revitään jokaiseen projektiin. Pitää osata sanoa ei monelle asialle, mutta toki myös kyllä niille oikeille jutuille.

Pieni mainos: ura.inderes.fi. Sieltä voi käydä katsomassa meidän työpaikkoja. Vai onko se careers.inderes.com? No mutta kuitenkin, löydätte sen meidän urasivut sieltä inderes.fi:n alakohdasta. Mutta Vernerin vartti, kvartti, sun somesisällöt. Varmaan iso kysymys monella on, että no pääseekö jatkossa jostain ja jotain kautta nauttimaan vielä Vernerin hyvistä sijoitussisällöistä?

Pääsee. Idea mulla kyllä olisi jatkaa aktiivisena. Semmoinen puhe meillä on tähän asti ollut myös Aristoilla, että Aristoi on tähän asti ollut tosi matalan profiilin sijoittaja. Niin uusi rahasto on tarkoituskin olla paljon kansanomaisempi, eli siitä tulee varmasti viestittyä. Olen aktiivinen X:ssä esimerkiksi. Mä aion pysyä myös aktiivisena Inderesin foorumilla, missä on paljon hyvää keskustelua. Mun mielestä se on oikea aarreaitta ja siellä on aina kiva sparrailla ihmisten kanssa. Mahdollisesti voisi pystyttää jotain videokanavaa Aristoille, tai katsotaan yksityiskohdat sitten videoiden suhteen. Oon sanonut varovammin, koska ei ole lyöty mitään lukkoon, ja pitää tietysti katsoa, miten tämä arki lähtee rullaamaan.

Tietysti rahastonhoidossa mun mielestä tärkeimmät asiat on se, että mä en a) häviä ihmisten rahoja ja b) ne pitäisi saada sijoitettua tuottavasti. Niin nämä on ne tärkeimmät asiat sille uudelle sidosryhmälle, ja sitten miettii sen kaiken ohella, mitä ajatuksia syntyy videoihin. Mutta niin kuin oon nähnyt, kiitos kaikille, vaikka jotkut on kommentoineet. Vernerin varttiin noita kiitoskommentteja, että selkeästi kaipuuta on, ja mä näen sen tilastoista, ja ihmiset on tulleet. Paljon. Vaikka kadulla juttelemaan, että on tykännyt, niin ehdottomasti olisi mukava jatkaa myös tuollaisten videoiden tekemistä. Ei niin tiukalla syklillä, koska jos tekisi vaikka kerran viikossa, niin sitten jotta sen vartin voi tehdä hyvin, siihen menee oikeasti paljon aikaa, eli siihen pitää panostaa. Nyt kuitenkin se salkunhoitaminen on se tärkein, mutta ehkä vähän väljemmin. Varmasti tulossa, mutta tiedotan niistä sitten lisää, kun tulee yksityiskohtia.

Jäädään. Jäädään odottamaan. Nyt saat mainostaa myös tulevaa työnantajaasi. Jos. Jos joku on kiinnostunut peesaamaan Vernerin sijoitusstrategiaa ja seuraamaan sinua sijoittajana, niin miten se on mahdollista?

Tosiaan uusi rahasto on käynnistymässä, ja tarkoitus on ensi kuussa käytännössä käynnistää. Toki tällainen kaikki markkinointi on hyvin luvanvaraista, eli pitää laittaa tähän huolelliset disclaimerit. Mutta varmaan aina näkee kadulla tästä lähtien, että mä kävelen sellaisen disclaimer-takin alla, koska kaiken mitä mä sanon, voi tulkita jossain määrin markkinoinniksi, mutta siitä tulee sitten lisää tietoa, että rahastohan on tosiaan, sitä ollaan just, se on saanut markkinointiluvan, eli mä saan siitä totta kai puhua, mutta sen nettisivut on just tällä hetkellä. Me puhutaan niin, vielä raakileet, eli ihan lähiaikoina tulee kyllä lisää tietoa, mutta jos haluaa peesata, niin sehän on tietysti hyvin kätevä tapa siihen tulla mukaan.

No, jäädään odottamaan tarkempia tietoja. Onko jotain viimeisiä terveisiä, mitä haluat lähettää Inderes TV:n katsojille?

Haluan käyttää tämänkin tilaisuuden kiittääkseni. Vartissa jo kiitin tosi paljon, nimenomaan vartin katsojia, mutta laajasti kaikkia meidän yhteisön jäseniä. Ja kaikki, jotka olette katsoneet mun haastatteluita vuosien aikana ja tulleet juttelemaan kadulla tai netissä tai missä vaan ja antaneet palautetta, haluan kiittää. Tämä on ollut tosi mahtavat 10 vuotta, ja vähän niin kuin kiitos kuuluu Inderesille, että ilman Inderesiä en olisi nyt tässä pisteessä. Henkilökunnalle ja sulle ja koko Inderesille kiitos.

Mutta samahan tietysti meidän koko yhteisölle, että kaikki interaktiot ja keskustelu meidän fiksujen sijoittajien kanssa, niin ne on kehittäneet myös mua, että mä aina monesti mietin mun materiaaleissa, että mitä mä voin opettaa muille, mutta mä oon oppinut myös ihan valtavasti ihmisiltä takaisinpäin, mitä he heittää vuorostaan jostain omista havainnoistaan ja pohdinnoistaan ja yhtiökohtaisista havainnoistaan. Tää on ollut ihan mahtava oppimismatka. Ja tietysti oppiminenhan on elinikäinen juttu. Toivon, että tämä sama oppiminen ja kanssakäyminen jatkuu myös tulevaisuudessa. Sitten mulla on tietysti tämä vakkari, että lukekaa analyysia, tehkää hyviä osakepoimintoja ja tehkää myös oikeasti niitä hyviä osakemyyntejä, jos myyntipaikkoja ilmenee.

Kyllä, ehkä. Oikeastaan tuohon liittyen, mitä sanoit, niin pakko sanoa, että kyllä sunkin kanssa. Miten monta kertaa ollaan istuttu tässä kameran edessä juttelemassa milloin Reveniosta, milloin GT:stä, milloin mistäkin sijoitusaiheesta, niin kyllä mäkin oon sun kautta ja sun kanssa yhdessä tekemällä oppinut ihan valtavasti esiintymisestä. Ja. Mä luulen, että kaikki meidän analyytikot jakavat tavallaan saman kokemuksen, että olet työntänyt ihmisiä hyvällä tavalla epämukavuusalueelle ja auttanut heitä kasvamaan ja kehittymään esiintyjinä. Ja teillähän on sinulla vielä toka vikana työpäivänä esiintymiskoulutusta. Vedät täällä meidän porukalle.

Koulutus Frans Suhosen kanssa vedetään, joo.

Sekin. Sekin jatkuu. Mutta kiitokset vielä omastakin puolesta tästä huikeasta kymmenen vuoden matkasta. Mitä tehty yhdessä, ja kaikkea hyvää uusiin haasteisiin. Varmasti vielä nähdään ja kuullaan, ja saadaan Verneri vieraaksi kasvoiksi Inderes TV:seen, niin ei muuta kuin lukekaa analyysia, tehkää hyviä osakepoimintoja.