Talouden pehmeä lasku: toive ilman todisteita historiasta
Viime viikko oli Euroopan ja Yhdysvaltain osakemarkkinalla laskuviikko. Perjantaina julkaistut luvut Yhdysvaltain tuottajahinnoista eivät vielä antaneet selvää vahvistusta siihen, että inflaatiotaisto olisi ohi. Se jatkuu täydellä höyryllä tällä viikolla, kun 24 tunnin sisään julkaisevat suuret keskuspankit: ensin keskiviikkona Federal Reserve ja myöhemmin torstaina EKP ja Englannin keskuspankki. Kolmikolta odotetaan kultakin 50 korkopisteen ohjauskoron nostoja, mutta katseet ovat jo ensi vuoden korkotasossa. Käsittelen EKP- ja Fed-odotuksia erikseen myöhemmin julkaistavissa kokousennakoissa.
Perjantaina julkaistut talousluvut antoivat jälleen osoituksen Yhdysvaltain talouden kestävyydestä. Puristuksissa oleva kuluttaja ei hellittänyt joulukuussakaan, ja Michigan-kuluttajaluottamusindeksi nousi vastoin odotuksia lukemaan 59,1 (marraskuussa 56,8). Myös tuottajahintainflaatio on pysytellyt suhteellisen tahmeana. Marraskuussa hintojen nousu rauhoittui 7,4 %:iin lokakuun 8,0 %:sta. Tämä ei kuitenkaan suurta lohtua tuonut sijoittajille, sillä pohjahintojen nousu jatkui odotettua kiivaampana (6,2 % vuodentakaisesta vs. 6,7 % lokakuussa) ja kuukausitasollakin vauhdittui 0,4 %:iin pysähdyttyään lokakuussa. Luvut kertovat siitä, ettei inflaatiopaineet ole nopeasti katoamassa taloudesta, vaikka suunta oikea onkin.
Taantumasta ollaan lähes yksimielisiä
Taloudessa eletään poikkeuksellista aikaa siinäkin mielessä, että taantumasta ei ole aikoihin puhuttu yhtä yksimielisesti kuin nyt. Yhdysvalloissa New Yorkin Fedin taantumatodennäköisyyden kuvaaja yltää jo selviin taantumatunnusmerkkeihin ensi vuoden osalta, ja euroalueellakin konsensus on hyvin varma taantuman tulosta, tosin aikaisemmin kuin Yhdysvalloissa.
Mikäli vanhat merkit paikkansa pitävät, taantuma linkittyy vahvasti rahapolitiikkaan ja ne ovat olleet tyypillisesti rajun kiristyssyklin seurausta. WSJ:n mukaan Federal Reserven 12 suuresta kiristyssyklistä 1950-luvulta lukien yhdeksän on päättynyt taantumaan. ”Menestyksellisin” talouden pehmeä lasku nähtiin koronnostojen jälkeen 1980-luvulla, mutta tuolloinkin Yhdysvaltain taloudessa oli takana kaksi taantumaa. Mikäli talouden pehmeä lasku tarkoittaa taantuman välttämistä, sitä povaaville historia ei lupaa sulkaa hattuun, mikäli samaan aikaan odotetaan ohjauskorkojen laskua ensi vuoden puolelle. Kuviot myös kertovat siitä, kuinka vaikeaa rahapolitiikan oikea ajoittaminen on, sillä usein taantuma on alkanut heti korkohuipun jälkeen ja proaktiivisten keskuspankkien sijaan talouden muutoksiin on reagoitu reaktiivisesti. Siksi ylilyöntien riski on nytkin suuri rahapolitiikassa.