Blogisarjassa pohditaan pörssielämän menoa yrityksen näkökulmasta

Mitkä ovat listayhtiöelämän vaikeimpia puolia? Tuloksen ohjeistaminen markkinoille menee itsellä helposti kärkisijoille. Aihe on tarkkaan säädeltyä ja vastuu valtava, mutta samaan aikaan yhtä yleispätevää mallia tai ohjetta ei ole olemassa. Virheiden hinta voi olla kova.

Työskennellessäni 12 vuotta osakeanalyytikkona olin vahvasti sitä mieltä, että listayritysten tulisi ohjeistaa tilikauden taloudellista kehitystään mieluiten haarukalla liikevaihdolle ja tulokselle. Tämä on yksiselitteisin ja selkein tapa hallita lyhyen tähtäimen markkinaodotuksia ja lisätä läpinäkyvyyttä sijoittajille. Ja tietysti se on analyytikolle mieluisa.

Siirtyminen pöydän toiselle puolelle listayhtiön toimitusjohtajan rooliin on kuitenkin tuonut uutta perspektiiviä. Mahdollisimman tarkka ohjeistaminen palvelee kyllä sijoittajia, mutta onko se liiketoiminnan pitkän ajan johtamisen ja fokuksen kannalta toimivin konsepti? Olisiko vain parempi antaa todella väljä ohjeistus tai ei ohjeistusta lainkaan, kuten esimerkiksi Gofore on Suomessa tehnyt? Ymmärrän hyvin yhtiöitä, jotka ovat valinneet toisen ääripään. Kerron esimerkin, joka sai minut pohtimaan asiaa.

Vuoteen 2025 lähdettäessä Inderes antoi seuraavan ohjeistuksen: liikevaihto kasvaa edellisvuodesta ja oikaistu EBITA-% paranee edellisvuoden 11,6 %:sta. Syksyllä loppuvuoden projektimyynnin tilauskirjoja tarkastellessa alkoi näyttää siltä, ettei kannattavuusrajan yli meneminen ole enää todennäköistä, jollei kustannuksissa ja kasvupanostuksissa vedetä väliaikaisesti käsijarrua. Potkitaan kaikki potkittavissa olevat kulut tammikuulle. Sekään ei mikään vaikea operaatio olisi: kymppitonni sieltä ja täältä, ja olemme turvallisesti yli 11,6 %:n. Tämän operaation hinta olisi toki se, että alkaisimme operatiivisesti tehdä päinvastaisia asioita, kuin mitä juuri julkaistussa strategiassa sanoimme tekevämme. Tällaiseen häntä heiluttaa koiraa -skenaarioon ajautuminen on mielestäni se, mitä listayhtiöiden pitäisi välttää.

Hetken mietin millaista olisi olla listaamaton yhtiö. Kuittaisin talousjohtajan kanssa hallitukselle marginaalisen muutoksen tilikauden jatkuvassa ennusteessa eikä tarvitsisi tällä päätäni vaivata. Mutta itse olimme itsemme tähän nurkkaan maalanneet alkuvuonna asetetulla ohjeistuksella, on täysin turha syyttää pörssiä tai ketään ulkopuolista. Säännöt ovat täysin selkeitä ja alkuvuonna annetun ohjeistuksen muotoilu oli oma valintamme. Ja jos näkymä heikkenee, sijoittajilla on oikeus siitä kuulla. Laitoimme syksyllä tulosvaroituksen ulos ja pidimme operatiivisesti loppuvuoden suunnitelmat ennallaan. Tilikauden lopputulema oli seuraava: 4 % liikevaihdon kasvu ja 11,4 % oikaistu EBITA-%. Kannattavuus siis jäi 0,2 %-yksikköä alle alkuperäisen rajapyykin, eli noin 50 tuhatta euroa.

Tulosvaroituksen, pienenkin sellaisen, aiheuttama luottamuskolhu on kuitenkin todellinen. Silläkin on potentiaalisesti kova hintalappu yritykselle, jos sijoittajien sentimentti on jo valmiiksi hapan. Kaikki muistavat tulosvaroituksen, harvaa oikeastaan kiinnostaa kuinka pienestä se jäi kiinni.

Jokaisen listayhtiön pitää löytää omalle yhtiölle sopiva ohjeistusmalli, huomioiden oman liiketoimintamallin ennustettavuus ja yhtiön kehitysvaihe. Ohjeistuksen voi jättää myös antamatta, mutta velvollisuutta antaa tulosvaroitus ei silläkään pääse pakoon. Varoitus on annettava, jos markkinaodotukset näyttävät olevan väärällä tasolla.

Viestinnän haasteena on myös se, että sijoittajien katseita pitäisi saada ohjattua myös pidemmälle kuin meneillään oleva tilikausi. Kurinalaisuus lyhyen aikavälin tekemisessä on ehdottoman kriittistä, mutta yhden tilikauden ylikorostaminen sisäisesti ja ulkoisesti johtaa helposti lyhytjänteisyyden rappiokierteeseen. Uskottava pitkän aikavälin strategian viestintä sijoittajille esimerkiksi säännöllisten pääomamarkkinapäivien kautta korostuu, mutta on tiedostettava, että markkinoilla lyhyen tähtäimen pettymykset usein vievät pohjaa juuri siltä pitkän aikavälin strategian uskottavuudelta. Kierre toimii myös toiseen suuntaan, ja kun yhtiöllä on markkinoiden luottamus, sijoittajat sietävät kvartaalitason pettymyksiä paremmin.

Vuoteen 2026 Inderes lähdettäessä antoi ohjeistuksen suhteellisen lavealla 3 %-yksikön kannattavuushaarukalla. Lavea haarukka on tuntunut toimivammalta, mutta käymme varmasti jatkossakin joka vuosi intensiivisen keskustelun aiheesta hallituksen kanssa. Uskon, että jokaisen listayhtiön pitää muutama iteraatio tehdä löytääkseen itselle sopivan mallin, joka palvelee parhaiten sekä sijoittajien tarpeita että liiketoiminnan johtamista. Molempien intressit ovat lopulta kuitenkin täysin yhtenevät.