Oppivatko amerikkalaiset nyt paremmin hajauttamaan?
Luin vastikään WSJ:n artikkelin varakkaiden amerikkalaisten ajatuksista viimeaikaisen pörssimyllerryksen jäljiltä. Moni heistä miettii nyt kuumeisesti sitä, onko Yhdysvaltain poikkeuksellisen vahva kausi osakemarkkinalla lopullisesti ohi. Vahvana vaihtoehtona kotipörssille on nyt mm. Eurooppa. Ehkä amerikkalaiset oppivat nyt entistä paremmin maantieteellisen hajauttamisen salat.
”Ennen minulla oli luottoa Yhdysvaltain talouden rakenteisiin. Nyt tuntuu kuin portfolioni olisi yksittäisen ihmisen käsissä, tuen häntä tai en”, kertoo WSJ:n haastattelussa salkunhoitaja Chris Ciunci. Ajatuksen jakaa varmasti tällä hetkellä moni. Yhdysvaltain talous on tullut tunnetuksi dynaamisuudestaan ja tietynlaisesta hyvästä näkyvyydestä: keskuspankki on itsenäinen, instituutiot ovat vahvoja ja edistävät yritysten toimintamahdollisuuksia, velkakirjamarkkina turvasatama koko maailmalle.
Nyt näitä ajatuksia on haastettu. Valkoisessa talossa on aloitettu tullisirkus, joka riskeeraa kasvuennusteet laajalla skaalalla ja heikentää amerikkalaiskuluttajan asemaa inflaatioriskien kautta (ks. kuviot alla), presidentti on itse heittänyt ilmoille spekulaatioita keskuspankin itsenäisyyteen liittyen (ja myöhemmin perunut niitä), ja Valkoisen talon kannatus on laskenut ensimmäisen 100 päivän jälkeen matalimmilleen historiassa. Kyselyn tulokset kannattaa kuitenkin ottaa mausteiden kanssa, sillä niiden perusteella luottamus poliitikkoihin yleisesti on matalalla tasolla, ja Trumpiin luotetaan kaikesta huolimatta enemmän kuin demokraattipoliitikoihin.
Lähde: Bloombeg
Mahdollista siis on, että Yhdysvaltain valta-asema osakemarkkinalla horjuu, ja Euroopalla voi olla tuhannen euron paikka hyötyä siitä (tästä puhuttiin myös uusimmassa Raharadiossa). Jos pääomavirrat suuntautuvat vaihteeksi vanhalle mantereelle, niistä kannattaa ottaa kaikki irti: kehittää pääomamarkkinan rahoitusmekanismeja ja houkutella osaavaa työvoimaa eri toimialoille.
