Inflaatiokärpänen kelluu itsepintaisesti USA:n taloussopassa

Inflaatio tyypillisesti on linkittynyt talouskasvuun, ja kun talous toimii täystyöllisyydessä, myös hintapaineet kasvavat. Tammikuun kuluttajahintaindeksi vahvistaa tämän. Inflaatio kiihtyi 3,0 %:iin vuodentakaisesta ja pohjahintojen nousu 3,3 %:iin.

Erityisen huolestuttavaa Federal Reserven kannalta on se, että hyödykkeiden pohjahinnat (ilman ruokaa ja energiaa), jotka ovat pitkään olleet matalan inflaation salainen ainesosa, nousevat kiihtyvällä vauhdilla (tammikuussa 0,5 % kk-tasolla). Inflaatioluvut vahvistavat näkemystä siitä, ettei korkoja välttämättä leikata lainkaan vuonna 2025 ja on hyvin mahdollista, että markkinat alkavat jossain vaiheessa hinnoitella koronnostoja vuonna 2026. Välittömiä koronnostoja ei kuitenkaan ole näköpiirissä, sillä taloudessa on myös paljon epävarmuustekijöitä, ja ennen kaikkea keskuspankkiireilla tuskin on tällä hetkellä matkata viimeistä mailia kohti inflaatiotavoitetta talouskasvun kustannuksella.

Vaikka jotkut saattavat kiistellä kuluttajahintaindeksiraportin yksityiskohdista ja ehdottaa, että kertaluonteiset tekijät ja epäsuotuisat kausivaihtelut aiheuttivat tammikuun nousun, on nähtävän metsä puilta, varsinkin kun talousympäristö on edelleen hintapaineita ruokkiva. Tämän havainnollistamiseksi TS Lombardin keräämä diffuusioindeksi osoittaa, että yli 50 %:lla kuluttajahintaindeksin ali-indekseistä 3 kuukauden prosentuaalinen muutos on suurempi kuin 12 kuukauden prosentuaalinen muutos. Tämä tarkoittaa, että inflaatio on leviämässä laajemmalle taloudessa.

Vahvan tammikuun jälkeen helmi- ja maaliskuun kuluttajahintaindeksitiedoissa saattaa näkyä muutosta alaspäin, mikä on kuukausittaisten tietojen luonnollista vaihtelua. Kuitenkin taustalla olevat voimat, kuten työllisyys ja palkat, ovat edelleen korkeamman hintatrendin taustalla. Fed siis pysyy odottavalla kannalla.