Digitalisaatio kasvattaa tuottavuutta, mutta vain harvoilla Pelle Pelottomilla

Vaikka digitalisaatio on ollut kasvussa viime vuosikymmeninä, tuottavuuskasvu ei kuitenkaan ole lähtenyt EU:ssa laukalle. Digitalisaatiosta kuitenkin odotetaan seuraavien vuosikymmenten lähdettä ainakin tuottavuushypylle, ellei sitten loikalle. Ihmelääkkeeksi kaikille siitä ei kuitenkaan ole.

Luin äskettäin mielenkiintoisen artikkelin, jossa avattiin tuoreen tuottavuustutkimuksen tuloksia. Niiden mukaan tuottavuuskehityksen hedelmät poimivat vain harvat yritykset. Intuitiivisesti voisi ajatella, että ne, joilla on pisin matka tuottavuuskehityksen eturintamaan, olisivat selvimpiä hyötyjiä, koska tuottavuutta voitaisiin petrata pienilläkin panostuksilla. Näin ei kuitenkaan ole, sillä peräti 70 % ”hidastelijayrityksistä” ei juuri hyödy digitalisaatiosta. Sen sijaan digitalisaation tuomat tuottavuushyödyt valuvat sille 30 %:n osalle, jolla on jo valmiiksi korkea tuottavuus ja joka on tehnyt investointeja teknologiaan. Mielenkiintoista on myös se, että digitalisaation hyödyt eivät ole tästä näkökulmasta merkittävän suuria tuottavuuden eturintamalla, mutta siellä olevien yritysten joukossa innovaatiot leviävät nopeasti yritysten välillä.

Kaikki eivät voi olla Pelle Pelottomia

Olen aikaisemmin makrokatsauksissa maininnut, että tosielämän Pelle Pelottomat, eli uusien teknologioiden luojat, ovat pitkän aikavälin talouskasvun tärkein lähde. Tuoreet tutkimustulokset kuitenkin viittaavat siihen, että ken Pelottoman mietintämyssyn on löytänyt, se mietintämyssyä myös käyttäköön, jolloin tuottavuuskasvu voi todella parantua. Toisaalta tutkimus viittaa siihen, että tuottavuuden vallihaudat tuppaavat kasvamaan, mikäli kehityksestä hyötyvät eniten ne yritykset, jotka ovat jo valmiiksi innovatiivisia.

Suomen osalta uhkakuva on, että tuottavuuskasvun parhaimmat vuosikymmenet ovat takana. Tuottavuuskehitys on ollut viime vuosikymmeninä hidastumaan päin, ja erityisen suurta hidastumista tuottavuudessa on nähty viimeisen 10 vuoden aikana (ks. kuvio alla). Tuottavuuden kasvun hidastumiselle on monta syytä: suurten innovaatioiden poissaolo (sähköä ei ole keksitty uudelleen), talouden palveluvaltaistuminen ja nollakorkoympäristö (matalan tuottavuuden zombie-firmojen synty). Suomen osalta on vielä syytä nostaa heikon kasvun vuosien syyksi yleisesti matala korkean tuottavuuden yritysten määrä suhteessa heikon tuottavuuden yrityksiin sekä talouden rakennemuutos, jonka vauhdittajana oli Nokian rooli Suomen talouden veturina.

Myös taantumat ovat hieman yllättäenkin olleet tuottavuuden kasvun taustalla. Esimerkiksi 1990-luvun lama näkyi Tilastokeskuksen mukaan työn tuottavuuden kasvuna, kun tehtyjen työtuntien määrä supistui enemmän kuin talouden arvonlisäys. Samoin tapahtui koronavuonna 2020: tuolloin työn tuottavuus kasvoi 1,8 %, sillä arvonlisäyksen volyymi laski 2,0 % ja tehdyt työtunnit 3,9 %. Seuraavana vuonna 2021 työn tuottavuuden kasvu jälleen hidastui kasvoi 0,5 %:iin. Arvonlisäyksen volyymi kasvoi kuitenkin 3,9 % ja tehtyjen työtuntien määrä hitaammin, 3,4 %. Tämä kertoo myös siitä, että tuottavuusmittarit eivät ota huomioon suhdannekehitystä ja antavat hieman yksioikoisen kuvan taloudesta.

Laajemmin tuottavuutta on väännetty rautalangasta huhtikuussa 2021 julkaistussa makrokommentissa. Artikkeli sisältää myös pitkän aikavälin tuottavuusennusteita Suomelle.

Lähde: Tilastokeskus