Kun korot nousevat, talouden herkkyydet kaivautuvat jälleen esiin

Viimeinen viikko on ollut korkopuheiden sävyttämää. Yhdysvaltain keskuspankki aloitti koronnostosyklin viime keskiviikkona eikä aikaakaan, kun keskuspankkiirit aina pääjohtaja Powellia myöten alkoivat puhua kertaheitolla 50 korkopisteen eli 0,5 %-yksikön koronnostojen puolesta. Samaa tahtia ovat nousseet myös korko-odotukset, sillä futuurimarkkinaa seuraavan Fed Watchin antama todennäköisyys ensi kokouksen 50 korkopisteen nostolle on jo 68,3 % (viikko sitten 50,5 %).

Minunkin makrokommenteissani on useaan otteeseen sivuttu rahapolitiikkavirheen riskiä eli sitä, että korkoja lähdetään nostamaan liian ripeästi ja liian myöhään. Alla olevan kuvion perusteella huoli on tosi, sillä vaikka korkotrendi on yleisesti ollut laskeva, joka kerta kun keskuspankit ovat tätä megasykliä yrittäneet rikkoa, jokin on mennyt rikki joko rahoitusmarkkinoilla tai reaalitaloudessa. Nytkin riskejä nähdään laajalti Federal Reserven politiikassa ja syystäkin: rahoitusolot ovat Yhdysvalloissa jo kiristyneet ja taloussuhdanteen ennakoidaan heikkenevän. Esimerkiksi Bloomberg uutisoi eilen Kansainvälisen valuuttarahasto IMF:n valmistautuvan laskemaan maailmantalouden kasvuennustetta huhtikuun päivityksessään.

Lähde: TS Lombard, Inderes

Monenlaista korkoherkkyyttä

Tyypillisesti herkkyyttä nouseville koroille on mitattu velan absoluuttisella määrällä. Sen lisäksi olennaista on mitata eri sektorien kykyä hoitaa velkojaan eri sektoreilla. Kuten hyvin tiedämme, viimeisen kahden vuoden aikana erityisesti julkisen sektorin velkaantuminen on kasvanut rajusti. Tässä tarkastelussa jätän julkisen velan sivummalle ja keskityn yksityiseen velkaan. Siinäkin pätevät samat lainalaisuudet kuin julkisessa velassa: ei ole olemassa mitään kiveen hakattua velka/BKT-suhdetta, joka näyttäisi velan riskirajat.

Suomessa vaihtuvat korot ongelmana

Alla olevissa kuvioissa näytetään kotitalouksien ja yritysten velkaherkkyydet, eli 1) mitä vaikutus tuloihin 1 %-yksikön koron nousulla on ja 2) kuinka suuri osuus tuloista kohdistuu velanhoitokuluihin. Mitä suuremmissa lukemissa liikutaan, sitä suuremmat ovat velkariskit. Kuten alla olevista kuvioista on huomattavissa, moni Pohjoismaa (Norja, Ruotsi, Tanska) kuuluu Kanadan kanssa ”riskiryhmään” kotitalouksien osalta, kun taas Ranskassa yrityssektorilla velanhoitokulujen osuus tuloksesta on suuri. Suomi on näissä kahdessa kuviossa riskiryhmän ulkopuolella, mutta täkäläisittäin vaihtuvakorkoisten lainojen erittäin suuri osuus lisää osaltaan sektorien herkkyyttä nouseville koroille (ks. kuvio).

Kuvioiden lähde: BIS, TS Lombard, Inderes

Romahdusta ei kulman takana

Kuinka kuvioita sitten pitäisi tulkita? Yksinkertainen johtopäätös on se, että vaikka velkaherkkyys on joissakin maissa (esim. Kanadassa) kasvanut, se ei vielä tarkoita, että varsinainen romahdus tulisi heti korkojen noustua piirun verran. Positiivisena seikkana nimittäin on, että vaikka julkisen sektorin velkaantuminen on kasvanut, useiden maiden kotitalouksien velkatasoja suhteessa bkt:hen saatiin laskettua läpi 2010-luvun. Yksityisen sektorin riskit siis tuskin ovat kyllin suuria estämään nykyisiä koronnostoja toisin kuin esimerkiksi Ukrainan kriisin laajempi eskaloituminen. Näillä ennusteilla Yhdysvalloissa korkokestävyyttä koeteltaisiin 2023 tai 2024 korkojen noustessa yli neutraalin tason. Euroalueella korkosyklissä ollaan kaukana Yhdysvaltain perässä ja säästöjen kasaantuminen lisää osaltaan kotitalouksien puskuria.

Lähde: TS Lombard, Inderes