Nousuviikko takana, inflaatiodatasta risuja ja ruusuja

Euroopan ja Yhdysvaltain osakemarkkinalla on takana nousuviikko. Pankkisektorit kuohut heijastuivat maaliskuussa myös velkakirjamarkkinaan, jossa korot laskivat, mutta ovat kääntyneet sittemmin jälleen pieneen nousuun. Sama on tapahtunut korko-odotuksille: rysähdyksen jälkeen FedWatchin antama todennäköisyys (aamulla 56 %) puoltaa jälleen Federal Reserven koronnostoa seuraavassa, toukokuun kokouksessa. Tässäkin mielessä jännitteitä rahoitussektorilla on saatu rauhoitettua.

Luonnollisesti korko-odotusten taustalla on edelleenkin reaalitalouden kuva ja hintakehitys. Jälkimmäisen osalta perjantaina saatiin risuja ja ruusuja euroalueen inflaatiolukujen muodossa. Hintojen nousu hidastui maaliskuussa hieman odotuksia voimakkaammin 6,9 %:iin helmikuun 8,5 %:sta. Isoa roolia inflaatiolukujen laskussa näyttelee energian hinta, joka kääntyi maaliskuussa sekä vuodentakaisesta (-0,9 %) että kuukauden takaisesta (-2,2 %) laskuun. Tältä osin inflaatio mukailee mm. raakaöljyn hinnan kehitystä, kuten ao. kuvasta näkyy.

Ilman energiaa inflaatio itse asiassa voimistui maaliskuussa (7,9 % vs. 7,8 % helmikuussa) ja pohjainflaatio (inflaatio pl. ruoka ja energia) kiihtyi ennätystasoille 5,7 %:iin. Alakategorioista ruuan hinta jatkoi nousuaan (+15,4 % vuodentakaisesta) ja palvelujen hinnoissa nähtiin myös kiihtymistä (+5,0 %). Energiakustannusten laskun pitäisi heijastua ennen pitkää myös ruuan hintaan, mutta toistaiseksi sitä ei ole nähty. Mikäli energian hinnat olivat inflaatioraportin ruusut, kaikki muut kategoriat tarjosivat risuja eivätkä helpota EKP:n tehtävää. Pohjahintojen nousun on taituttava ennen kuin keskuspankilla on tilaa vakavasti pohtia rahapolitiikkansa suuntansa kääntämistä, ja vielä sitä ei ole nähty.

EU:n palkat vaihtelevat 8 eurosta 51 euroon

Lisäksi keskuspankin päätöksentekoa mutkistaa inflaation eritahtisuus eri maissa. Suurmaista Espanjassa inflaatiolukemat painuivat 3,1 %:iin, mutta Italiassa hintojen nousu oli maaliskuussakin 8,2 % vuodentakaisesta. Eroa selittävät pitkälti rakenteelliset tekijät joista keskeisiä ovat talouden rakenne (palvelut vs. teollisuus), energiariippuvuus (Espanjassa ja Italiassa korkea), energian käytön lähteet ja palkkakehitys. Jälkimmäisessä erot EU:n sisällä olivat vuonna 2022 huimia: alin tuntiansio oli 8,2 € (Bulgaria) ja korkein 50,7 € (Luxemburg). Ranskassa ja Saksassa tuntiansiot olivat 40 euron tienoilla, Italiassa 30 euroa ja Espanjassa alle 25 euroa. Työvoiman tulotasojen vaihdellessa paljon heijastuu se myös inflaatiolukuihin eritahtisesti.

Kuvio. EU:n tuntipalkat 2022. Lähde: Eurostat