Lentosektorin kannattavuus on paineessa 2017, mutta polarisaatio on voimakasta

Lentosektorin taloudellinen historia on erittäin poikkeuksellinen suhteessa moniin toimi-aloihin, sillä vuosina 1994-2014 sektorin yhtiöiden sijoitetun pääoman tuotto (ROIC-%) jäi IATA:n mukaan pääomakustannusten (WACC) alapuolelle. Pääoman kustannus mittaa oman pääomanehtoisten sijoittajien ja velkasijoittajien riskit huomioivaa minimituottovaatimusta, jolle sijoitetun pääoman tuoton pitäisi teorian mukaan laskea kilpailun kiristyessä toimialan elinkaaren kypsyessä. Kroonisesti pääomankustannukset alittava sijoitetun pääoman tuotto on ollut kuitenkin varsin harvinainen ilmiö eri toimialoilla. Käytännössä pääomakustannuksen alittava sijoitetun pääoman tuotto tarkoittaa sitä, että sektorina lentoteollisuus ei ole pystynyt luomaan taloudellista lisäarvoa sijoittajille.

Vuosina 2015-2016 lentosektorin sijoitetun pääoman tuotto nousi pääomankustannusten yläpuolelle, kun kysynnän piristyminen, polttoaineen hinnan lasku, yhtiöiden tehostustoimet sekä pääomankustannusten (korkotason) maltillinen lasku tukivat lentoyhtiöitä. IATA:n ennusteen mukaan sektori pystyy luomaan taloudellista lisäarvoa myös vuonna 2017, mutta kokonaisuutena sektorin yhtiöiden nettovoitto jää IATA:n mukaan viime vuotta pienemmäksi tänä vuonna. Taustalla on etenkin kustannustason nousu (sis. polttoaine), sillä IATA on arvioinut lentoliikenteen kysynnän kasvun pysyneen noin 5 %:ssa olevan trendikasvun tasolla ja myös yksikkötuotot näyttävät IATA:n mukaan helpottamisen merkkejä hyvän kysynnän ja kustannustason nousun takia tänä vuonna. Huomioitavaa on, että IATA on tehnyt 2017 ennusteensa joulukuussa, joten viime aikaisen öljyn hinnan laskun ja pirteänä jatkuneen kysynnän (lentosektorin Q1-raportit pääosin odotuksia parempia) takia sektorin kuluvan vuoden näkymät voivat olla hieman vuoden vaihdetta positiivisemmalla tasolla.

Huomattavaa kuitenkin on, että maantieteellisesti elpyminen ei ole ainakaan vielä erityisen laaja-alaista vaan se keskittyy lähinnä pohjois-amerikkalaisiin ja jossain määrin eurooppalaisiin yhtiöihin. Käytännössä pohjois-amerikkalaisten lentoyhtiöiden kannattavuus oli ylivertainen suhteessa muiden maanosien lentoyhtiöihin, minkä taustalla on arviomme mukaan etenkin suuren kotimarkkinan tiivis rakenne (USA:n markkina on konsolidoitunut valtaosin neljälle pelurille 2000-luvulla) ja finanssikriisin jälkeisten yrityssaneerausten myötä tervehtynyt kustannustaso. Muissa maanosissa IATA ennustaa lentoyhtiöiden vuoden 2017 kannattavuuden jäävän vuoden 2010 tasoa alemmaksi. Huomioitavaa on myös, että aggressiivisesti viime vuosina kasvaneiden ja myös Finnairin kanssa kilpailevien Lähi-Idän maiden yhtiöiden kannattavuus painuu IATA:n ennusteiden mukaan lähes kannattavuusrajalle liikevoittotasolla tänä vuonna.

Polarisaatio sektorin yhtiöiden historiallisten kehitysten ja näkymien osalta on kuitenkin voimakasta kaikilla mantereilla. Historiallisesti sektoria heikommasta kehityksestä huolimatta arvioimme, että Finnairin lähivuosien näkymät ovat sektoria paremmat ja odotamme yhtiön yltävän selvään tuloskasvuun lähivuosina koko sektorin jossain määrin mollivoittoisista kannattavuusnäkymistä huolimatta. Mielestämme Finnairilla on kasvun, uusien A350-koneiden ja verrattain konservatiivisen suojauspolitiikkansa (polttoaineen hinnan nousu näkyy viiveellä tuloksessa) ansiosta edellytyksiä laskea lähivuosina yksikkökustannuksiaan todennäköisen toimialatrendin vastaisesti. Tämä mahdollistaa näkemyksemme mukaan tuloskasvun, vaikka nopeasti kasvava kapasiteetti ja kireä kilpailu pitävät todennäköisesti myös yksikkötuotot paineessa.