EU:n velkasääntöjen jäädytystä jatkettiin, EKP pitää pelastusrenkaansa tallessa

Viime viikolla Bloomberg julkaisi uutisen, joka ei varmaankaan tullut tässä maailmantilanteessa kenellekään yllätyksenä: EU pidentää velkasääntöjensä jäädytystä ensi vuoden loppuun (uutinen täällä). Kasvu- ja vakaussopimuksen velkasäännöt, jotka määrittelivät ylärajat julkisen velan ja bkt:n suhteelle ja julkiselle alijäämälle (velka/bkt-suhde max 60 % ja julkinen alijäämä 3 % bkt:sta), heitettiin romukoppaan koronapandemian ollessa pahimmillaan, ja nyt Ukrainan sota antaa uuden syyn sääntöjen jäädyttämiselle. Itse asiassa näitä sääntöjä ollaan jo muutenkin heittämässä romukoppaan, ja EU-maiden luonnosta uusista budjettisäännöistä odotetaan vielä tämän vuoden puolella. Selvää on, että velkasääntöihin halutaan joustoa, mutta hämärän peitossa on vielä, minkälaista ja kuinka paljon.

Missä budjettikuri?

Budjettikuri on EU:ssa falskannut pahasti viime vuosina, mutta suhtautuminen velkaankin on muuttunut. Osin siksi, että velkamarkkinan riskiä on siirretty enenevissä määrin keskuspankkien taseisiin ja onpa alettu puhua jo ikuisuuslainoistakin keskuspankkiostojen yhteydessä. Olen käsitellyt ikuisuuslainojen ideaa laajasti täällä. Keskuspankkien pakkoavioliitto julkisen sektorin kanssa on osaltaan mahdollistanut velkasääntöjen löysäämisen. Kun markkinalla on ollut suuri ostaja, jolle velkakirjat kelpaavat, ei velkarajoitteita ole tarvinnut juurikaan miettiä.

Nyt tilanne on muuttumassa, sillä EKP puuhailee ensimmäisiä koronnostoja puheiden mukaan heinäkuussa ja sitä ennen velkakirjojen osto-ohjelmaa ollaan ajamassa alas, eli netto-ostot loppuvat. Keskuspankki pitää kuitenkin pelastusrenkaansa ainakin tallessa, sillä Olli Rehn mainitsi viime viikolla Kauppalehden haastattelussa, että uutta osto-ohjelmaa voidaan harkita, jos markkinaturbulenssia ilmenee ja korkoerot levenevät. Tässä mielessä EU-maiden selusta on pakkoavioliiton kautta turvattu, vaikka velkasääntöjä nykyisestä löysättäisiinkin. Tärkeä kysymys onkin mielestäni siinä, kuinka säännöistä saataisiin uskottavia ja kuinka ne aidosti edesauttaisivat vaikeita rakenneuudistuksia, jotta keskuspankin ei tulevaisuudessa tarvitsisi aina rientää jäsenmaita auttamaan.