Toimariblogi: Yhtiön näkökulma osinkokeskusteluun

Keskustelu osinkojen järkevyydestä ja järjettömyydestä käy kuumana, joten tuodaan mukaan vielä yksi näkökulma, joka keskustelusta on tyystin puuttunut: yhtiön näkökulma. Olen siinä mielessä erikoisessa asemassa, että olen päässyt urallani tutustumaan osinkojen mystiikkaan niin rahoitusteorian, analyytikon kuin listayhtiön toimitusjohtajan näkökulmasta. Teoria kohtaa käytännön selkeimmin, kun asiaa katsoo yhtiön näkökulmasta.

Rahoitusteorian valossa esimerkiksi Inderesin on järjetöntä jakaa osinkoa, koska pääomakevyen liiketoimintamallin ansiosta pääomantuottolukemamme ovat olleet korkeita. Niiden valossa meidän kannattaisi investoida kaikki rahat takaisin kasvuun. Lisäksi nykyisessä kehitysvaiheessaan Inderes lokeroituu kasvuyhtiöksi. Miksi tästä huolimatta jaamme osinkoa ja voitonjakopolitiikan mukaan pyrimme jopa kasvavaan voitonjakoon, emmekä sijoita rahoja takaisin liiketoimintaan jauhamaan korkeaa oman pääoman tuottoa?

Inderes ei ole ainoa tällainen kasvuyhtiö, joten tarkastellaan miksi kaltaistemme yhtiöiden toiminta ei ole välttämättä niin järjetöntä kuin lehtien otsikot antavat ymmärtää.

Hyvät investointikohteet ovat niukkuushyödyke

Jos yritys saa ensimmäiselle investoinnilleen 50 % pääoman tuoton, ei voida olettaa, että samaa tuottoa voisi toistaa loputtomiin investoimalla lisää. Toisen investoinnin tuotto voi esimerkiksi jäädä 10 %:iin ja kolmannen painua miinukselle. Minkään yhtiön johdolla ei ole investointiautomaattia, jolla korkeita pääoman tuottolukemia voidaan monistaa loputtomiin. Sille on usein syynsä, miksi joidenkin yhtiöiden pääoman tuottolukemat ovat poikkeuksellisen korkeita.

Hyvä yhtiö pitää kasvun hallittuna

Jokaisen investointikohteen, oli kyseessä sitten tehdas, yrityskauppa tai vaikka tuotekehityshanke, löytäminen, valmistelu ja käynnistäminen vaatii yhtiön johdolta resursseja. Kun investointipäätös on tehty, se vie johdolta ja organisaatiolta kaistaa ja fokusta, jos siinä halutaan onnistua. Mitä enemmän hankkeita on päällä, sitä vähemmän kaistaa per hanke on käytettävissä. Erityisesti yrityskaupoissa usean järjestelyn samanaikainen toteuttaminen vetää organisaation helposti solmuun.

Investointikohteiden ja -ideoiden puute on harvoin minkään yrityksen ongelmana. Paljon yleisempi ongelma se, että johto kasvuhuumassa tukehduttaa organisaationsa siihen, että yritetään niellä liian monta kasvuhanketta ja investointia samaan aikaan. Arvoa luova kasvu on hallittua. Riippuu yrityksen kypsyydestä, rakenteista ja johtamismallin toimivuudesta, kuinka nopeaa kasvua pystytään tekemään hallitusti.

Pääomat tehokkaaseen käyttöön

Taseen pitää olla sopivan vahva, jotta yrityksen puskurit ovat riittävät tiheämmin toistuvien kriisien toimintaympäristössä. Jos tämä huomioiden hyviä investointikohteita ei ole näköpiirissä tai yhtiö on kehitysvaiheessa, jossa uusien kasvuhankkeiden käynnistäminen ei olisi järkevää, on omistajien kannalta parempi olla paisuttelematta tasetta tarpeettomasti. Raha ei saa alkaa polttelemaan johdon taskuissa. Ylimääräinen pääoma takaisin omistajille, jotka voivat laittaa rahan kiertoon haluamallaan tavalla. Taseen keventäminen on samalla varsin yksinkertainen keino parantaa yrityksen pääoman tuottolukemia.

Johdon katseet kassavirtaan

Kypsemmän kehitysvaiheen saavuttaneilla yhtiöillä tasainen voitonjako pakottaa yhtiön johdon huolehtimaan siitä, että yrityksen liiketoiminta ja aiemmin tehdyt investoinnit tuottavat osingonjaon mahdollistavaa kassavirtaa niin lyhyellä kuin pitkällä tähtäimellä. Johdolla ei ole vaihtoehtoa laittaa liiketoiminnan kassavirtaa (ennen investointeja) ruvelle verhoutumalla kasvuyhtiön vaatteisiin. Kassavirta on omistajille fakta ja tulos on kirjanpitosääntelyyn pohjautuva mielipide. Tasainen osinko signaloi omistajille luotettavuutta ja vakautta. Aggressiivisessa laajentumisvaiheessa oleva yhtiö voi tehdä rahoittajien kärsivällisyyden määrittämässä aikaikkunassa negatiivista tulosta ja kassavirtaa, mutta mikään yhtiö ei voi tehdä sitä ikuisesti.

Osinkojen järkevyys siis riippuu aina yhtiön kehitysvaiheesta sen elinkaarella. Yhden yhtiön kannattaa jakaa maksimiosingot, toisen pieni osuus tuloksesta ja kolmannen ei lainkaan. Kaikki voivat olla silti erinomaisia sijoituskohteita tuotto/riski-suhteeltaan.

Mikael Rautanen
Inderesin toimitusjohtaja