Markkinakirje XII – Tekoälyn viikate heiluu
“You’re terminated” – Sarah Connor, The Terminator (1984)
Alkuvuodesta tekoälyyn liittyvä tarinointi on ottanut aivan uusia kierroksia. Tekoäly-yhtiö Anthropicin julkaisemat uudet työkalut ovat aiheuttaneet paniikinomaista ”get me out” -tyylistä liikehdintää ainakin ohjelmistoyhtiöihin sijoittaneiden keskuudessa. Perusajatus on, että tekoälytyökalut ja -agentit paranevat nyt niin nopeasti ja niistä saadaan niin paljon hyötyä irti, että ne mahdollistavat merkittävän kilpailuetujen kiinnikuromisen. Uudet yhtiöt pystyvät juoksemaan kiinni olemassa olevia ohjelmistoyhtiöitä aivan käsittämättömän nopeasti, sillä kehityssykli on nopeutunut merkittävästi.
Ruotsalainen äänialustayhtiö Spotify mainitsi omassa osavuosikatsauksessaan, että nykyisin heidän ohjelmistokehittäjänsä eivät kirjoita enää yhtäkään riviä koodia itse, vaan tekoäly tekee kaiken heidän puolestaan. Ohjelmistokehittäjien työnkuva on siis muuttunut kertaheitolla. Sen sijaan, että tehtäisiin itse perusjyystämistä eli hakattaisiin koodia loputtomiin, kone tekee sen puolestasi. Sinun tehtäväksesi jää varmistaa, että tekoäly tekee sitä, mitä haluat sen tekevän.
Ohjelmistoalalla vaikutukset näkyvät tällä hetkellä kaikkein selkeimmin, mutta mitä tämä tarkoittaa sijoittajan näkökulmasta?
Pörssisijoittajalle ohjelmistoyhtiöiden kurssilaskun logiikka on melko selkeä. Ohjelmistoyhtiöt ja erityisesti SaaS-yhtiöt hinnoiteltiin pitkään olettaen niiden kasvun ja ennustettavuuden olevan vahvoja pitkälle tulevaisuuteen. Siksi niistä oltiin valmiita maksamaan suhteellisen korkeita kertoimia. Tekoäly luo uhan näille pitkän aikavälin oletuksille, sillä teknologia kehittyy niin nopeasti, että se voi syödä osan näiden yhtiöiden kilpailueduista ja liiketoiminnasta. Tulevaisuuden kassavirtojen epävarmuus kasvaa, ja tätä kautta myös arvostuskertoimet tulevat lähemmäs maata. Simple as that.
Kuva 1: Bessemer Cloud Index arvostus (Lähde: Bessemer Venture Partners)

“This ain’t my first time at the rodeo.” – Joan Crawford, Mommie Dearest (1981)
Tämä ei tietenkään ole ensimmäinen kerta, kun ohjelmistoyhtiöille käy näin. Näitä paniikkeja on nähty ennenkin. Teknologiayhtiöt ovat aina herkkiä pienimmillekin epävarmuuksille teknologiariskin toteutumisesta. Ne ovat myös alttiita kuplaantumiselle.
Tällaisia periodeja on nähty muun muassa IT-kuplan aikaan 2000-luvun alussa, IT-budjettien leikkausten yhteydessä finanssikriisissä 2008, liiketoimintamallipaniikissa pilvivallankumouksen yhteydessä vuosina 2014–2016, kauppasodan aiheuttamassa kasvuyhtiöiden laskussa vuonna 2018 sekä COVIDin jälkeisessä inflaatioaallossa ja sitä seuranneissa koronnostoissa vuosina 2022–2023.
Haluaisin nostaa tässä yhteydessä esiin vuosina 2014–2016 tapahtuneen niin sanotun AWS-paniikin. Tuolloin pelättiin, että pilvipalvelumalli tappaa kaikki lokaalisti asennettavat softalisenssit (ns. on-premise). Niinhän siinä tavallaan kävikin, mutta markkina ei paniikissaan ottanut huomioon, että AWS ei ole ainoa toimija, joka pystyy rakentamaan tällaisen pilvipalvelukonseptin.
Microsoftin P/E-luku oli tuolloin noin 10x. Jälkikäteen katsottuna tämä kuulostaa lähes absurdilta, mutta se heijasti sen hetken pelkoa uudesta disruptiivisesta teknologiasta ja sen vaikutuksista.
Logiikka oli seuraava:
- Amazonin AWS tulee sinun sektorillesi
- Marginaalit menevät nollaan
- Kaikki kuolee
Ja sitten se oli myös tätä:
- Vanha malli: 100 dollarin lisenssi etukäteen.
- Uusi malli: 20 dollarin tilaus vuodessa.
- Liikevaihto tippuu 80 %, ja kaikki kuolee.
Todellisuushan meni sitten jotakuinkin näin:

Eli markkina panikoi silloin turhaan. Siinä hetkessä se ei tosin ollut ilmiselvää.
Ohjelmistoyhtiöiden logiikkaa
Mitä osaa ohjelmistoista tekoäly siis disruptoi?
Ohjelmistoja voi kuvata kolmella eri tasolla: Kernel, Shell ja Utility.
- Kernel on koko ohjelmiston ydinlogiikka. Sen sisällä sijaitsevat tietokannat, kirjanpito, laskentamoottorit sekä rajapinnat.
- Shell on ohjelmiston käyttöliittymä ja niin sanottu workflow-kerros. Se sisältää käyttöliittymän, painikkeet ja prosessit – käytännössä sen, miten ihminen käyttää järjestelmää ja vuorovaikuttaa yllä mainitun Kernelin kanssa.
- Utility tarkoittaa hyödyllistä toiminnallisuutta, jonka tehtävä on toteuttaa yksittäinen tehtävä ohjelmiston sisällä, kuten Excel-makro tai PDF-konversio.
Tekoälyn myötä kaikki kolme ovat paineessa, mutta eri tavoin ja eri laajuudella.
Utility on ensimmäinen dominopalikka, joka kaatuu.
Ennen rakensit Exceliin makron automatisoinnin toivossa tai lisäsit ohjelmistoon yksittäisen toiminnallisuuden nappimuodossa, joka teki yhden asian. Nykyään – ja tulevaisuudessa – kirjoitat “promptin”, eli kerrot tekoälylle, mitä haluat sen tekevän.
Et enää tarvitse “konvertoi PDF” -nappia tai muita spesifisesti ohjelmistoon rakennettuja hyötytoimintoja. Kyvykkyys ei synny pidemmän kehitysprosessin kautta, vaan se syntyy hetkessä tarpeeseen. Tämä kerros murtuu käytännössä lähes kokonaan.
Shell on toinen dominopalikka, joka kaatuu.
Käyttöliittymä ei ole enää paikka, vaan siitä tulee keskustelu. Ennen liikuit ohjelmistossa, klikkailit useita näkymiä ja toit lopputuloksen Exceliin. Nyt voit pyytää: “Näytä kuukausittainen käyttökate ja poikkeamat” – tai mitä tahansa, mitä omista järjestelmistäsi tarvitset.
Shell on rakennettu vanhalle interaktiomallille, eikä se ole erityisen puolustettava. Usein se on myös yksinkertaisesti huono.
Koko Shellin logiikka menee uusiksi. Keskustelet tekoälyn kanssa, tekoäly ehdottaa toimenpiteitä hyväksyttäväksi ja navigoi sen jälkeen järjestelmissä tuottaen lopputuloksen suoraan sinulle.
Tämä on kriittinen muutos, koska Shell on monessa ohjelmistoyhtiössä ollut todellinen kilpailuetu. Se on omistanut käyttäjäsuhteen ja workflow’n. Kun tämä kerros siirtyy tekoälylle, myös käyttäjäsuhde alkaa siirtyä pois ohjelmistosta. Samalla ohjelmistojen lukitusvaikutus heikkenee.
Viimeinen dominopalikka ja samalla viimeinen linnake on Kernel.
Monen sijoittajan perusajatus on ollut, että Kernel on turvassa, koska sen ytimessä on usein data. Ajatus on, että yhtiöt, jotka omistavat tärkeitä ja laajoja datasettejä, ovat vaikeammin disruptoitavissa. Kernel on kestävämpi, mutta se ei ole immuuni muutokselle.
Käyttäjän ei tarvitse enää käyttää esimerkiksi SAP:ia suoraan, vaan tekoälykerros hoitaa tämänkin elementin. Tietokantoja omistavat yhtiöt ja niiden ohjelmistot voivat näin ollen jäädä pelkäksi taustainfrastruktuuriksi. Tämä ei ole katastrofi, mutta se on vallansiirto. Kernel säilyy, mutta se menettää osan kontrollista.
Oletetaan, että käytät työssäsi mitä tahansa CRM-järjestelmää (Customer Relationship Management). Yhtiösi logiikka toimii tällä hetkellä suunnilleen näin:
- Logiikka CRM-järjestelmässä
- Prosessiaskeleet ja workflow CRM-järjestelmässä
- Ei tekoälykerrosta
Olet käytännössä CRM-järjestelmän “vanki”, sillä sen käyttö määrittelee pitkälti kaiken, mitä sillä teet.
Oletetaan sitten, että yhtiösi ottaa tekoälyä laajemmin käyttöön. Logiikka muuttuu:
- CRM-järjestelmä sisältää edelleen kaiken datan
- Prosessiaskeleet, workflow ja päätökset toteutetaan tekoälyn avulla
Et ole enää CRM-järjestelmän vanki. CRM:stä tulee helpommin vaihdettava, koska se ei enää omista käyttöliittymää eikä työnkulkuja.
Tekoäly ei tee legacy-järjestelmistä tarpeettomia, mutta se tekee niistä alisteisia. Ohjelmistojen lukitusvaikutukset heikkenevät ajan myötä, kun tekoäly kiertää ne niin sanotusti yläkautta.
Tekoälytransitio
Tämänhetkinen tekoälyn luoma paniikki ohjelmistoyhtiöissä on monelta osin perusteltua. Epävarmuus tulevaisuudesta on kasvanut. Iteraationopeus on poikkeuksellinen, ja tekoälyteknologialla on syvempi ja laajempi vaikutus kuin aikanaan pilveen siirtymisellä.
Silti kyse on ennen kaikkea sopeutumiskysymyksestä, ei automaattisesta epäonnistumisesta. Sen sijaan, että tekoäly korvaisi ohjelmistot, se muodostaa uuden kerroksen niiden päälle. Kriittinen tarkennus on kuitenkin se, että kyse ei ole pelkästä lisäkerroksesta, vaan ohjauskerroksesta.
Perinteisesti ohjelmistojen arvo on perustunut työnkulkujen organisointiin. CRM:t, ERP:t ja muut yritysohjelmistot ovat määritelleet, miten työtä tehdään, ja tämä on luonut vahvan lukitusvaikutuksen. Tekoäly muuttaa tämän asetelman: työnkulut eivät enää ole kovakoodattuja yksittäiseen järjestelmään, vaan ne voivat syntyä ja mukautua dynaamisesti tekoälykerroksessa.
Kuva 2: Tekoälyn luoma muutos ohjelmistojen logiikkaan (Lähde: Proprius Partners)

Kilpailuedut syntyvät edelleen datasta, jakelusta ja kriittisten prosessien hallinnasta, mutta prosessien hallinta ei enää tarkoita niiden omistamista yksittäisessä ohjelmistossa. Arvo syntyy siellä, missä data yhdistyy, analyysi tehdään ja päätökset ohjataan. Yhä useammin tämä tapahtuu tekoälykerroksessa.
PC-aikakausi synnytti Microsoftin, internet Googlen ja pilvi SaaS-yhtiöt. Tekoäly synnyttää todennäköisesti uuden sukupolven yrityksiä, jotka rakentuvat tekoälypohjaisen ohjauskerroksen ympärille. Teknologian historiassa alustan muutos harvoin tuhoaa ohjelmistoja, vaan useammin ne kehittyvät. Tällä kertaa muutos ei kuitenkaan koske vain infrastruktuuria – se koskee sitä, kuka kontrolloi käyttöä.
Tekoäly ei siis ainoastaan tehosta ohjelmistoja. Se määrittelee uudelleen, missä niiden arvo syntyy.
Where do we go from here?
Tämä on se kohta, johon kukaan ei osaa vastata – ei käytännössä kukaan.
Mielestäni hyvä analogia löytyy tunnetun yhdysvaltalaisen venture capital -yhtiö Sequoian lähestymisestä tekoälysijoittamiseen. Sequoia rikkoi vuosikausia vanhan sääntönsä siitä, ettei se sijoita rahaston kohdeyhtiöiden kilpailijoihin, sijoittamalla sekä OpenAI:hin että Anthropiciin. Kommentit tähän olivat luokkaa: ”kukaan ei tiedä, miten tässä käy”. Sequoian logiikka lienee ollut se, että veikataan hevoskisassa kaikkia hevosia, koska voittaja kattaa ylivoimaisesti kaikkien muiden tappiot.
Voimme tehdä enemmän tai vähemmän älykkäitä arvioita siitä, mitä tulee tapahtumaan. Alla ovat omat niin sanotut villit veikkaukseni:
- Perinteiset toimialat voivat olla merkittäviä hyötyjiä tekoälyn tuomista tehokkuushyödyistä.
Tämä on looginen jatko Kernel/Shell/Utility-ajattelulle. Perinteisillä toimialoilla – kuten teollisuudessa, rahoituksessa, logistiikassa, terveydenhuollossa ja rakentamisessa – on valtavat määrät dataa, mutta Shell on historiallisesti ollut heikko tai olematon.
Tekoäly ei uhkaa näitä toimialoja samalla tavalla kuin SaaS-yhtiöitä, vaan päinvastoin: se antaa niille vihdoin pääsyn omaan dataansa käyttökelpoisessa muodossa. Ohjelmistoyhtiö menettää Shell-kerroksen arvoa, mutta teollisuusyhtiö ei ole sitä koskaan omistanut – ja voi nyt saada omistuksen siitä ensimmäistä kertaa.
Monelle perinteiselle yhtiölle suurin riski ei ole tekoäly, vaan kyvyttömyys implementoida sitä organisaatioon.
- Välitön vaikutus työllisyyteen ja työllistymiseen on negatiivinen.
Historiallisesti teknologiamurrokset ovat pitkällä aikavälillä luoneet enemmän työpaikkoja kuin tuhonneet. Lyhyellä aikavälillä tarina on kuitenkin toinen.
Tekoälyn erityispiirre on, että se iskee ensimmäisenä juuri tietotyöhön, ei tehtaaseen. Aiemmat automaatioaallot ovat korvanneet fyysistä työtä, mutta tällä kertaa paine kohdistuu toimihenkilöihin, juristeihin, koodaajiin ja analyytikkoihin. Tämä on poliittisesti ja sosiaalisesti eri luokan kysymys kuin tehtaan automatisointi.
Kuva 3: Riskinä suuri työvoiman siirtymä (Lähde: Citrini Research)

- Ohjelmistoyhtiöistä pärjäävät ne, jotka pystyvät mukautumaan tekoälyn aikakauteen ja omistavat vahvan Kernelin.
Tekoäly murtaa perinteisen SaaS-mallin arvoketjua erityisesti Shell-kerroksessa. Käyttöliittymä, workflow ja osa logiikasta muuttuvat yhä enemmän generatiivisiksi ja standardoituviksi.
Voittajia eivät ole ne, joilla on paras käyttöliittymä, vaan ne, jotka:
- Ovat syvällä asiakkaan operatiivisessa toiminnassa
- Kontrolloivat dataa tai sen virtaamista
- Pystyvät rakentamaan tekoälyn päälle ilman, että heidän oma tuotteensa jää välikädeksi
- Pystyvät luomaan oikeanlaisen liiketoimintamallin (todennäköisesti käyttöön perustuvan hinnoittelun) AI-aikakaudella.
Häviäjiä ovat kapeat perinteiset SaaS -ratkaisut, jotka ovat irrallisia työkaluja ilman lukitsemisvaikutuksia tai omaa dataa. Nämä on helppo korvata generatiivisella käyttöliittymällä.
Kuva 4: Hinnoittelumallit ja AI:n vaikutukset (Lähde: VI partners)

- Tekoälyroskat tarvitsevat siivoojia: IT-konsulteille uusi kultakuume
Kymmenen kertaa helpompaa tehdä ohjelmistoja, kymmenen kertaa enemmän sovelluksia, kymmenen kertaa helpompaa tehdä jotain turhaa ja lopulta kymmenen kertaa vaikeampaa tehdä oikeaa asiaa oikeaan kysyntään. Yhtiöt tiedostavat tämän.
Viime aikoina ohjelmistokehittäjien työmarkkina on jopa hieman piristynyt. Syynä on se, että nyt haetaan osaajia, jotka pystyvät hyödyntämään tekoälytyökaluja ja -agentteja aidon arvon luomiseksi. Tämä ei ole triviaali taito, koska harva osaa käyttää näitä työkaluja siten, että lopputulos täyttää suurten organisaatioiden prosessit ja standardit.
Tarvitaan politiikat, prosessit, konseptointi ja lopulta toteutus. Tätä ei ”vibe-koodata” yritysten sisällä. Tarvitaan tekoälyyn erikoistuneita konsultteja.
Kuva 5: Ohjelmistoinsinöörien työpaikkailmoitukset (kehitys 1 vuosi, lähde: FED)

Miten lähestymme asiaa Propriuksella?
Ensireaktiona rahastot ostivat vahvan Kernelin omistavia ohjelmistoyhtiöitä kurssilaskuihin.
Euroopassa on litania ohjelmistoyhtiöitä, jotka on tallottu maahan, mutta kuten aiemmin todettiin, kaikki näistä eivät tule selviämään pitkällä aikavälillä. Voittajayhtiöt tulevat todennäköisesti muuttumaan melko radikaalistikin seuraavien vuosien aikana. Tässä ympäristössä on edettävä maltilla ja tehtävä kotityöt huolellisesti.
Esimerkkinä lisäsimme Micro Scandinavia -rahastossa ruotsalaista Karnov Groupia sekä Uusi Eurooppa -rahastossa brittiläistä RELX:iä.
Näemme nämä ensisijaisesti Kernel-liiketoimintoina, emme sisältöyhtiöinä. Tekoäly hyödykkeistää käyttöliittymän (Shell), mutta arvo säilyy datassa, työnkuluissa ja päätöksentekojärjestelmissä (Kernel).
Molemmat yhtiöt tarjoavat kriittistä, luotettavaa ja syvälle asiakkaiden prosesseihin integroitua oikeudellista ja riskidataa, jota ei voi korvata pelkällä geneerisellä mallilla. RELX:llä tämä Kernel on laajempi ja globaalimpi, kun taas Karnov on kapeampi ja paikallisempi, mutta juuri siksi vahva.
Sijoituslogiikka perustuu siihen, että tekoäly ei tuhoa näitä liiketoimintoja, vaan pikemminkin nostaa laadukkaan datan ja workflow-integraation arvoa, edellyttäen että yhtiöt pystyvät tuotteistamaan tekoälyn itse.
Viimeinen sana tekoälystä
Olen itse käyttänyt OpenAI:n ChatGPT:tä jo pidemmän aikaa kaikenlaiseen tekemiseen. Viime aikoina olen alkanut niin sanotusti vibe-koodaamaan Anthropicin Clauden päälle. Tämä applikaatioiden luomisen helppous on herättänyt suurta innostusta, mutta samalla myös eksistentiaalista kauhua.
On lähes naurettavaa, että pystyn luomaan yksinkertaisen videon tai mobiilipelin vain kertomalla tekoälylle muutamalla lauseella, mitä sen pitäisi tehdä. Claude on mahdollistanut sen, että olen pystynyt rakentamaan omiin tarpeisiini räätälöityjä ohjelmistotyökaluja erittäin nopeasti.
Jos minä, ilman minkäänlaista aiempaa kokemusta, pystyn luomaan tekoälyn avulla toimivia ohjelmistoja arjen helpottamiseksi, en voi edes kuvitella, mitä nämä työkalut mahdollistavat oikeissa käsissä ja kuinka paljon ne voivat tehostaa toimintaa.
Samaan aikaan olen nähnyt lukuisia esimerkkejä siitä, kuinka tekoälyagentit ja -järjestelmät voivat myös monimutkaistaa yksinkertaisiakin asioita. Teknologiassa on siis edelleen paljon keskeneräisyyttä.
Työkalut tulevat kuitenkin paranemaan, ja jää nähtäväksi, kuinka suuren disruption tekoäly lopulta aiheuttaa. Oma näkemykseni on, että vaikutus tulee olemaan merkittävä.
“Life moves pretty fast. If you don’t stop and look around once in a while, you could miss it.” – Ferris Bueller, Ferris Bueller’s Day Off (1986)
Niko Fagernäs
Toimitusjohtaja
...
Oheinen sisältö on tulkittavissa markkinointiaineistoksi. Inderes ei vastaa esitellyn palvelun tai kohteen sisällöstä. Sisältöä ei tule tulkita suositukseksi käyttää kyseisen toimijan palveluita, esimerkiksi merkitä tai lunastaa rahasto-osuuksia. Ennen mahdollista palvelun käyttöä tutustuthan huolellisesti kyseisen toimijan esittämiin materiaaleihin palveluun liittyen, esimerkiksi avaintietoasiakirjaan, rahastoesitteeseen sekä palvelun sääntöihin.